Olen ennenkin, aika useastikin tullut
maininneeksi, että Keravan Opiston kurssitarjonta on huikean hieno.
Tänään olin Pitseistä koruiksi -kurssilla.
En olisi kuuna päivän tullut menneeksi koko kurssille, mutta kerran
ihan vahingossa näin, mitä vanhoista pitseistä voi tehdä.
En
ole ollenkaan koruihmisiä, enkä itselleni muutenkaan olisi mennyt
mitään värkkäämään, mutta näytin lastenlapsille kuvaa valmiista rannekorusta
ja esittelin pitsejäni . Vastaanotto oli sen verran suopea, että
ajattelin ilmoittautua kurssille. Elokuvakerho jäi kyllä väliin,
mutta olin nähnyt tänään esitettävän elokuvan jo viime vuonna.
 |
Itse virkatut pitsit menossa pesuun |
Kätköistäni
löytyi kassillinen äitini ja minun ammoin virkkaamia pitsejä,
joille en ole keksinyt enää kummoistakaan käyttöä. Valkoiset
pitsireunuslakanat odottavat kaapissa satunnaisia yövieraita, uusia
en ole ajatellut ommella. Omassa käytössä pussilakanat ovat niin
näppäriä.
 |
Erilaisia kiinnitystapoja |
|
 |
Tänään kurssilla valmistuneita koruja |
|
Korujen kiinnitystapoja: hopealenkki
korvakoruihin ja kaulanauhoihin, nappi ja lenkki.
Kurssin ohjaaja, Irmeli Kilpeläinen valmistaa hopeasta kiinnityskoukkuja ja kiinnittää ne koruihimme.
Huomaa opettajan ranteessa upea
tinalankakirjontakoru.
 |
Seuraava kurssi maaliskuun lopulla. Tinalankakirjontakurssi. |
Näillä kursseilla on niin mukavaa,
että ilmoittauduin jo seuraavalle
Tinalankakirjontakurssille.
Voi olla, että minäkin saatan joskus laittaa jonkun korun
ranteeseeni. Nämä tinalanka-nahkakorut poronsarvinappeineen sai
hengähtämään syvään. Opettajat väittivät, että jo
ensimmäisenä kurssipäivänä valmistuu kapea rannekoru. Pakko päästä
kokeilemaan.