Joulukalenterisukat 2018

En hirveästi pidä ostoksilla juoksemisesta, eikä jouluvalmistelut ole oikein minun juttuni.

Niina Laitisen https://www.facebook.com/niinalaitinendesigns/ innoittamana osallistuin taas kuitenkin joulukalenterisukkien neulomiseen, joka on tosi kiva idea. Niina laittaa joka päivä ennen joulua lyhyen pätkän neuleohjetta facebook-sivulleen. Yhden päivän ohje on aina niin lyhyt, että siinä valmistuu samalla rupeamalla molemmat sukat. Tällaiset siis tänä vuonna.

Joulukranssi

Marraskuussa karsin liian suureksi venähtänyttä tuijaa ja ajattelin askarrella uuden kranssin ulko-oveen.  

Villiviinin oksia on muuten aika vaikea hävittää, mutta sitkeänä ja taipuisena ne sopivat hyvin kranssin pohjaksi. 

Ykkösen synttäriruusut olivat pölyyntyneet jo 10 vuotta sisällä, joten ne pääsivät tuulettumaan kranssin koristeeksi. Ei hullumpi minusta. 

Suppilovahvero

Suppilovahvero on leikkisä ja hieno sieni. Leikkisä? No, se haluaa leikkiä piilosta. Kun saat silmäsi kalibroitua suppilovahveromoodiin (=saat silmäsi havainnoimaan suppilovahveron :)) ja löydät yhden sienen tai yhden ryppään niitä, ei kannata vähään aikaan liikkua askeltakaan. Yleensä lähistöllä on muitakin sen kavereita. Siinä saattaa vierähtää tovi ja olet jo aikeissa lähteä eteenpäin, kunhan ensin olet saanut itsesi paikallistettua kartalle (siinä pyöriessä suuntavaisto on hetken kadoksissa). Otat askeleen ja ”kuulet” kun vieressäsi joku huutaa: ”hei kamoon, älä nyt leikistä suutu, täällähän me ollaan piilosilla, ota meidät mukaasi!” Voi että rakastan leikkiä suppisten kanssa!

Marjastus- ja sienestyskaverini ei aiemmin tiennyt sienistä muuta kuin että olivat ihan hyvää einettä. Suppiksista ei ollut koskaan kuullutkaan. Ja koska hän piti sieniruuasta, sain ihan helposti houkuteltua hänet kanssani sienimetsään. Aluksi hän kiukutteli, kun minulla oli korissani jo aikamoinen saalis, eikä hän ollut löytänyt juuri mitään, mutta vähän kerrassaan hänestä on tullut jo aikamoinen sienestäjä. Nykyään häntä ei tahdo saada lähtemään pois metsästä ei sitten millään. Itse olisin jo ihan tyytyväinen saaliiseen ja ehkä hivenen väsynyt, nälissäni ja viluissanikin. Yleensä olen ensimmäisenä autolla, soitan perään, että tule jo. Olen jo ehtinyt laittaa kuvia faceen ja tehdä vaikka mitä, kun kaveri vihdoin raaskii lähteä aarteiden luota.

Tänään oli upea ilma vaeltaa metsässä. Lämmintä (+C15º) ja sopivan pilvistä (ei ole kiva, jos aurinko paistaa silmiin). Meillä on hirvikärpästakit, mutta nyt ei hirvikärpäsistäkään ole riesaa jostain kumman syystä. Jopa hupun voi ottaa päästä. Näkee paremmin, eikä tule kauhean hiki. Olimme metsässä yli 3 tuntia ja saimme yhteensä n. 19 litraa suppiksia ja yhden litran kantarelleja (yksi ainoa paikka ja tähän aikaan vuodesta!). Suppisten kuivatuskuntoon saattamisessakin saa myös aikaa kulumaan (19 l pari, kolme tuntia kaksistaan). Se, että on itselle ja läheisille pitkäksi aikaa maittavaa ruokaa ja lisuketta, on kaiken vaivan arvoista, vaikka ei palkoille pääsisikään. Harrastuksilla on hintansa.

