Matka Ranskaan

Veljen tyttären perhe halusi suomalaisen au pairin Ranskaan. Kakkonen oli pari vuotta sitten Espanjassa au pairina, mutta välivuoden jälkeen hänellä oli tarkoitus pyrkiä jonnekin opiskelemaan. Kyselin kuitenkin Kakkoselta kiinnostaisiko häntä vielä kerran lähteä kaitsemaan 3-vuotiasta sukulaistyttöä Ranskaan.

Kun sopimukset oli lyöty lukkoon, alkoi minua ja Esikoista (Kakkosen äitiä) kiinnostaa visiitti Ranskan maalle. Myös Esikoisen Ykkönen ja Kolmonen halusivat mukaan. Matkasuunnitelmia pohtiessa myös Kuopukseni ja hänen tyttärensä Nelonen halusivat osallistua matkaan. Niinpä meitä oli kuusi naista lähdössä. Lennot varattiin hyvissä ajoin sekä majoitukset Airbnb:n kautta.

Olin 50 vuotta sitten opiskellut ranskaa Helsingin työväenopistossa, mutta kun kieltä ei ollut vuosien saatossa tullut harjoiteltua, oli taito päässyt pahasti rapistumaan. Viime kesänä aloitimme Kakkosen kanssa tiiviit ranskankielen opiskelut. Kakkonen lähti matkaan ja opiskeli kieltä paikan päällä ja minä jatkoin opiskelua Keravan opistossa.

Matkasuunnitelmassa meillä oli kahden yön yöpyminen Toulousessa, 5 yötä Foix'ssa ja paluumatkalla 3 yötä Toulousessa. Kakkonen oli saanut matkamme kunniaksi vapaat viikonloput ja hän halusi esitellä meille Toulousea.

Vähän ennen matkaa kuulimme, että Ranskassa alkoi kolme kuukautta kestävä junalakko. Sikäli kurjaa, että Kakkonen asui pienessä Foix'n kaupungissa, jonne pitää matkustaa junalla Toulousesta. Toulouseen ei ole suoraa lentoa, vaan sinne matkasimme Pariisin kautta. Kakkonen lohdutti, että paikallisjunat kyllä liikkuisivat harvennetun aikataulun mukaan, joten junalakko ei olisi ongelma.

Lähtiessä kyselimme lentokentällä, että tulevathan matkalaukut suoraan Toulouseen. Joo, kyllä periaatteessa, mutta Pariisin lentokenttä on kuuluisa matkatavaroiden kadottamisessa. Onneksi menomatkalla kaikki meni hyvin. Saimme laukkumme yllättävänkin nopeasti, jopa ihan ensimmäisten joukossa.

Koska meitä oli suuri joukko ja jokaisella oma matkalaukku oli majoitusemäntä pyynnöstämme tilannut meille ison taksin lentokentältä (55 €) kämpälle (tavallinen taksi ottaa vain kolme matkustajaa). Lähtöpäivänä Toulousesta Foixiin lähijunat sekä myös bussit olivat lakossa. Kuopukseni oli toipumassa selkäleikkauksesta, joten ovelta ovelle kuljetus käväisi mielessä. Taas majoitusemäntä apuun tilaamaan taksia. Matka on n. 70 km ja taksimatkan hintatarjous 170 €. Ei kun menoksi. Kuljettaja olikin yllättäen sama, joka kyyditsi meidät lentokentältä. Kaukaa viisaana Esikoinen pyysi kuljettajalta käyntikortin, jos vaikka tarvitsisimme tämän palveluksia vielä paluumatkalle. Päivänä, jolloin meidän oli määrä palata Foix'sta Toulouseen, eivät taaskaan paikallisjunat liikkuneet. Niinpä meillä oli oma luottokuski, joka saapui aina hyvissä ajoin lyhyelläkin varoitusajalla koko junalakon ajan. Tämä salskea schauffeur privé osoittautui myös ammattilaisjalkapalloilijaksi.

Majoitukset

Toulousen kämpän sijainti

Koko etualalla oleva talo oli kokonaan käytössämme

Minun ja Esikoisen mh	Kolmosen ja Nelosen mh
Ykkösen ja Kakkosen mh	Kuopuksen huone

Toulousen ensimmäinen asunto oli ihan luksusta. Meillä oli koko kolmikerroksinen talo omassa käytössä.

1. kerros: Iso olohuone ja keittiö.

2. kerros: kaksi 2 hengen makuuhuonetta, 2 wc ja 2 suihkuhuonetta.

