sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Piha kesäkuussa

Jos on kadun puolella tehty kovasti töitä, niin ovat nämä ihanaisenikin näyttäneet taas, että kyllä se pienikin maasta ponnistaa.

Hetki sitten, muuripenkki oli aika paljas, mutta kesäkuun alussa jo näin rehevä. Ensin kukkivat jouluruusut. Nyt niiden komeat vihreät lehdet täyttävät erilaisten kuunlijojen kanssa penkin. Ja onhan siellä kuolanpioni avautumassa sekä pioni ”Kesähamosen” muutama kukka jäljellä. ”Kesähamosen” pääkukinta on toukokuussa. Sen sijaan pioni ”Shirley Temple” kukkii vasta heinäkuun puolella.






Kuolanpioni
on aika mukavan kokoinen puska. Viikon verran se jaksaa sinnitellä nupuista täyteen kukoistukseen.

Iirispenkki
Iirispenkki kesäkuun puolivälissä (13.6.)

Ensimmäisenä ennätti kukkaan tämä pikkuinen (7.6.)

Pari päivää myöhemmin valkoinen (9.6.)

Sama valkoinen päivää myöhemmin eri valaistuksessa

Tämä aukaisi kukkansa samana päivänä kuin ylläoleva valkoinen (9.6.)

Viereinen päivää myöhemmin eri valaistuksessa


Vaaleansininen 11.6.

Vaaleansininen sai kaverin 13.6.

11.6.
Tällainen ilmestyi 13.6.





Viimeinen pikku-iiris puhkesi kukkaan 17.6.

Kahden viikon ajan riitti iirispenkissä kuvattavaa

Kiire näyttää kurjenmiekoillakin olevan. Tänä vuonna ne aloittivat viikon myöhemmin kuin viime vuonna.

Eli 17.6. osa jo kuihtunut, osassa uusia kukkia. Suuret iirikset antavat odottaa heinäkuu puolelle.Vielä ei näy edes nuppuja. Se musta on upea. Tuleekohan siihen kukkia tänä vuonna?



Runebergin vieressä oli tällainen upea "merirosvolaiva"

Välillä käytiin Kolmosen (12 v) ja Nelosen (11 v) kanssa Ms. J. L. Runebergillä Porvoossa.




Juhannus
tuli ja meni. Syreenin tuoksun voi miltei tuntea vielä kuvastakin. Ja juhannusruusun.


Joutsenpariskunta on palannut

Toinen vävykulta vuolee tikkuja loimulohen kiinnitykseen

Ensimmäinen vävykulta toimii pääkokkina

Loimulohta, uusia perunoita ja salaattia. Nam!

Mökillä yksi juhannuksen perinneruoka, loimulohi on vain niin hyvää ja valmistuskin katsomisen arvoinen. Toinen vävykulta vuolee puutappeja ja tekee tulet ja toinen toimii pääkokkina. Mikäs minulla ollessa. Hyvänä pitävät.

Ostin taas mökille huovinkukkia, kun viime kesänä olivat niin helppohoitoisia. Krassejakin ostin, kun en viitsinyt siemenestä kasvattaa.

Idänunikko Papaver orientale 'Ida Magun'

 Idänunikko Papaver orientale 'Ida Magun' vaatii jo oman otsikon.


Kesäkuun puolessa välissä huomasin yhdeksän hervottoman suurta nuppua







Tänään kukan musta sisus on jo kovasti liannut...

...hennon vaaleanpunaisen

mutta kauempaa katsoessa se on vielä varsin sievä

Kesäkuun puolessa välissä huomasin yhdeksän hervottoman isoa nuppua. Jännitti, ehtiikö kukkia ennen kuusen kaatoa. Ehti. Joka aamu ensimmäisenä ihailin näkyä ja tietysti lähempää kameran kanssa.

Siemenkodatkin ovat sitten myöhemmin ihan näyttävän näköisiä.

Akileija













Akileijoillekin voisi laittaa oman otsikon. Aikaisemmin yritin kovastikin niitä kasvatella, mutta varmaan joku sääski teki tuhojaan ja kukinta oli aika vaatimatonta. Tänä vuonna erivärisiä ryhmiä on komeassa kukassa siellä täällä. Kaverit ovat pyytäneet siemeniä, joten merkkasin värit langoilla, niin osaan erotella ne värin mukaan, kunhan kypsyvät. Toisaalta akileijat risteytyvät kovin helposti, että siemenistä ei välttämättä tule samanvärisiä kuin vanhempansa.

