Lapsuus ja koulu ennen ja nyt

Pihatyöt jo kutsuvat, joten lukumummi jää nyt kesälomalle. Tämänkertaisen lukumummirupeaman kruunasi eilinen koulun musiikkiluokkien ihastuttava konsertti. Aika suuri osa esiintyjistä on tämän kahden vuoden aikana käynyt lukemassa ja juttelemassa kanssani. Olen niin ylpeä noista upeista lapsista!

Helmikuussa kerroin, että olin käynyt eräällä koululla kertomassa lapsuudesta ja koulusta ennen. Juttu löytyy täältä. Tuo esiintyminen poiki vielä viisi muuta koulukeikkaa.

Esitelmäni muuttui koko ajan, koska lasten kysymykset nostivat lisää muistoja, joista halusin kertoa ja koska ne tuntuivat kiinnostavan. Lisäsin muistitikulle kuvia lapsuudestani ja kesälomien vietosta.

Kerroin, että koulua käytiin myös lauantaisin, mutta kesälomat olivatkin sitten kolmen kuukauden mittaisia. Koko loma ei suinkaan mennyt laiskotellessa, vaan oppikoulussa piti pitkän kesäloman aikana kerätä kolmena kesänä yhteensä 120 kasvia. Kuulijoina oli jopa kuudesluokkalaisia, joten lisäsin oheismateriaaliin vaiheita kasvien keruusta.

Eräs kuudesluokkalainen poika vaikutti erittäin kiinnostuneelta ja hän esittikin paljon kysymyksiä, myös nykyhetkeen liittyviä. Ilmeisesti yli 15 vuoden kokemukseni ikäihmisten tietokoneopastajana herätti jutun juurta. Millainen kännykkä minulla on? Hänen mummonsa ei millään opi käyttämään älykännykkää. Mitä lukumummit tekevät? Miten voin esittää vanhoja koulukuviani, vaikka silloin ennen ei ollut tietokoneita? Aika kului tosi nopeasti.

Viimeisellä kerralla tilaisuuden päätyttyä, tuli pieni tyttö kysymään minkä ikäinen olen. Kun olin kertonut ikäni, sanoi tyttö: ”Ei millään pahalla, minunkin mummoni on aika vanha, mutta hänellä ei vielä ole noin harmaita hiuksia.”

Sain esiintymispalkkioksi komean kukan.

Neljä ensimmäistä lapsuusmuistojuttua kävin kertomassa eri kouluilla, mutta kaksi viimeistä tutussa lukumummikoulussa. Tuttuun luokkaan oli vaihteeksi tosi mukava mennä. Tunnin päätteeksi lapset kysyivät, koska tulen seuraavan kerran. Kun kerroin, etten ehkä tule enää heidän luokkaansa, koska koulussa on vielä paljon sellaisia lapsia, joilla lukeminen ei oikein suju, ymmärsivät kyllä. Ennen kotiin lähtöä moni tuli vielä kertomaan kesäsuunnitelmistaan, ja sain monta hellää halia ja kädenpuristusta. Tulee kyllä ikävä noita lapsia, aivan ihania.

Lapset olivat taiteilleet upeita rukinlapoja. Sain luvan kuvata ne ja laittaa näytille blogiini.

Edit 13.4.2023 Turun museokeskukselle tiedoksi vuoden 1954 kasviluettelo, jossa ensimmäisellä sivulla Kasvienkeräysohjeita ja seuraaville aukeamille lapsukainen kirjoitti N:O, Kasvin tieteellinen tai suomalainen nimi (opettaja vaati sekä tieteellisen, että suomalaisen nimen), Heimo

Säärystimet ja korissukat

Villasukkaneuloosi on kamala tauti. Vauhti vain kiihtyy. Jossain vaiheessa kevättä odottaessa ja liikuntatuntien lähestyessä loppuaan ennen kesälomia ajattelin kaiken kiireen keskellä neuloa säärystimet ihanille liikunnanohjaajilleni. En ehtinyt ottaa edes kunnon kuvia neuleistani, kun ne jo hävisivät oikeille omistajilleen. Tässä kuitenkin jonkinlaiset näytteet.