Tämän vuoden huippusaalis tähän mennessä 19 l	Viime vuoden huippusaalis (6.10.2017 ) 25 l
Ne voivat piiloutua kanervien sekaan	Ne voivat olla aivan avoimesti näkyvillä (silloin pitää olla tarkkana, koska lähistöllä on muitakin)
Harvinaista, että vielä lokakuussa löytää täysin moitteettomia kantarelleja	19 l suppilovahveroita odottaa saunan lauteilla pääsyä kuivuriin, jossa on eilinen saalis kuivumassa.

Liisa Ihmemaassa

Olen niin ylpeä Keravan taidemuseo Sinkasta. Mielenkiitoisia ja näkemyksiä avartavia näyttelyitä on viime aikoina ollut niin runsaasti, että pitää vihdoin hankkia museokortti, jotta voin piipahtaa näyttelyissä useamminkin. Tänään pääsin kurkistamaan Liisan Ihmemaahan.

Muutama kuva näyttelystä maistiaisiksi.

Mia Hamari Kuuntelija

Ilona Cutts

Emma Ainala Healing Machine	Emma Ainala Fish Tail
Emma Ainala Heavyboy	Ilona Cutts The Sinners Syntiset

Merja Haapalan pieniä lasitettuja veistoksia


Kim Simonssonin veistosten sammalta muistuttava pintaa olisi tehnyt mieli koskettaa, mutta ei, ei, ei. Näyttelyesineisiin ei saa koskea! Vaikka veistokset näyttävät vihreiltä, on se harhaa. Uskokaa huviksenne, väri on neonkeltaista nailonkuitua, joka on suihkutettu mustan veistoksen pinnalle. Minä kyllä uskon silmiäni, sammalenvihreää, kyllä.

Näyttelyyn oltiin saatu ihan eläviä satuhahmoja, jotka kukittivat paikalla olleet taiteilijat ja tarjoilivat kutsuvieraille namusia.

Tiedoksi, että Sinkkaan on ilmainen sisäänpääsy 8.-9.9. klo 11-17 Keravan Sirkusmarkkinoiden kunniaksi.

Virolainen kaalisalaatti

Sain naapurilta herkullisen ja helppotekoisen kaalisalaatin ohjeen. Salaatti säilyy jääkaapissa viikkoja, jos ei sitä kerralla hotki. Kiva lisuke, jos ei aina viitsi valmistaa salaattia ruuan lisukkeeksi. Ohjeessa mainitaan 10 annosta, en ole laskenut, kun se menee kaupaksi laskemattakin :)

Gluteeniton, laktoositon, vegaaninen

1 kg kaalia

300 g porkkanoita (laitan ainakin 600 g)

3-5 valkosipulin kynttä (laitan reilusti)

1-2 dl rypsiöljyä

Liemi:

1 l vettä

1-2 dl sokeria

1 rkl suolaa

1 ½ dl väkiviinaetikkaa

Leikkaa kaali mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi. Kuori ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi (käytän mandoliinin ”janssoninkiusausterää”). Leikkaa valkosipuli suikaleiksi (komeat valkosipulini menevät suikaleiksi samalla terällä. Pieni kanta jää vielä veitsellä suikaloitavaksi). Sekoita kaali-, porkkana- ja valkosipuliraaste ja öljy keskenään.

Kiehauta vesi, sokeri ja suola. Lisää etikka ja kuumenna liemi uudelleen kiehumispisteeseen. Kaada kiehuvan kuuma liemi kaaliseoksen päälle. Anna jäähtyä huoneenlämmössä, purkita ja säilytä jääkaapissa.

Otan purkista salaattia esim. pastakauhalla ja puristan liemen takaisin säilytyspurkkiin. Etikkanesteessä salaatti säilyy hyvin.

Edit 15.9.2019 Koska tämä on ollut lähes suosituin postaukseni ajattelin laittaa hieman käytännön sanelemia lisävinkkejä: Porkkanat ja valkosipulit pienennän nykyään tällaisellä halvalla minileikkurilla, johon mahtuu kerralla n. 2 isoa porkkanaa.