3. kerros: yksi yhden hengen makuuhuone ja 2 kahden hengen makuuhuonetta, 1 wc ja 1 suihkuhuone.

Foix

Viehättävä Foixin kartta

Talomme sisäänkäynti Foix'ssa. Pyöräilijöitten asumus ja majapaikka.

Foix'ssa meillä oli niin ikään koko talo käytettävissä. Alkujärkytyksen jälkeen talo alkoi tuntua ihan mukavan kodikkaalta. Koti, jossa oli luonnetta. Vähän meitä huvitti, kun asuntoa mainostettiin allergiataloksi. Jäi hieman epäselväksi, olisiko allergia vaarassa puhjeta kosteusvaurioiden ja villakoirien takia. Kiellettiin kuitenkin käyttämästä hajusteita ja suihkeita, että ilmeisesti asukkaat olivat herkistyneet erilaisille tuoksuille, joten kunnioitimme heidän toivettaan. Tämä olikin ensimmäinen asunto, joka osoittautui ihan oikeaksi ihmisten kodiksi, jonka asukkaat olivat siirtyneet muualle vierailumme ajaksi. Siellä oli paljon henkilökohtaisia tavaroita, kuten perhevalokuvia, henkilökohtaisia hygieniatavaroita ja ruokia yms. Yleensä meidän kohdalle on osunut enemmän sijoitusasunnolta tuntuvia asumuksia.

Tässäkin talossa oli kolme varsinaista asuinkerrosta, jonne tultiin autotallia muistuttavasta pohjakerroksesta (alkujärkytys). Jyrkät portaat veivät kerrokseen, jossa oli iso keittiö-olohuone ja suihku + wc. Toisessa kerroksessa oli 2 kahden hengen makuuhuonetta ja epämääräisen näköinen suihku, jota emme käyttäneet + wc. Kolmannessa kerroksessa oli pieni yhden hengen matala ullakkohuone.

Foix'n talon alakerta aluksi järkytti	Jyrkät portaat toiseen kerrokseen,...
Jossa ihan viehko alohuone,	keittiö

ja siisti kylpyhuone	Näppärä pyyheteline kuivaustelineessä, jossa isonkin porukan pyyhkeet kuivuivat nopeasti
Jyrkät portaat veivät toisen kerroksen kahteen makuuhuoneeseen. Kolmosen ja Nelosen mh.	Esikoisen ja minun mh, jossa Ykköselle viriteltiin lisävuode.
Toisesta kerroksesta jyrkät portaat veivät...	...pieneen ullakkohuoneeseen, jossa sänky Kuopukselle. Ullakko jatkui toiseen suuntaan varastona (ei kuvaa)

Toulouse Korkea talo kuvan oikeassa laidassa oli Toulousen paluumatkan talo, toisella puolella jokea kuin ensimmäinen asumuksemme	Kartalla Toulousen paluumatkan talon sijainti
Näkymä luhtikäytävältä 4. kerroksesta	Olohuone + keittiö

Ihan sievät, mutta erittäin epäkäytännölliset pesualtaat	Ykkösen, Kakkosen ja Kolmosen makuuhuone
Esikoisen ja minun makuuhuone	Edellisten asukkaiden jäljiltä, yöpöytä repsotti, mutta onneksi oli ylimääräisiä tuoleja hoitamaan yöpöydän virkaa

Toulousen paluumatkan asunto oli kerrostalossa. Sinänsä ihan siisti 3 h ja keittiö. Pieniä puutteita oli varustelussa eikä minkään laitteen käyttöohjetta. Astiapesukoneen kanssa ei muuta ongelmaa, kuin että se ei toiminut ihan luotettavasti. Konetta täytettäessä se oli kaatua Esikoisen päälle ja käynnistys toimi vain esipesun ajan. Sen jälkeen jonkun piti koko ajan painaa käynnistysnappia, että kone suoritti pesun loppuun. Edellinen käyttäjä ei ollut huomannut tuota toimenpidettä, vaan koneeseen oli jäänyt pesuaine osittain liukenematta. Mitähän myrkkyjäämiä niissä astoissa oli?

Ruokailu

Toulouse

Lounaaksi täytettyjä minipatonkeja	Bocan ruokalista, josta sai valita haluamiansta täytteitä minipatonkeihin
Macaronseja herkutteluun

Meitä oli sen verran iso joukko, että iltaruokailuun oli pakko tilata pöytä ainakin suosituimpiin paikkoihin. Lounaaksi täytetyt minipatongit juomineen espanjalaistyylisessä tapasbaarissa seitsemälle n. 90 €.