Afro-opelle Suomi-100-Anelmaiset-mukaelma

Opintonäytetyö senioreille: Kesäksi kuntoon -kuntosaliohjelman rakentaneelle nuorelle naiselle, joka sai pestin Turkkiin puoleksi vuodeksi väkersin Suomi-100/Turkin aurinko -säärystimet Anelmaisia mukaellen.

Välillä kokeilin koripallosukkien neulomista. Ne pääsivät jalkapalloa harrastavan Kolmosen testiin. Ohje on Virpi Gee'n Geezyt.

Vihreä maa - Kukkiva kaupunki

Keravan Taidemuseo Sinkassa avautuu 1.4.2017 uusi upea näyttely, Vihreä maa – Kukkiva kaupunki. Avajaistilaisuudessa nappailin kuvia maistiaiseksi.

Miksi me suomalaiset inhoamme sammalta nurmikollamme. Yritämme kaikin keinoin päästä siitä eroon kalkiten ja haraten, saadaksemme nurmikon kasvamaan. Tunnen jälleen kerran olevani poikkeava. Pidän sammaloituneesta nurmikostani. Kevään jälkeen nurmikko alkaa ihan pyytämättä kasvaa peittäen sammaleen, joka olisi paljon helppohoitosempi, ei tarvitsisi niin useasti käyttää ruohonleikkuria. Japanilaiset olisivat haltioissaan – ehkä – pihanurmikostani (lue sammalikostastani).

Sammaltaulu Kytäjä suunnittelu ja toteutus Kati Kilpeläinen ja Pertti Nieminen

Ritva Kovalaisen Metsä. Osa suuresta seinätaulusta, jolla mielenkiintoinen tarina. Kannattaa lukea näyttelyn taulut, jossa kerrottu taiteilijasta ja taideteoksen yksityiskohdista.

Michiko Erkola Dragonfly 3D-animaatio. ”Taiteilija innostuu ympäristömme pienistä yksityiskohdista. Niiden äärelle pysähtyminen avaa upean värien ja muotojen kirjon. Erkola ei kuitenkaan ole kuvannut olemassa olevia hyönteisiä vaan on rakentanut ne bitti bitiltä itse. Muotojen ja liikkeiden esikuvina ovat ollet Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2013 tavattu sormuskorento ja Japanin suurin sudenkorentolaji Anotogaster sieboldii, jonka siipiväli voi olla peräti 14 cm.”

Eggert Petursson Nimetön

Yksityiskohtia Peturssonin seinämaalauksesta

Islantilaisen Eggert Peturssonin Nimetön (Nordurland Tröllaskagi) -teos pysähdytti pitkäksi aikaa.

”Peturssonin maalaukset ovat kiehtova yhdistelmä kasvitieteellistä tarkkuutta ja vapaata maalauksellisuutta. Yhdessä maalauksessa hän kuvaa vain sellaisia lajija, jotka todellisuudessakin elävät samassa ympäristössä.”

”Salla Tykän teoksessa Victoria seurataan jättiläislumpeen kukintaa Helsingin Yliopiston Kasvitieteellisessä puutarhassa.” Valitettavasti videon kuvat tallentuivat epätarkkoina kännykkäkameraani, mutta 9 min teos oli tosi mielenkiintoinen. Kannattaa katsoa vaikeasti kasvatettavan jättiläislumpeen kukintaa nupusta täyteen kukoistukseen ja kahden yön kukkimisen jälkeen vajoamista pinnan alle.

Kuvassa osa näyttelyn taiteilijoita kukitettavana.

Näyttelyn avasi puutarhaneuvos Arno Kasvi, kunnioitettu kasviguru. Arno leikkeli yleisölle pätkiä kissapajusta (Salix daphnoides 'Pomeranica'). Minäkin sain omani lasissa juurrutettavaksi. Saapa nähdä onnistunko kasvatuksessa.