Ylimmässä kuvassa oleva kattila on osoittautunut liian pieneksi, koska yhä suurempi joukko rakkaistani on ihastunut salaattiin. Nykyään kattilana toimii Mehu-Maijan 6 litran vesikattila.  Ja annos on tietenkin yli kaksinkertainen.

Tänään jättiannosta tehdessäni juolahti myös mieleen, että ennen kaalin pilkkomista kannattaa puistella matot ja lakaista lattia, koska jostain kumman syystä kaalisuikaleita tippuu aina lattialle. Itse pistelen lattialle pudonneet suuhuni :D

Ai niin, ja öljyn lisään vasta kattilaan, jossa jo kiehunut vesi ja muut aineet ovat. Tulee vähemmin tiskiä.

Edit 19.12.2021

Ostin elokuussa uuden vihannesleikkurin, johon mahtuu kerralla ainakin 4 porkkanaa ja kaikki tarvittava valkosipuli. Olen kovin tyytyväinen. N. 20 € edullinen sijoitus. Kaalin suikalointiin ostin leikkuulaudan, jossa on tilavahko kaukalo, johon mahtuu reilusti suikaloitua kaalia. Kaukalosta kaalinsuikaleet on kätevä kipata kattilaan,

Valkosipuli

Tänä vuonna valkosipulisatoni oli pienempi kuin esimerkiksi vuonna 2015, jolloin sain korjata ennätyssadon. Komeita ja mehukkaita ne kyllä ovat tänäkin syksynä.

Osittain syynä pieneen satoon oli tammikuussa pihaltani kaadettu tammi. Pari istutusaluetta hajosi tammen alle. Mutta ei hätä ole tämän näköinen, valkosipuleita saattaa ensi keväänä löytyä nurmikolta. Syksyllä aion istuttaa taas pienemmät kynnet uudelle kasvupaikalle.

Syötävä kukkakimppu: Valkosipuleita, itusilmuja, tavallisen sipulin kukka, kiinalaisenkevätsipulin kukka, kesäkurpitsan kukka, kuunliljan lehti (ei syötävä)

Olen vuosien saatossa jaellut kavereilleni talvivalkosipulin istukkaita ja itusilmuja. Nyt vasta jäin miettimään, mistä johtuu, kun yleensä kommentit ovat olleet, että ei sato ole ollut ollenkaan sellainen kuin minulla. Omat ostosipulini olen ostanut liki 30 vuotta sitten. Sen jälkeen olen ollut omavarainen. En ole tullut edes ajatelleeksi, etteivät kaverit ole saaneet kovin kummoista satoa ensimmäisenä vuotena, koska itselläni nykyään komeita valkosipuleita tulee vuosittain yleensä yli oman tarpeen. Itusimuista saa tietenkin lisäaineistoa, mutta niistä kehittyy kunnon istukkaita vasta 3-5 vuoden kuluttua. Isommista kynsistä satoa saa korjata aikaisemmin, mutta ehkä vasta toisena vuotena.

Edit 2.9.2018
Valkosipulin kasvatuksesta löytyy hyviä oppaita esim. Hyötykasviyhdistyksen sivuilta. Etenkin näin lämpinänä ja sateettomana kesänä olen kiinnittänyt huomiota oppaisiin, joissa kehoitetaan valkosipulia kastelemaan. Minä en ole koskaan kastellut enkä lannoittanut, mutta sitten tajusin, että onhan katteenkin käyttäminen lannoittamista. Esim. ruohokate (nurmikon leikkaamisen jälkeen syntyvää) on mainiota kaiken kattamiseen ja se pidättää myös kosteutta. Ja jos kastelee kerran, pitää kastella aina ja sellaiseen en laiskana aio ryhtyä :) Osittain maatunut komposti (rikkaruohot, lehdet, yms joihin sekoitan hevonkakkaa) on myös erinomaista katetta ja lannoitetta. Kompostikehikoita minulla on pitkin pihaa, jolloin olen myös mullan suhteen omavarainen. Ostan multaa vain taimikasvatukseen.