Hinoden sushiannoksia

Illallinen Hinode sushiravintolassa seitsemälle, kolaa ja 2 viinipulloa n. 200 €.

Vegeravintola Belle Verden alkulautanen	Vegeravintolan ruokalista esiteltiin annos annokselta
Vegeravintolan feikkikala	Kävellessä poikettiin erään hotellin baarissa nauttimassa drinksut, kun kahvilassa ei saanut alkoholia ilman ruokaa
Libanonilainen ravintola Le Seramis	Libanonilainen ravintola Le Seramis

Vegeravintola Belle Verde ja Libanonilainen ravintola Le Semiramis

Karnevaalipäivänä olimme kovasti hämmentyneitä, kun käveltyämme lähes koko päivän, poikkesimme erääseen kahvilaan janoisena. Olut olisi maistunut, mutta juuri siellä ei ollut mahdollista ottaa alkoholia ilman ruokaa, joten poikkesimme lähimmän hotellin baariin.

Foix

Ravintola Vertigon kraavilohilautanen	Ravintola Vertigon grillattu lohi
Ravintola Vertigon ihanan ihana jälkiruoka Café gourmand	No Namen jälkiruoka Café gourmand jäi kakkoseksi Vertigolle

Vertigossa kuvasin vain minun Carpaccio saumon'in (kraavilohi, parmesaani kapris) ja Esikoisen grillatun lohen. Jälkiruokakahvi Café gourmand oli ihan superihana.

No Namen jälkiruoka Café gourmand jäi kakkoseksi.

Pari kertaa vierailtiin veljentyttären kodissa ruokailemassa, mutta kuvat jäivät ottamatta :)

Nähtävyyksiä

Foix'n linna hallitsee pikkukaupungin yllä	Linna näkyy myös kotikujiltamme
Linnan muureilta näkymä kaupunkiin	Matkalla asemalle näkyy linna joen toiselta puolelta
Enhän voinut olla kuvaamatta kauniita kukkia

Kauniina päivänä kävelimme Foix'n linnaan	Entisaikojen ritarien varusteita
Halusimme Kuopuksen kanssa kokeilla nuolipyssyllä ampumista	Näkymä linnan muurin toiselta puolelta
Saimme vierailla viehättävässä talossa	Matkalla Foix'n linnaan kukkiva (omena?)puu

Meillä ei ollut mitään käsitystä Foix'sta. Luulimme sitä kyläpahaiseksi. Taksimme saapuessa kaupunkiin olimme iloisesti yllättyneitä kauniista maisemista ja pienestä romanttisesta kaupungista kapeine kujineen.

Matkalla linnaan	Tornin neidot Kakkonen ja minä
Foix'n linna iltavalaistuksessa	Linnan pihalla sieviä orvokkeja
	Junalakon aikaan näimme myös junia, vaikka ne eivät suostuneet meitä kuljettamaan

Yhden päivän ohjelmassa oli käynti Foixin linnassa.

Toulousessa Pont Neufin siltaa piti myös kuvailla eri kulmista ja eri valaistuksessa

Matkoilla on myös aina pakko kuvata hamlattuja puita, koska pihallani kasvaa siemenestä kasvattamani amerikanjalava, jota olen alkanut hamlata (= vuosikasvujen leikkaaminen). Kuva Toulousesta.	Kun puusta vuosittain leikataan vuosikasvu, tulee puista hauskan näköisiä patsaita, ennen lehtien puhkeamista
Kuvassa hamlattuja puita Foix'ssa	Nelonen soittaa saksofonia, joten pitihän saksofonikulkue kuvata
Toulousen Pont Neuf -silta	Toulousen kujilla

Toulousen Pont Neuf -silta auringon laskun aikaan

Usein kuulee puhuttavan, että ranskalaiset ovat tylyjä eivätkä puhu englantia. Ehkä ajat ovat muuttuneet. Hymyyn vastattiin aina hymyllä. Jos osasi sanoa bonjour, merci, bon journée, au revoir, niin pärjäsi ainakin pienemmissä kaupungeissa, Pariisista en tiedä.

Autolla en uskaltaisi lähteä liikenteeseen. Kerran näimme, kun kuumakalle nousi risteyksessä autosta rökittämään toista kuljettajaa. Ihan kävi käsiksi. Oli aika hurjan näköistä. Vaimo istui autossa nolon näköisenä, ihan kuin olisi sanonut, että oliko pakko.