Aino Kajaniemen Airam-Maria (palidromi), hauska teos, jossa kultaköynnöksen idätysastioina toimivat rikkinäiset hehkulamput.

Koulun biologiatuntien kasvitaulut tulivat mieleen näistä Ernst Haeckel Maailmanarvoitukset  -tauluista.

Mielenkiintoinen näyttely on katsottavissa Keravan Taidemuseo Sinkassa 2.7.2017 asti.

Miesten sukat

En muista, olenko koskaan aikaisemmin neulonut miesten sukkia. Minulle on kuitenkin jäänyt mielikuva, että niitä väkertäessä menee ikuisuus. Lasten sukkia on kiva tehdä ja oman jalan kokoisiakin, koska neuloessa voi välittömästi sovittaa ja tarkistaa, onko tiheys ja silmukkamäärä oikea. Aloittelijan on hyvä neuloa mallitilkku. Itse en ole viitsinyt vuosiin sitä tehdä.

Anelmaisia tehdessä, joku Voihan villasukka -ryhmässä kysyi, paljonko maksaisi, jos neuloisin hänelle sellaiset. Koskaan en ole ollut hyvä myymään ja sanoinkin, etten tee sukkia myytäväksi eikä ole aikaa. Omille lastenlapsille on kiva neuloa sukkia, koska tuntuvat kelpaavan ja he osaavat esittää toivomuksia ja osaavat asettaa toivomuksen siten, että siitä on vaikea kieltäytyä.

Minua pitää osata lähestyä oikeanlaisella pynnöllä, silloin saatan heikkona hetkenä tai pitkän harkinnan jälkeen heltyä. En enää muista, miten eräs kaverini esitti pyynnön. Joku hellyyttävä tarina siinä kuitenkin oli palelevista jaloista, eikä ole ketään, joka osaisi tms. Minulla oli juuri silloin Ystävänpäiväsukat vaiheessa, joten kieltäytyminen oli helppoa.

Sitten aloin miettiä ressukan palelevia jalkoja ja tyttöystävää, joka ei neulo sukkia. Tiedättehän, miten siinä kävi. Minä: ”No millaiset, minkä väriset, pitääkö olla kuvioita, minkä kokoinen jalka, osta langat, niin teen.”

Ei kuulunut lankoja, koska kaveri ei yhtään tiennyt millaista lankaa, vaikka olin sanonut, että sukkalankaa. Ei varmaan raavaana äijänä kehdannut mennä lankaostoksille. Minulle on sattumoisin kertynyt hirveä kasa lankoja. Mustat sukat ja joku kuvio oli toivomuksena. Mustaa lankaa oli kuitenkin vain yksi vajaa kerä ja olen huomannut, että mustaa on tosi vaikea neuloa ja laskea kerroksia, kun näkö ei ole enää kuin nuorena tyttönä. On minulla apuvälineitä, kuten kerroslaskuri yms mutta en malta niitä käyttää.

Tein taulukkolaskentaohjelmalla sopivan kokoisen ohjeen ulkoisesti lämmittävään kuvioon. Välillä sovitin sukkaa omaan jalkaani, mutta kuvion kohdalla ensimmäisestä sukasta tuli niin tiukka, ettei se kunnolla mennyt edes omaan jalkaani. Kysyin kaverilta, mikä on hänen nilkkansa ympärysmitta. Kaveri huuli pyöreänä ihmetteli, mihin sitä tarvitsen, mutta kävi kuitenkin mittaamassa. Ei auttanut muu, kuin luoda uudet silmukat, koska ensimmäinen sukka ei ikinä olisi mahtunut kaverin jalkaan.

