Kakkonen maailmalle

Tänään kävin saattamassa toista lastenlastani eli Kakkosta lentokentällä. Kullanmuru on jo 19 v. Hän lähti vuodeksi Espanjaan au pairiksi, hoitamaan kolmea lapsukaista (7, 9 ja 11 vuotiaita tyttöjä). Näissä kuvissa Kakkonen on saman ikäinen kuin perheen nuorimmainen, jolla on oma hoitaja.

Kuvassa Kakkonen on 2 v.	Eli sama ikäinen kuin espanjalaisperheen nuorimmainen, jolla on oma hoitaja
Pieni leipuri	Tämä kuva oli Papan työhuoneessa ilahduttamassa työn raskaan raatajaa
Mökillä pikku keikistelijä	Tehdäänkö näistä vihdat?

Vanhassa blogissani (Hallittua Kaaosta) on juttua Kakkosesta (ja neljästä muusta Mummon Mussukasta). Kaikissa postauksissa ei ole kuvia, joten tässä niitä näytiksi :)

Linkit Kakkosesta kertoviin tarinoihin:

Kannustava opettaja,

Papan kanssa naimisiin,

Ei tule toista Pappaa,

Kannustavan open kuva ja

Haluaa mummiksi.

Hyvää matkaa Kultarakas, onnellista vuotta ja ihania kokemuksia! Minun on ikävä sinua.

Suolitukos

Kotona on hyvä olla

Välillä pitää sukeltaa vähän syvemmälle, että huomaa, miten hyvin asiat ovat ja miten helppoa ja arvokasta on elämä ilman kipuja.

Olen sairastellut tähän ikään suhteellisen vähän. Lapsena tietenkin kaikki mahdolliset lastentaudit, että mieleen on jäänyt, ettei sairastaminen ole mukavaa.

Vuoden toisena päivänä heräsin yöllä epätavalliseen vatsakipuun, joka yltyi niin pahaksi, että päätin soittaa hätäkeskukseen.

Siitä homma eteni sellaista vauhtia, että huomasin pian olevani Peijaksen sairaalan ensiavussa. En tarkemmin tässä selosta eri vaiheita, mutta monien kuvausten ja tutkimusten jälkeen diagnoosi oli suolitukos.

Yleensä käyn ohjatussa liikunnassa kolmasti viikossa, mutta joululoman aikana kaikki liikkuminen on ollut todella vähäistä. Yleensä minulla ei ole janon tunnetta, joten en muista päivittäin juoda riittävästi vettä. Kolmanneksi olin edellisenä iltana syönyt kaksin käsin pähkinöitä, joka sitten tukoksen aiheutti.

En ajatellut lainkaan kirjoittaa tätä kokemusta blogiini, mutta kun laitoin Facebookin tämän kuvan, sain niin paljon kommentteja, myötätuntoa, asiallista tietoa terveysalalla olevalta kaveriltani ja muutamilta epäuskoisia kysymyksiä, että voivatko pähkinät aiheuttaa suolitukoksen, joten tiedoksenne sairaalasta saatu ohje:

OHJEITA SUOLITUKOKSEN EHKÄISEMISEKSI

• Syö vähän kerrallaan
• Syö rauhassa ja pureskele ruokasi hyvin
• Juo vasta aterian lopuksi
• Vältä vaikeasti pureskeltavia ja huonosti sulavia ruokia
  • sitkeä liha
  • tankoparsa
  • tomaatin ja perunan kuoret, kovien marjojen kuoret
  • raakarasteet
  • sitrushedelmälohkot
  • mansikat
  • pähkinät, mantelit
  • kokonaisia jyviä sisältävät viljatuotteet, myslit, leseet
  • alkiot
  • tuore leipä ja pulla
  • kuivatut hedelmät

Listassa on niin paljon herkkujani ja yleisesti suositeltavia kuitua sisältäviä ruoka-aineksia, joten tässäkin kohtuus on se avainsana.

Lähes neljä päivää ravinnotta, nenä-mahaletku ja tiputus, on kohtalaisen epämiellyttävä kokemus. Kun tukos ei tarpeeksi nopeasti mennyt läpi, peloiteltiin jo leikkauksella.

Yritin liikkua tippapullovirityksen ja mahanestepussukan kanssa niin paljon kuin mahdollista ja kolmas päivä tuotti toivottavan tuloksen. Selvisin ilman leikkausta.

Uneksin raikkaasta vesilasillisesta, joka on meille suomalaisille niin itsestäänselvyys, ettemme aina ymmärrä, miten tärkeä luonnonrikkaus meillä onkaan puhdas vesi.

Orava pesänrakennuspuuhissa

Pörröhäntä vilahti kuistilla. Menin ikkunaan katsomaan, mitä se puuhailee.