Kaurajuuri

Kaurajuuri (Tragopogon porrifolius) on minulle uusi tuttavuus. Sain vuosi sitten siemeniä ystävältäni Ruotsista. Onneksi kylvin siemenet lavaan ja merkkasin rivin huolellisesti. Jos olisin kylvänyt siemenet avomaan penkkiin, olisin taatusti kitkenyt taimet heininä kompostiin.

Kaurajuuri kukkii toisena vuotena. Alunpitäen halusinkin nähdä kukan luonnossa. En niinkään ollut kiinnostunut kasvin hyötykäytöstä. Juurta voi kuuleman mukaan käyttää keitoissa ja muhennoksissa ja keväällä nuoria lehtiä voi laittaa salaatin joukkoon.

Aika jännä kasvi. Minulla se kasvoi n. 1,50 m korkeaksi. Pitkään ihmettelin, kun kasvissa oli kukkanuppuja, mutta kukkien aukeaminen kesti ja kesti. Kerran huomasin aamulla, että kukka oli auennut ja heti tietenkin kamera esille. Päiväksi kukka taas sulkeutui nuppuunsa, mutta nyt tiesin, että aamulla siinä riitti katseltavaa.

Tästä ensimmäisestä kokeilustani en henno kaivaa juuria. Katson, mitä kasville käy kolmantena vuotena. Nyt, kun olen saanut omiakin siemeniä runsaasti, taidan kokeilla sen jatkokäyttöä ruuan lisukkeena sitten ensi vuonna. Siemeniä kehittyykin huimaa vauhtia.

Matka Ranskaan

Veljen tyttären perhe halusi suomalaisen au pairin Ranskaan. Kakkonen oli pari vuotta sitten Espanjassa au pairina, mutta välivuoden jälkeen hänellä oli tarkoitus pyrkiä jonnekin opiskelemaan. Kyselin kuitenkin Kakkoselta kiinnostaisiko häntä vielä kerran lähteä kaitsemaan 3-vuotiasta sukulaistyttöä Ranskaan.

Kun sopimukset oli lyöty lukkoon, alkoi minua ja Esikoista (Kakkosen äitiä) kiinnostaa visiitti Ranskan maalle. Myös Esikoisen Ykkönen ja Kolmonen halusivat mukaan. Matkasuunnitelmia pohtiessa myös Kuopukseni ja hänen tyttärensä Nelonen halusivat osallistua matkaan. Niinpä meitä oli kuusi naista lähdössä. Lennot varattiin hyvissä ajoin sekä majoitukset Airbnb:n kautta.

Olin 50 vuotta sitten opiskellut ranskaa Helsingin työväenopistossa, mutta kun kieltä ei ollut vuosien saatossa tullut harjoiteltua, oli taito päässyt pahasti rapistumaan. Viime kesänä aloitimme Kakkosen kanssa tiiviit ranskankielen opiskelut. Kakkonen lähti matkaan ja opiskeli kieltä paikan päällä ja minä jatkoin opiskelua Keravan opistossa.

Matkasuunnitelmassa meillä oli kahden yön yöpyminen Toulousessa, 5 yötä Foix'ssa ja paluumatkalla 3 yötä Toulousessa. Kakkonen oli saanut matkamme kunniaksi vapaat viikonloput ja hän halusi esitellä meille Toulousea.

Vähän ennen matkaa kuulimme, että Ranskassa alkoi kolme kuukautta kestävä junalakko. Sikäli kurjaa, että Kakkonen asui pienessä Foix'n kaupungissa, jonne pitää matkustaa junalla Toulousesta. Toulouseen ei ole suoraa lentoa, vaan sinne matkasimme Pariisin kautta. Kakkonen lohdutti, että paikallisjunat kyllä liikkuisivat harvennetun aikataulun mukaan, joten junalakko ei olisi ongelma.