Ensimmäisestä yrityksestä tuli liian pieni ja kireä

Tällaiset niistä tuli. Lanka Novitan Impivaara sukkalanka (kuviossa taitaa olla 7 veljestä, vyöte hävinnyt), puikot 3,5

Toinen Vävykulta tarvitsi kunnon saapassukat. Ihan tavalliset, maan läheiset värit eikä missään tapauksessa mitään kuviota, ehkä yksi raita, oli toivomus. Se toivomus olikin helppo täyttää. Muutama ilta television ääressä ja sukat olivat valmiit. Vävyllä on sen verran iso jalka, että mietin, missä kohtaa pitää aloittaa kärkikavennukset. Villasukkaryhmässä joku osasi neuvoa hyvän kaavan, jos tietää kenkäkoon. Se on minusta niin hyvä, että laitan sen tähän itsellenikin muistiin.

Miesten saapassukat. Lanka Novitan 7 veljestä, puikot 3,5

Sukan terän koko pituus:

Kengän kokonumero 38 x 2 : 3 - 1,5 = 23,83 cm

Kengän koko 45 x 2 : 3 - 1,5 = 28,5 cm jne

Kärkikavennus aloitetaan suunilleen, kun pikkuvarvas peittyy. Omassa jalassa se on helppo kokeilla sovittamalla, mutta kun ei ole mallijalkaa käytettävissä olen päätynyt kaventamaan n. 4 – 6 cm ennen sukan lopullista pituutta.

Ystävänpäiväsukat

Liityin erääseen Facebook-ryhmään, jossa viimeksi neulottiin ystävänpäiväsukat. Niina Laitinen, neulesuunnittelija Savon sydämestä on suunnitellut mallin. Niinan facebook -sivu löytyy linkistä https://www.facebook.com/niinalaitinendesigns/  Hirmuisen kivaa neuloa oli kimpassa. Joka päivä tuli uusi, muutaman rivin ohje, joten ei ollut neulominen liian hektistä. Tietenkin sai vielä edetä omaa tahtiaan, eikä saman päivän ohjetta tarvinnut sillä istumalla tehdä, jos oli jotain muuta menoa.

Ajattelin, että itselläni on nyt villasukkia aika paljon, enkä tähän hätään tarvitse lisää. Ensin tuumailin, että laitan arvonnan täällä blogissani. Osa jälkikasvustani oli kuitenkin halukas ottamaan sukat vastaan, joten järjestinkin arpajaiset lähipiirissä. Onnettarena toimi Ykkönen, joka ei tällä kertaa halunnut omia sukkia, koska hänellekin on niitä kertynyt. Onnettareni poimi arpalipuista Kuopuksen arvan. Kuopus on nyt matkalla Aasiassa, mutta saa sukat, kunhan palaa reissulta. Meillä seitsemällä naisella on saman kokoinen jalka, joten keskeneräistä työtä voi aina mallata omaan jalkaan. Kätevää.

Olen aina tykännyt taulukkolaskentaohjelmista ja aikoinaan tehnyt kaiken maailman taulukoita työssäni sekä omaan käyttööni mm kasviluetteloita perennoistani, puista ja pensaistani, kylvettävistä siemenistä yms. Niinan lehtihaastattelujutusta tajusin, että taulukkolaskentaohjelmalla voi tehdä myös kirjoneuleohjeita. Kiitos Niina! Mukavaa, että olet hyväksynyt minut ihaniin neuleprojekteihisi.

Lapsuus ja koulu ennen

Opetushallituksen monialaisesta oppimiskokonaisuudesta en ollut kuullutkaan, ennenkuin eräs kaverini, joka on opettaja kysyi, josko olisin kiinnostunut vierailemaan heidän koulullaan. Aiheena olisi lapsuus ja koulu ennen. Kuulijoina olisivat ensimmäisen ja toisen luokan lapset.

Kallion kansakoulu I luokka. Minä olen oikeanpuoleisessa rivissä neljäntenä. Kaikilla muilla tytöillä mekko ja esiliina. Minulla poikkeavana pitkät housut. Rusetti kuitenkin ja permanentatut kiharat :)

Kallion Kansakoulu II luokka. Nyt jo nurkassa "lannistettuna"

Ajattelin ensin, että en muista mitään omista kouluvuosistani, mutta kun selasin vanhoja luokkakuvia alkoi monenlaista muistoa vyöryä mieleeni. Ennen lupautumistani, opettaja hieman raotti, millaiset kysymykset pieniä mieliä askarrutti.