Muun roinan ohella kuistilla roikkuu joskus miljoona vuotta sitten tekemäni naruamppeli, kun en ole parempaakaan paikkaa sille keksinyt. Vaan nytpä se pääsi suorittamaan kunnon tehtävää. Orava siellä repi amppelin hapsupäitä. Luulin ensin, että ei suinkaan se syö narua, kun se välillä ikäänkuin mutusteli repimäänsä. Ei huolta! Se vain asetteli myttyä palloksi suuhunsa, jonka jälkeen se jatkoi repimistä.

Uutta kotia se on rakentamassa tai ainakin remontoimassa vanhaa lämpimäksi talvea odotellessa.

Näppärä monitoimityökalu sillä käytössä. Toimii materiaalin irroittamiseen ja kuljetusvälinekin siitä syntyy käden käänteessä.

Valitettavasti kuvat ovat hämäriä, kun ikkunan läpi tuli mukaan heijastuksia. Ikkunan ei pitäisi olla kauhean likainen – mielestäni.

	Tästä on hyvä jatkaa rakennusaineen hankintaa

Yhtenä vuonna minulta katosi kasvien talvipeittelyyn tarkoitettu huopa. Siitä kurre oli irroittanut valtavan palan. 

Vuosi 2015 olkoon kaikille myönteinen!

Lintubongausta

Viime syksynä tulin liittyneeksi BirdLifeen, kun bongailin lintuja pihallani. Sinä päivänä ei ollut kuhinaa lintulaudalla, mitä muutama talitintti, sinitiainen ja taisi jokunen mustarastaskin siinä silmien alla pyörähtää.

Vaan siitäpä tuli mieleeni, kun Esikoinen oli alle kahden vuoden, oli yksi mieluisista katselukirjoista lintukirja. Sitä selattiin päivästä toiseen ja kun neitoa tuntui kuvat kiinnostavan, aloin kuvan kohdalla sanoa linnun nimen. Siinä samalla itsekin opin jotain uutta. Tyttö alkoi toistella kuvan lintuja ja kerran päätinkin kysyä häneltä, että mikä lintu tämä on.

Jossain vaiheessa äitini innostui tytön taidoista niin, että ehdotti josko laitettaisiin lapsinero televisioon johonkin kilpailuun. En ole varma, oliko silloin edes mitään sellaista ohjelmaa olemassa. Taisi olla Kirsti Rautiaisen tietokilpailuvisa ainakin. Olin tiukkana, että minun lastani ei televisioon pistetä kilpailemaan. Kuvien katselu tytöntyllerön kanssa kuitenkin jatkui ja äitini merkkasi jossain vaiheessa linnun kohdalle merkin, jonka lapsi kuvista tunnisti. Niitä oli 158.

Kuvassa uni jo painaa tytön silmiä, mutta mieluinen kirja on mukavaa unilukemistakin. Jotkut laskevat lampaita, vaan tämä tyttö lintuja.

Työpaikan kahvipöydässä meillä oli tapana kysellä päivän lehdestä 10 kysymystä. Kerran kysyttiin, mikä on avosetti. Minä innoissani: Se on sellainen pitkäjalkainen kahlaajalintu, jolla on ylöspäin taipunut nokka. Työkaverit katsoivat minua epäluuloisesti. Pistelaskennassa jo arvelivat, että olin luntannut kysymykset etukäteen. Siinä sitä piti todistella, miten olin niinkin merkillisestä linnusta tietoinen. Joo, lapsinero tyttäreni opetti minulle kahden vuoden ikäisenä.

Aikuisena Esikoisen lintujen tunnistamistaidot häipyivät unholaan. Hädin tuskin tunnisti harakan ja sekin meni välillä sekaisin variksen kanssa. Nyttemmin hän taas tunnistaa muutaman muunkin, kun ollaan mökillä bongailtu lintuja. Näköhavainnot on merkattu tuohon samaiseen lintukirjaan.

Näin joulun alla sopii edellisen unisen kuvan kanssa samoihin aikoihin näpätty kuva Esikoisen kolmannesta joulusta. Tässä jo silmät loistavat, vaikka ujostuttaa pukin iso paketti. Nukke sieltä taisi tulla.

Raskasta joulua

Kylläpä onkin syksy mennyt nopeasti kulttuuririentojen merkeissä. On ollut monenlaista teatteria, konserttia ja balettia. Hyviä ja mielenkiintoisia esityksiä kaikki, mutta eilinen Raskasta Joulua saa vieläkin sukat pyörimään.

En ole mikään jouluihminen ja kaikenlainen klitteri-liirumlaarum saa minut yleensä ärtyneeksi. Kun lapset olivat pieniä, olihan meillä joulukuusi, jouluruokaa ym asiaan kuuluvaa rekvisiittaa, mutta nyt vanhemmiten riittää aivan hyvin valaistu pajutoteemi ja aattovierailu ihanine joulu-aterioineen Esikoisen kodissa. Siitä on muodostunut traditio. Yhtenä jouluna lähdettiin miehen kanssa asuntovaunulla Saksaan. Esikoisen perhe vietti joulun keskenään. Kun tulimme matkalta, määräsi Esikoinen, että se oli sitten viimeinen kerta, kun lähdette vieraille maille jouluksi. En ole sen koommin lähtenyt, enkä halunnutkaan. Ihan mukavaa meillä on aina ollut.