Lähtiessä kyselimme lentokentällä, että tulevathan matkalaukut suoraan Toulouseen. Joo, kyllä periaatteessa, mutta Pariisin lentokenttä on kuuluisa matkatavaroiden kadottamisessa. Onneksi menomatkalla kaikki meni hyvin. Saimme laukkumme yllättävänkin nopeasti, jopa ihan ensimmäisten joukossa.

Koska meitä oli suuri joukko ja jokaisella oma matkalaukku oli majoitusemäntä pyynnöstämme tilannut meille ison taksin lentokentältä (55 €) kämpälle (tavallinen taksi ottaa vain kolme matkustajaa). Lähtöpäivänä Toulousesta Foixiin lähijunat sekä myös bussit olivat lakossa. Kuopukseni oli toipumassa selkäleikkauksesta, joten ovelta ovelle kuljetus käväisi mielessä. Taas majoitusemäntä apuun tilaamaan taksia. Matka on n. 70 km ja taksimatkan hintatarjous 170 €. Ei kun menoksi. Kuljettaja olikin yllättäen sama, joka kyyditsi meidät lentokentältä. Kaukaa viisaana Esikoinen pyysi kuljettajalta käyntikortin, jos vaikka tarvitsisimme tämän palveluksia vielä paluumatkalle. Päivänä, jolloin meidän oli määrä palata Foix'sta Toulouseen, eivät taaskaan paikallisjunat liikkuneet. Niinpä meillä oli oma luottokuski, joka saapui aina hyvissä ajoin lyhyelläkin varoitusajalla koko junalakon ajan. Tämä salskea schauffeur privé osoittautui myös ammattilaisjalkapalloilijaksi.

Majoitukset

Toulousen kämpän sijainti

Koko etualalla oleva talo oli kokonaan käytössämme

Minun ja Esikoisen mh	Kolmosen ja Nelosen mh
Ykkösen ja Kakkosen mh	Kuopuksen huone

Toulousen ensimmäinen asunto oli ihan luksusta. Meillä oli koko kolmikerroksinen talo omassa käytössä.

1. kerros: Iso olohuone ja keittiö.

2. kerros: kaksi 2 hengen makuuhuonetta, 2 wc ja 2 suihkuhuonetta.

3. kerros: yksi yhden hengen makuuhuone ja 2 kahden hengen makuuhuonetta, 1 wc ja 1 suihkuhuone.

Foix

Viehättävä Foixin kartta

Talomme sisäänkäynti Foix'ssa. Pyöräilijöitten asumus ja majapaikka.

Foix'ssa meillä oli niin ikään koko talo käytettävissä. Alkujärkytyksen jälkeen talo alkoi tuntua ihan mukavan kodikkaalta. Koti, jossa oli luonnetta. Vähän meitä huvitti, kun asuntoa mainostettiin allergiataloksi. Jäi hieman epäselväksi, olisiko allergia vaarassa puhjeta kosteusvaurioiden ja villakoirien takia. Kiellettiin kuitenkin käyttämästä hajusteita ja suihkeita, että ilmeisesti asukkaat olivat herkistyneet erilaisille tuoksuille, joten kunnioitimme heidän toivettaan. Tämä olikin ensimmäinen asunto, joka osoittautui ihan oikeaksi ihmisten kodiksi, jonka asukkaat olivat siirtyneet muualle vierailumme ajaksi. Siellä oli paljon henkilökohtaisia tavaroita, kuten perhevalokuvia, henkilökohtaisia hygieniatavaroita ja ruokia yms. Yleensä meidän kohdalle on osunut enemmän sijoitusasunnolta tuntuvia asumuksia.

Tässäkin talossa oli kolme varsinaista asuinkerrosta, jonne tultiin autotallia muistuttavasta pohjakerroksesta (alkujärkytys). Jyrkät portaat veivät kerrokseen, jossa oli iso keittiö-olohuone ja suihku + wc. Toisessa kerroksessa oli 2 kahden hengen makuuhuonetta ja epämääräisen näköinen suihku, jota emme käyttäneet + wc. Kolmannessa kerroksessa oli pieni yhden hengen matala ullakkohuone.