Vähän taas aluksi jännitti, mutta taisi se koulutunti mennä ihan mukavasti. Ainakin aika kului kuin siivillä ja minulle jäi valtavan hyvä mieli. Lapset ovat niin ihania, innostuneita ja aitoja.

Muistini tueksi otin joitakin esineitä mukaani: Räjähtänyt satukirja ja oppikoulun risa laulukirja, kuvakirja Helsingin Kalliosta ennen ja nyt, valokuva-albumi, muistovihko, kaunokirjaimia, mustekynä ja käsityötunnilla tehdyn mustekynän kuivaamiseen tarkoitettu kangaspinkka. Sen väsäsin ennen vierailua muistini mukaan :)

Kun olin esittäytynyt ja kertonut koulustani, vaatteista, ruokailusta yms oli kysymysten vuoro.

Millaisia koululaukkuja? Minkälaisia nojatuoleja? Millaisia kenkiä? Mitä leikkejä leikittiin? Millainen oli koulun piha? Mitä oppitunteja? Miten opittiin, kun ei ollut tietokoneita? Millaisia leluja? Mistä napit on tehty? Kaunokirjoitus musteella, millä kumitettiin?

Nämä kirjaimet olen kirjoittanut muistini mukaan. Mallikirjoituksessa kirjaimet kaartuivat jonkin verran oikealle, mutta nämä ovat pystympiä.

Kuulin, että lasten oli tarkoitus harjoitella kirjoitusta vanhan ajan mustekynällä ja oikealla musteella.

Tuo viimeinen kysymys jäi askarruttamaan mieltäni. Koulussa kerroin, ettei sitä virheellistä mustejälkeä voinut millään kumittaa. Virhe oli ja jäi pysyväksi. Kotona muistelin, että mustehan oli vesiliukoista ja pienellä vesitilkalla ja imupaperillahan virhe korjattiin. Siitä mustekynän pyyhkimisrinkulastakin annoin väärää tietoa. Kerroin, että muste pyyhittiin siihen kirjoittamisen lopuksi. Mutta eihän se niin mennyt! Terähän huuhdottiin ensin vedessä ja kuivattiin siihen kangastilkkutyöhön. Ilmoitin myöhemmin mokastani opelle ja hän olikin ihmetellyt, kun ei se mustekynä puhdistunut ilman sitä vesihuuhtelua. Nyt seuraavalla kerralla muistan tuonkin. Jos jollain on erilaisia käsityksiä, otan mielelläni lisäohjeita vastaan.

Nyt on siis lukumummikokemukseni saanut lisämaustetta koulumaailmasta. Olisi mukava myös kuulla lisää kokemuksia entisajan koulusta. Esim. maaseutukoulussa oli varmasti toisenlaista kuin yli 100-vuotiaassa Helsingin Kallion kansakoulussa.

No jestas! Tätä kirjoittaessa sain kutsun erääseen toiseen kouluun kolmena eri päivänä pitämään vastaavan esitelmän :)

Juuresmehuja

Eräs facebookkaverini oli saanut joululahjaksi mehukoneen ja kehui juuresmehujaan. Mehuista kehkeytyikin mielenkiintoinen keskustelu.

Muistin, että kaappini kätköissä oli edellisessä elämässäni häälahjaksi saatu mehulinko. Käytin sitä lähinnä syksyisin, kun omenasato oli parhaimmillaan ja muutakin kauden satoa riittävästi. Sitten into väheni ja laitoin lingon kaapin perukoille.

Olin ostanut puna- ja valkokaalia aikomuksenani valmistaa kaalimarinadia ja -laatikkoa, mutta ennen joulua influenssa vei voimat, enkä jaksanut mennä kauppaan ostamaan jauhelihaa, eikä ruuan valmistaminen muutenkaan jaksanut kiinnostaa.