Paluumatkalla meillä oli tosi tiukka koneen vaihto Pariisissa, koska Toulousen kone oli puolisen tuntia myöhässä turvatarkastuksen takia. Arvelimme, että matkatavarat eivät mitenkään voi ehtiä mukaan ja siinä olimme oikeassa. Saimme laukkumme kotomaassa vasta parin päivän kuluttua. Laukut olivat jääneet Pariisiin. Seuraavana päivänä oli vuorostaan päivän kestävä Air Francen lakko, mutta onneksi pääsimme kotiin ennen sitä. Ranskassa kannattaa varautua kaikenlaisiin lakkoihin.

**********

P.S. Olimme matkalla  6. - 16.4.2018, mutta vasta nyt sain matkakertomuksen aikaiseksi, koska minulla oli valtavia ongelmia kuvien synkronoinnissa. Mikään ei toiminut, kuin ennen :( Näitten kuvien kanssa on tehty töitä päiväkausia. En vieläkään oikein ymmärrä Google-kuvia, mutta ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Toivon.

Lapaset kirjoneuleena

Vaihteeksi neuloin muutamat lapaset, kun löysin Niina Laitisen suunnittelemien Metsäretket-lapasten neulontaohjeen. Polvisukkiinkin olisi ohje, mutta ryhdyn puuhaa vain, jos lapsenlapset vaativat.

Amerikanjalava

Ensilumen aikaan lokakuussa amerikanjalavassa oli lehdet vielä tiukasti kiinni. Vuosikasvut ovat pitkiä ja notkeita, joten painava lumi saa oksat kumartamaan. 

Parin päivän päästä lumien sulettua, oksat näyttävät joustavuutensa - pystyssä jälleen. Taipuu, vaan ei taitu.

Joulukuussa lehdettömistä oksista näkee valtavan vuosikasvun. Puun alla kasvaa havukasveja, jotka niinikään olen kasvattanut siemenistä.

Tammikuun lopulla tai helmikuun alkupäivinä leikkaan puun vuosikasvut.Vuosien saatossa leikkauskohtaan muodostuu pallomainen rypäs, josta seuraavana keväänä uudet silmut puhkeavat.

Maaliskuussa 2014 olen kertonutamerikanjalavastani, jonka olen kasvattanut siemenestä ja miksi leikkaan vuosikasvut (menetelmää kutsutaan hamlaukseksi).

Toukokuun lopulla pallukasta pilkistää uudet silmut.

Amerikanjalava kesäkuussa. Läheltä katsoessa näkyy vielä leikkauskohta.

Kesäkuun lopulla oksat alkavat olla jo aika tuuheita.

Elokuussa puu peittää jo leveillä oksillaan hyvän varjostuksen, eikä leikkaustakaan enää näe.

Koripaju

Lokakuussa vieressä kasvata koripaju ensilumen aikaan näyttää myös mallia, miten taivutaan, vaan ei taituta. 

Koripaju pari päivää lumien sulettua.

Ja voittaja on...

Sukka nro 1:n villasukka-arvonnan voittaja on Anja Lampinen

Sukka nro 2:n villasukka-arvonnan voittaja on Tanja D

Voittajiin on otettu yhteyttä.

Osallistujia oli kaikkiaan 20, mutta yksi henkilö osallistui kahdella arvalla. Ja koska sitä ei ollut säännöissä kielletty, tuli arpojen määräksi 21, eli 12 kpl punaisiin ja 9 kpl harmaisiin sukkiin.

Kuvasarjassa näkyy huolellinen valmistautumiseni arvontaan. Kirjoitin kaikkien osallistujen nimet OpenOfficen Calc -taulukkoon. Muotoilin tekstit, taulukon sarakkeen leveyden ja korkeuden saman suuruisiksi. Leikkasin liuskat ja pyöritin ne sukkapuikon avulla somiksi palleroisiksi. Tallensin kummankin sukkaparin arpaliput erikseen peltisiin rasioihin Onnettaren vierailua silmällä pitäen.

Arpajaispäivänä peltirasioiden sisältö kaadettiin erikseen Onnettaren hattuna toimivaan myssyyn. Sieltä Onnetar tai oikeammin Onnihenkilö poimi voittoarvat.

Onnea voittajille!

