En koskaan ole pitänyt koulun ruotsin
kielen opetusta pakkoruotsina, vaan mahdollisuutena oppia kieltä,
jota pohjolan perukoilla puhutaan. Tosin minulla on ollut motivaatiota.
Eräs rakkaista tädeistäni meni nuorena neitona Ruotsiin töihin,
tapasi siellä miehen, meni naimisiin ja jäi sinne pysyvästi. Hänen
ummikkoruotsalaisesta, mukavasta Kallestaan tuli sittemmin serkkuni
isä.
Kun olin 11-vuotias, pyysi tätini
minut kesäksi Ruotsiin luokseen. Olivatkohan he sopineet äitini
kanssa asian aikaisemmin, koska sinä kesänä äitini meni naimisiin
psykopaatin kanssa ikään kuin minulta salaa. Olisin varmasti
vastustanut liittoa tai ollut muuten hankala.
Silloin koulun kesäloma kesti kolme
kuukautta, kesäkuusta elokuun loppuun. Olin päässyt oppikouluun,
mutta ruotsin kielen opetus alkoi vasta syksyllä, joten en osannut
sitä sanaakaan. Stadin slangista oli kyllä hiukan hyötyä. En
sitäkään itse kummemmin puhunut, mutta kuuntelemallakin oppii. Se
oli mukava kesä ja myöhemmin sain samanlaisen kutsun kolmena
kesänä.
Ruotsin kesinä tuli myös sopiva
annos kielikylpyä ja koulussakin pidin ruotsin tunneista, vaikka
opettaja olikin aika ankara. Piti opetella ulkoa Mors lilla Olle sun
muut runot. Ei silti, tuosta laulustakin on ollut hyötyä. Aina, kun
menemme Sipoon metsiin poimimaan suppilovahveroita, alan
karhunkarkoituslauluna hyräillä ja laulaa Mors lilla Ollea ja jos
siihen mennessä en ole löytänyt ainoatakaan sientä, niin johan
laulu houkuttaa nekin esiin. Mikä lie taika siinäkin? Tänä
syksynä muuten poimimme poikaystävän kanssa 78 l
suppilovahveroita, vaikka alkusyksystä näytti, ettei niitä tänä
vuonna tule olleenkaan. Että kyllä ruotsin opiskelusta on hyötyä
sienimetsässäkin.
Olen myös iki-iloinen, että Suomen
televisiossa ei ulkomaisia ohjelmia dubata suomeksi, vaan saa kuulla
ohjelman alkuperäisenä. Varmaan on sanomattakin selvää, että
tykkään pohjoismaisista sarjoista ja elokuvista: Silta,
Solsidan, Tanskalainen maajussi ja kaikki muut skandinaaviset
puutarhaohjelmat, Koko kansan viettelijä, Beck, Wallander,
Syyttömänä tuomittu... ja lukemattomat hienot elokuvat ja Mikael
Persbrandt :).
Kun Esikoisen perhe muutti
paikkakunnalle, jossa ruotsin kieli oli enemmistönä, tapahtui
vävykullalle ihmeellinen käänne. Hän oli inhonnut kouluruotsia,
mutta muuton jälkeen hän alkoi nähdä uniakin ruotsiksi.
Paikkakunnalle alettiin perustaa suomalaislapsille ruotsinkielistä
kielikylpypäiväkotia, joka jatkuisi lasten kasvettua
kielikylpykouluna. Kun vävykulta jostain innostuu, on hän siinä
satasella mukana. Ykkönen laitettiin 3-vuotiaana kielikylpydagikseen
ja myöhemmin myös Kakkonen ja Kolmonen. Vävykulta ryhtyi jopa
aktiiviseksi jäseneksi perustettuun yhdistykseen. Kun hän pitkän
vaikenemisen jälkeen itse yritti puhua ruotsia, sanoi pieni Ykkönen:
Du kan inte alls tala svenska.
Olen myös huomannut, että kun itse
yritän puhua ruotsia, niin varmasti teen juuri ne kauheat virheet,
jotka koulussa opettivat vaikenemaan. Ei tule sanajärjestys oikein,
artikkelit ja suvut ovat mitä sattuu, aina ei oikea sanakaan muistu
mieleen, mutta enää en välitä vaan puhua pälpätän, mitä sylki
suuhun tuo. Serkkuni täysruotsalainen tytär sanoikin kerran, että
ei haittaa, hän kyllä ymmärtää suomenruotsia :) Niinhän se on.
Me ihmiset puhumme eri murteita Suomessakin ja jotenkuten ymmärrämme
toisiamme, jos ymmärrämme.
Asia, joka kirvoitti minut noin pitkään
esipuheeseen oli eilen tuossa kielikylpykoulussa järjestetty
isovanhempien päivä. Tilaisuuteen oli ilmoittautunut 90
asiasta kiinnostunutta mummoa ja ukkia. Me kaksi Kolmosen mummoa
menimme yhdessä uutuuttaan kiiltävään kouluun. Koulu oli ollut
pari vuotta täysremontissa ja lapset kävivät sen ajan
parakkikoulua.
Sisäätulo jo oli vaikuttava
kuivatuskaappeineen. Kengät siististi paikoillaan, mitä nyt
mummojen kenkiä hieman hujan hajan.
 |
| Käytävillä vaatteet siististi naulakossa (Huom! ei lattialla ainuttakaan) |
 |
| Siisti ruokasali. Onkohan se aina noin siisti ruokailun jälkeenkin? |
 |
| Luokkahuoneessa kiva, rento tunnelma |
 |
| Ei opettajan pöytä ennen tällaiselta näyttänyt |
Tällaisen sanakirjan haluaisin.
Vaikutti mielenkiintoiselta.
 |
| Seinilla oppimateriaali hauskasti esillä. Kielioppia. |
 |
| Ja tässä ohje, joka sopisi minne tahansa. |
Keskittyneitä lapsia askartelemassa
joulukoristeita.
 |
| Käsityötunnin askasteluvälineitä |
 |
| Tällainen magneettinen neulatyynyn on kätevä |
Saimme nauttia ihastuttavan
Lucia-kulkueen kenraaliharjoituksesta, jonka reippaat 3-luokkalaiset
perinteisesti esittävät. Lopuksi lauloimme yhteisesti Jo syttyy
joulun kynttilät... Laulun sanat heijastettiin seinälle. Kiva
koulupäivä. Haluan takaisin kouluun!