Foix'n talon alakerta aluksi järkytti	Jyrkät portaat toiseen kerrokseen,...
Jossa ihan viehko alohuone,	keittiö

ja siisti kylpyhuone	Näppärä pyyheteline kuivaustelineessä, jossa isonkin porukan pyyhkeet kuivuivat nopeasti
Jyrkät portaat veivät toisen kerroksen kahteen makuuhuoneeseen. Kolmosen ja Nelosen mh.	Esikoisen ja minun mh, jossa Ykköselle viriteltiin lisävuode.
Toisesta kerroksesta jyrkät portaat veivät...	...pieneen ullakkohuoneeseen, jossa sänky Kuopukselle. Ullakko jatkui toiseen suuntaan varastona (ei kuvaa)

Toulouse Korkea talo kuvan oikeassa laidassa oli Toulousen paluumatkan talo, toisella puolella jokea kuin ensimmäinen asumuksemme	Kartalla Toulousen paluumatkan talon sijainti
Näkymä luhtikäytävältä 4. kerroksesta	Olohuone + keittiö

Ihan sievät, mutta erittäin epäkäytännölliset pesualtaat	Ykkösen, Kakkosen ja Kolmosen makuuhuone
Esikoisen ja minun makuuhuone	Edellisten asukkaiden jäljiltä, yöpöytä repsotti, mutta onneksi oli ylimääräisiä tuoleja hoitamaan yöpöydän virkaa

Toulousen paluumatkan asunto oli kerrostalossa. Sinänsä ihan siisti 3 h ja keittiö. Pieniä puutteita oli varustelussa eikä minkään laitteen käyttöohjetta. Astiapesukoneen kanssa ei muuta ongelmaa, kuin että se ei toiminut ihan luotettavasti. Konetta täytettäessä se oli kaatua Esikoisen päälle ja käynnistys toimi vain esipesun ajan. Sen jälkeen jonkun piti koko ajan painaa käynnistysnappia, että kone suoritti pesun loppuun. Edellinen käyttäjä ei ollut huomannut tuota toimenpidettä, vaan koneeseen oli jäänyt pesuaine osittain liukenematta. Mitähän myrkkyjäämiä niissä astoissa oli?

Ruokailu

Toulouse

Lounaaksi täytettyjä minipatonkeja	Bocan ruokalista, josta sai valita haluamiansta täytteitä minipatonkeihin
Macaronseja herkutteluun

Meitä oli sen verran iso joukko, että iltaruokailuun oli pakko tilata pöytä ainakin suosituimpiin paikkoihin. Lounaaksi täytetyt minipatongit juomineen espanjalaistyylisessä tapasbaarissa seitsemälle n. 90 €.

Hinoden sushiannoksia

Illallinen Hinode sushiravintolassa seitsemälle, kolaa ja 2 viinipulloa n. 200 €.

Vegeravintola Belle Verden alkulautanen	Vegeravintolan ruokalista esiteltiin annos annokselta
Vegeravintolan feikkikala	Kävellessä poikettiin erään hotellin baarissa nauttimassa drinksut, kun kahvilassa ei saanut alkoholia ilman ruokaa
Libanonilainen ravintola Le Seramis	Libanonilainen ravintola Le Seramis

Vegeravintola Belle Verde ja Libanonilainen ravintola Le Semiramis

Karnevaalipäivänä olimme kovasti hämmentyneitä, kun käveltyämme lähes koko päivän, poikkesimme erääseen kahvilaan janoisena. Olut olisi maistunut, mutta juuri siellä ei ollut mahdollista ottaa alkoholia ilman ruokaa, joten poikkesimme lähimmän hotellin baariin.

Foix

Ravintola Vertigon kraavilohilautanen	Ravintola Vertigon grillattu lohi
Ravintola Vertigon ihanan ihana jälkiruoka Café gourmand	No Namen jälkiruoka Café gourmand jäi kakkoseksi Vertigolle

Vertigossa kuvasin vain minun Carpaccio saumon'in (kraavilohi, parmesaani kapris) ja Esikoisen grillatun lohen. Jälkiruokakahvi Café gourmand oli ihan superihana.