Viime joulun tienoilla Esikoinen laittoi linkin YouTubeen Tulkoon joulu, esittäjinä Raskasta Joulua -solistit. Ihastuin tuohon versioon ikihyväksi ja kun näin lehdestä, että konsertti tulee naapurikaupunkiin, kysyin poikaystävältä, että mennäänkö. Hän vähän toppuutteli, ettei tiedä mistä höpäjän. Näytin edellisvuoden linkin, muisti sen ja niinpä sain hänetkin innostumaan.

Raskasta Joulua -yhtye kiertää eri paikkakunnilla erilaisin kokoonpanoin, mutta pääkonsertissa Helsingin jäähallissa pitäisi koko ihanan menninkäisporukan olla mukana. Järvenpään kiertueella solisteina olivat Marco Hietala, Jarkko Ahola, Ville Tuomi sekä Pasi Rantanen. Kitaraa soittivat mestarillisesti Erkka Korhonen ja Tuomas Wäinölä, bassoa Erkki Silvennoinen, koskettimissa Vili Ollila, rummuissa Mirka Rantanen.

Lähes 2,5 tuntia tauotonta menoa. Aivan mahtavaa!

Ostin cd:n. Arvatkaa, soiko se taustalla! Uusikin levy oli ilmestynyt, mutta ostan sen sitten ensi kerralla.

Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on.

Ihana inkivääri

Inkivääri on suosikkini. Olen joskus kirjoittanut Inkiväärisoseesta ja hunajasta ja nyt ajattelin uusia inkiväärin ylistykseni.

Kohtuullisen tuoretta inkivääriä

Välillä kaupasta saa aivan kohtuullisen tuoreita ja sileitä inkiväärejä, jota sitten ostankin kosolti. Kerran kauppajonossa eräs nuori mies kysyi, että mihin tarvitsee noin paljon inkivääriä. No siinä jonottaessa ehdin kertoa hunaja-inkiväärisoseesta, jota käytän lähes kaikkeen. Ehkä erikoisinta on laittaa sitä kaurapuuron päälle. Poikaystäväkin on tykästynyt siihen niin, että kerran kun herkkua ei ollut saatavilla, ihmetteli hän, että jotain nyt puuttuu tästä.

Inkiväärisosetta ja hunajaa

Sen soseen lisäksi olisin halunnut inkivääripikkelsiä, jota ainakin sushi-ravintoloissa on ja olen sitä joskus löytänyt kaupastakin, ainakin Japanista. Kysyin kaverilta, joka oli sushi-kurssilla, että tekivätkö inkivääripikkelsiä, mutteivät olleet tehneet. Löysin sitten ohjeen, jota kokeilin. Ihan hyvää siitäkin tuli.

Mandoliinilla suikaloitua inkivääriä

Inkivääripikkelsiä, garia, tai sushi-inkivääriä

Nyt taas hakemalla hain ohjetta. Luulin laittaneeni sen talteen, mutta en löytänyt. Googlettamalla löysin tällaisen hyvän sushi-inkivääri (Gari) -ohjeen Hannelen blogista. Gari oli avainsana :)

Kiitos Hannele!

Portaan kaide

Kun tuota ikää kertyy pyytämättä, alkoi kuistin jyrkät rappuset hieman hirvittää, kun niissä ei ollut edes kaidetta. Poikaystävä oli joskus heikkona hetkenään luvannut väsätä portaisiin kaiteen, mutta oli unohtanut lupauksensa. Kainosti kyselin syksyn tullen, että onkohan se kaiteen tekeminen kamalan vaikeaa. Pitäisköhän kysyä tarjouksia joltain aidanrakentajalta.

Alkoi sitten tutkia luetteloita, mittaili korkeuksia ja leveyksiä ja puhisi. Kävi hankkimassa puutavaraakin.

Eräänä päivänä ostaa päräytin itselleni uuden auton ja samalla auton noutoreissulla kävimme jo Järvenpäässä hankkimassa aitatolpan jalkoja.

Maalaili, sahasi, mittasi ja puhisi. Ei ollut tyytyväinen työnsä tulokseen, vaikka minä ylistin, että tulee parempaa kuin ammattilaiselta. Sanoi, että tässä on kolmen vuoden toimitusaika.

Ei siinä sitten mennyt kuin vajaa kuukausi, kun työhön ryhtyi. Tarkoitti kuulemma kolmen vuoden toimitusajalla sitä, kun ensimmäistä kertaa oli luvannut työhön ryhtyä. Kaupanpäälliseksi sain leveämmät portaatkin. Nyt kelpaa köpötellä rappusissa!