Niinpä kaivoin mehulingon kaapin kätköistä ja ajattelin kokeilla juuresmehuja.

Ensimmäiseen satsiin tuli yksi nahistunut punajuuri, porkkanaa, punakaalia ja mandariini. Ihan hyvää.

Toista annosta varten piti jo käydä kaupassa täydentämässä varastoja. Tavaraa tuli kassin täydeltä ja iloinen yllätys oli kauppalaskun pienuus. Vain 12 €!

Tässä toisen annoksen ainekset: porkkana, appelsiini, omena, inkivääri, valkosipuli, paprika, punakaali, punajuuri ja valkosipulia.

Aineksia on jo niin paljon, ettei koko satsi mahdu lingon mehuastiaan, joten myllytin ensin porkkanan, appelsiinin, omenan, inkiväärin, valkosipulin. Valkosipulin kynsi oli aika suuri, joten sen maku tuli esiin aika voimakkaasti.

Porkkanaa, appelsiinia, omenaa, inkivääriä ja valkosipulia. Kaadoin osan oikean puoleisen kuvan mukiin ja jatkoin myllytystä	Vasemman puoleisessa astiassa lisäksi punajuurta ja punakaalia. Maistelin kumpaakin erikseen ja...
...Yhdistin edelliset ainekset. Yhdelle ihmisella aika reilu annos. Valkosipulin maku hieman laimeni, mutta maistui vieläkin selvästi	Mäskiä tulee aika tavalla
Tänään aamiaiseksi mm appelsinia, inkivääriä, palsternakkaa, porkkanaa ja päärynää	Tätä riittää vielä lounaallekin. Hyvää on.

Appelsiini, inkivääriä, palsternakkaa, porkkanaa, päärynä. Tästäkin annoksesta tuli niin paljon mehua, että astia piti välillä tyhjentää.

Lingotessa kannattaa tarkkailla astian täyttymistä. Kerran hurruuttelin niin innoissani aineksia, jonka joukossa oli punajuurta. Sitä mehua valui sitten ihan lattialle asti. Valkoisista kaapeista punajuurimehun pyyhkiminen kannattaa tehdä välittömästi.

Mäskiä tulee valtavat määrät. Minulla ne menevät biokompostiin, mutta sitäkin voi syödä sellaisenaan, jos haluaa kuitua helpossa muodossa. Jätteestä voi myös tehdä kasvispihvejä. Sitä voi käyttää leivontaan ja esim lettutaikinaan. Sitä voi pakastaakin myöhempää käyttöä varten.

Laitteen puhdistaminen on muuten helppoa, mutta lingon raastinosaa joutuu hinkkaamaan harjalla aika pitkään. Se on mielestäni melkein kaikkein hankalin vaihe mehustamisessa. Toinen hankalahko asia on se, että keittiössäni on aika vähän laskutilaa ja mehulinko vie sitä kohtalaisen paljon.

*****

Alussa mainitun fb-keskustelun puheenvuoroissa tuli esille mm.:

”Aika harva saa vihannesta puputtamalla edes päivittäissuositusta täyteen. Eikä mehustaminen tietenkään tarkoita, etteikö sen lisäksi voisi syödä kasvisruokaa ihan normaalisti.

Niistä kuiduista ei oikeastaan kannata niin stressata. Otamme käyttöön niitä aika paljon, mutta periaatteessa voi ajatella, että ravinteet on jo saatu mehussa ja tehokkaimmassa muodossa, eli kypsentämättä vihannesta.

Punajuuri, jota raakana harvemmin syömme, on kuulemma erityisen hyödyllinen elimistölle. Siitä olen iloinen, että tällä tavoin tulee syötyä vihanneksia, joita harvemmin käyttää raakana, ainakaan suurempia määriä. ”

Kiitos facebook-kaverit kivoista vinkeistä!

Lisätty 20.2.2017

Eilen tein juuresmäskistä kasvispihvejä: munaa, soijajauhetta ja mausteita. Hyvää.