Enteriläisenä

Kun elää vanhaksi, ehtii nähdä ja kokea monenlaista. Yli 20 vuotta on elämääni kuulunut Enter ry, ikäihmisten tietotekniikkayhdistys. Olen ollut Enterin jäsenenä sen perustamisesta alkaen (1997). Ensin varatilitarkastajana, sitten rahastonhoitajana ja viimeisenä luottamustehtävänä siellä toimin jäsensihteerinä. Jäsensihteerin pestistä tykkäsin kovasti. Siinä oppi tuntemaan ainakin nimeltä paljon silloisia enteriläisiä.

Jäseniä oli niihin aikoihin n. 250. Nyt hieno joukkomme on kasvanut valtavasti (yli 850), kun vihdoin jokunen vuosi sitten vapaaehtoistyö sai lisää näkyvyyttä, hyviä yhteistyökumppaneita ja ennenkaikkea rahoitusta, jolla yhdistys sai palkattua upeita henkilöitä hoitamaan kaikkea sellaista, mihin vapaaehtoisten rahkeet eivät riittäneet.

Vapaaehtoisena vertaisopastajana (tietokone ja kännykät) toimin 12 vuotta. Vaikka pidin myös opastustehtävistä, tulee jossain vaiheessa raja vastaan ehkä väsymyksenä. Silloin kannattaa miettiä jälleen kerran, mitä elämältään haluaa. Minä päätin lopettaa opastamisen, mutta jäsenenä aion pysyä, koska Enter ry järjestää myös paljon mukavaa yhdessäoloa ja kivoja tapaamisia. Kavereilta saa edelleen hyviä vinkkejä tietokoneisiin ja kännyköihin liittyen.

Viime vuonna sain osallistua yhdistyksen hienoon 20-vuotisjuhlaan Helsingin kaupungintalon juhlasalissa, josta kuvakertomus Enterin Ikinörtti blogissa.

Viimeisin tapahtuma oli Taidekoti Kirpilään tutustuminen, jossa meille oli järjestetty todella mielenkiintoinen queer-opastus (”Kirpilän taidekokoelman teoksia tarkastellaan uusista, heteronormatiivisia perinteitä rikkovista näkökulmista. Sateenkaaren väriseen...”)

Maistiaisiksi muutama kuva näyttelystä. 

Mattas-huone Raimo Saarisen (s. 1984) Neosgaia

 Yllä Albert Edelfelt (1854 - 1905) Zachris Topeliuksen muotokuva 1889, alla Hugo Backmansson (1860 - 1953) Venäläinen sotilas, 1880-90 -luku

Yrjö Saarinen (1899-1958) Kukka-asetelma (Daalioita) 1953

Maria Wiik (1853-1928) Ohdakkeita (1898)

Vanhassa blogissani Hallittua kaaosta, olen kirjoitellut aika paljon ajastani Enter ry:ssä. Hallittua kaaosta -blogin oikeassa reunassa olevasta tagipilvestä kohdasta Tietokoneasioita ja Vapaaehtoistyö löytyy juttujani, jotka tavalla tai toisella liittyvät Enteriin. Ihmettelin itsekin, miksi olin joihinkin kirjoituksiin laittanut em. tägit, mutta huomasin sitten, että kommenteissa saattoi olla aiheeseen liittyviä pohdintoja. Oli oikeastaan aika mielenkiintoista muistella näitä menneitä, joista osa oli jo painunut kauas taka-alalle.

Laitan tähän muutaman linkin ja lyhyen selostuksen, koska blogistani niitä voi joutua etsimään kohtuuttomasti, vaikka siellä se tägipilvi onkin:

Muisteluita ja ajatuksia blogikurssilta (8.12.2008). Pitkähkö selostus miksi ylipäätään aloin kirjoittaa blogia.

Kurssia pukkaa (30.9.2009). Olinpa unohtanut, että olimme noin sitoutuneita. 5-6 kurssipäivää viikossa vapaaehtoistyötä, alkaa jo tuntua työltä. Enpä ihmettele, että aloin silloin jo miettiä lopettamista.

Kunpa vielä jaksaisin (21.11.2009) on pieni huokaus.

Kirjoitus Papunet (9.12.2009) kertoo hieman Enterin tarjoamasta yhdestä koulutusmallista. Valitettavasti kaikki kirjoituksen linkit eivät enää toimi, mutta jos asia kiinnostaa, varmaan google auttaa ja tietenkin Enterin jäsenenä kuulet muistakin kouluttautumismahdollisuuksista. Lapsuuden muistovihkon kirjoitus ”Oppia ikä kaikki” toimii koko ihmiselämän, jos niin haluaa.

Kirjoituksessa Aikavaras (28.3.2010) alkaa jo näkyä vapaaehtoistyön ikävä puoli ja harmistus.