No Namen jälkiruoka Café gourmand jäi kakkoseksi.

Pari kertaa vierailtiin veljentyttären kodissa ruokailemassa, mutta kuvat jäivät ottamatta :)

Nähtävyyksiä

Foix'n linna hallitsee pikkukaupungin yllä	Linna näkyy myös kotikujiltamme
Linnan muureilta näkymä kaupunkiin	Matkalla asemalle näkyy linna joen toiselta puolelta
Enhän voinut olla kuvaamatta kauniita kukkia

Kauniina päivänä kävelimme Foix'n linnaan	Entisaikojen ritarien varusteita
Halusimme Kuopuksen kanssa kokeilla nuolipyssyllä ampumista	Näkymä linnan muurin toiselta puolelta
Saimme vierailla viehättävässä talossa	Matkalla Foix'n linnaan kukkiva (omena?)puu

Meillä ei ollut mitään käsitystä Foix'sta. Luulimme sitä kyläpahaiseksi. Taksimme saapuessa kaupunkiin olimme iloisesti yllättyneitä kauniista maisemista ja pienestä romanttisesta kaupungista kapeine kujineen.

Matkalla linnaan	Tornin neidot Kakkonen ja minä
Foix'n linna iltavalaistuksessa	Linnan pihalla sieviä orvokkeja
	Junalakon aikaan näimme myös junia, vaikka ne eivät suostuneet meitä kuljettamaan

Yhden päivän ohjelmassa oli käynti Foixin linnassa.

Toulousessa Pont Neufin siltaa piti myös kuvailla eri kulmista ja eri valaistuksessa

Matkoilla on myös aina pakko kuvata hamlattuja puita, koska pihallani kasvaa siemenestä kasvattamani amerikanjalava, jota olen alkanut hamlata (= vuosikasvujen leikkaaminen). Kuva Toulousesta.	Kun puusta vuosittain leikataan vuosikasvu, tulee puista hauskan näköisiä patsaita, ennen lehtien puhkeamista
Kuvassa hamlattuja puita Foix'ssa	Nelonen soittaa saksofonia, joten pitihän saksofonikulkue kuvata
Toulousen Pont Neuf -silta	Toulousen kujilla

Toulousen Pont Neuf -silta auringon laskun aikaan

Usein kuulee puhuttavan, että ranskalaiset ovat tylyjä eivätkä puhu englantia. Ehkä ajat ovat muuttuneet. Hymyyn vastattiin aina hymyllä. Jos osasi sanoa bonjour, merci, bon journée, au revoir, niin pärjäsi ainakin pienemmissä kaupungeissa, Pariisista en tiedä.

Autolla en uskaltaisi lähteä liikenteeseen. Kerran näimme, kun kuumakalle nousi risteyksessä autosta rökittämään toista kuljettajaa. Ihan kävi käsiksi. Oli aika hurjan näköistä. Vaimo istui autossa nolon näköisenä, ihan kuin olisi sanonut, että oliko pakko.

Paluumatkalla meillä oli tosi tiukka koneen vaihto Pariisissa, koska Toulousen kone oli puolisen tuntia myöhässä turvatarkastuksen takia. Arvelimme, että matkatavarat eivät mitenkään voi ehtiä mukaan ja siinä olimme oikeassa. Saimme laukkumme kotomaassa vasta parin päivän kuluttua. Laukut olivat jääneet Pariisiin. Seuraavana päivänä oli vuorostaan päivän kestävä Air Francen lakko, mutta onneksi pääsimme kotiin ennen sitä. Ranskassa kannattaa varautua kaikenlaisiin lakkoihin.

**********

P.S. Olimme matkalla  6. - 16.4.2018, mutta vasta nyt sain matkakertomuksen aikaiseksi, koska minulla oli valtavia ongelmia kuvien synkronoinnissa. Mikään ei toiminut, kuin ennen :( Näitten kuvien kanssa on tehty töitä päiväkausia. En vieläkään oikein ymmärrä Google-kuvia, mutta ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Toivon.