Jokaisella on oikeus omiin kiireisiinsä (7.1.2011) aihe, joka on joskus saanut itseni lähes raivon valtaan. Kirjoittaminen on silloinkin helpottanut pahaa oloa.

Opinkohan koskaan (9.10.2011) kertoo stressaantumisesta vapaaehtoistyössä.

Kalastelua (28.4.2010) postauksessa on juttua aina niin ajankohtaisesta pishingistä. Kirjoituksen lopussa huomaamaton Tietoturvan artikkelin linkki, joka yllättäen toimii vieläkin (10 perusvikkiä, miten voi välttää huijatuksi tulemisen).

Kategoria (16.6.2011) juttu on sanaston osalta historiaa. Kirjoituksessa on pohdintoja, miksi blogisivu voi näyttää oudolta. Nykyään kategoriasta käytetään esim. tägipilvi, tunniste yms ilmaisua.

Erilaisia vierailuja enteriläisten kanssa:

Messumatka Tampereelle (1.10.2010) ja kauhean pitkä selitys tarpeettoman esineen hankkimisesta. Just tänä vuonna annoin hierontalaitteen pois kotoa pölyttymästä.

Vierailu Kansalliskirjastoon (9.12.2010)

Vierailu näkövammaisten palvelu-ja toimintakeskus Iiriksessä (2.2.2011)

Vierailu Nokian pääkonttoriin (5.4.2011)

Arpajaisvoittoni

Ei, vielä ei ole villasukka-arvonnan vuoro. Se on vasta Ystävän- ja Voitonpäivänä 14.2.

Osallistuin näet itse Kokit ja Potit -ruokablogin kilpailuun, jossa arvottiin Soyappétit Meals -tuotepaketteja. Houkutteleva Vegeburgersalaattiohje innoitti osallistumaan. Syntymäpäivänäni 5.2. sain noutaa postista voittopakettini. Ensimmäiseksi varmaan kokeilen vegeburgersalaattia. Kiitokset!

Taiteilijoiden Kalevala – Ajan kaikuja Tokio, Berliini, Kerava

Keravan Taidemuseo Sinkassa avautuu taas upea näyttely Taiteilijoiden Kalevala, Ajan kaikuja. Upeita teoksia pääsee ihailemaan 27.1. - 15.4.2018.

Kukitettuja taitaiteilijoita ja Keravan taidemuseon johtaja Arja Elovirta

Maistiaisia avajaisista:

Hideki Iinuma, Ilmatar, 2017

Leijuvia veneitä jäi tuijottamaan lumoutuneena.

"Kustaa Saksi (s. 1975) on Amsterdamissa asuva suomalainen tekstiili- ja kuvataiteilija. Viime vuosina hän on suunnitellut jacquard-tekniikalla valmistettuja kuvakudoksia, jossa valve- ja unimaailma sekoittuvat surrealistiseksi todellisuudeksi. Hänen alkumunansa pinta on kuin sammon kirjokansi - ..."

Tomoko Konoike: Tuulen tarina

Tomoko Konoike Vaivainen (Lepakot) Kirjailu, sekatekniikka

Tomoko Konoike lumosi avajaisissa monella tapaa eri tekniikoillaan. Hän jopa lauloi ja sai kutsuvieraat hyräilemään kalevalaista sävelmää. Tiedättehän sen tutun: ”Varje- -le va- -kainen Luo- - -ja, kaitse kaunoinen Ju- - ma- - -la, o- - -le puolla poiki- - e- - - si, aina laste- - - si a- -pu- - -na. Aina yöllis-nä tu- - - ke- - -na, päivällisnä varti- - -a- - -na!”

”Yusuke Asai (s. 1981) tunnetaan muraaleistaan, jotka hän maalaa paikallisella maa-aineksella. Kalevalassa häntä kiinnostivat Kullervon ja Antero Vipusen tarinat. Hänen seinämaalauksessaan keravalaisten keräämä savi ja suomalainen multa yhdistyvät Japanin maan väreihin. "On surullista, että joudun pyyhkimään teokseni kerta toisensa jälkeen pois, mutta luonnon näkökulmasta pysyvyys ei ole luonnollista. Luonnossa kaikki on väliaikaista ja muuttuvaa."”

Kaadettu tammi kosketti minua erityisesti, koska tällä viikolla pihaltani kaadettiin 50-vuotias tammi. Mytologia ei ole totta, mutta yhdennäköisyyttä todellisuuteen ei voi kieltää.