Amerikanjalava




Hamlattu amerikanjalava on voimakkaassa kasvussa. Vuosikasvu saatta olla parikin metriä.

Hyötykasveja


Kassiperunat kesäkuun alussa

Kaupan ruukkusalaatti istutettu kasvimaalle

Kompostin kääntö vaiheessa

Tänään kasvimaa näyttää tällaiselta. Keinu on siirretty tänne kuusen kaadon tieltä, mutta ihan hyvä paikka tämäkin.

Kasvimaa toiselta suunnalta

Sielläkin iiriksiä
Perunoita minulla on monessakin paikassa, mutta kassiperunat ovat tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokeilussa. Vartta ainakin tunkee reilusti.

Kaupasta ostetut ruukkusalaatit nahistuivat aluksi, mutta ovat tänään jo pirtsakan näköisiä.

Kompostin kääntö kuuluu joka kesä ohjelmaan. Hyvää multaa saa kasapäin, eikä ihan alvariinsa tarvitse käydä multakaupassa.

Kasvimaa toiselta suunnalta. Sielläkin iiriksiä, vähän toisenlaisia. Kun ihan tarkkoja ollaan, niin minulla on aika paljon iiriksiä, enkä aikoinaan kovastikaan noteerannut koko kasvia. Joo, kyllä olen tykästynyt niihin.


Sormustinkukat iirispenkissä


Nyt kun pikkuiirikset ovat kukkineet ja isojen kukintaa saa vielä odotella, annan noiden sormustinkukkien kehittyä rauhassa. Ihan näyttäviä nekin.

P.s.
Yhtä kuvaa klikkaamalla, saat näkyviin koko tämän postauksen kuvat suurennettuna.

8 kommenttia:

  1. Voi sinuas, Vallaton, kylläpä puutarhasi kukoistaa:)
    Ja kaikki kukkasi tunnet nimeltä sinä! Erityisihanat ovat iiriksesi, kaikissa suloisissa väreissään.
    Minä täällä odottelen pikku pihamme varjoliljan nuppujen aukeamista, iso keltainen jo aukaisi loistavan kukkansa. Ja Jerseyltä tuodut kukkasiemenet ovat itäneet hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Ellinoora. Siemenkasvatus on joskus vaikeaa. Kiva, kun Jerseyläisesi ovat itäneet. Kukkimista toivotan;

      Poista
  2. Haa! Siis kuolanpioni! Kun meillä on siis ikivanha piha ja talo. Ostimme sen tosin vasta viime kesänä, koko kesä meni muuttokahinassa. En ehtinyt katsella pihan kasveja. Joitakin perennoja hoksasin villiintyneen heinikon seassa.
    Tänä keväänä on ollut enemmän aikaa ulkotöihin, jopa pientä kunnostusta on tehty. Tänään juuri ihmettelin, mikähän tuokin sininen kukka lienee...Sinun "ammattimaisesta" puutarhakuvastosta löysin sen.
    Kyllähän hiki tulee jo kun katselee kuvia pihasi kukkaloistosta; sitä työn määrää! Mutta on siitä iloakin! Terkkuja, Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, jännää mitä kaikkea kivaa vanhasta pihasta voikaan löytää. Mikä se sininen oli?

      Poista
  3. niin herkullinen juhannus menuu! ehtikö juhannusruusut kukkaan jo jussiksi? meil aloittivat kukintansa vasta varsinaisen Jussin päivän tienoilla. sun puutarhastasi löytyy vaik mitä ihanaa:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotona juhannusruusut kukkivat jo hiukan ennen juhannusta, mutta mökillä metsätontilla vasta juhannuksen jälkeen. Alkukesästä kotipiha oli jokseenkin siistissä kuosissa, mutta nyt on mennyt kaikki aika puusavotassa. Pihalta kaadettiin iso kuusi ja siinä riittää tekemistä. On kaikenlaista kasaa kertynyt pihalle. Taidan laittaa kuvia joskus myöhemmin :)

      Poista
  4. Onpa sinulla monta kukkakaveria kukkapenkissäsi. Jos heitä noin rakkaudella hoidat, he selvästi sinulle parhaan puolensa näyttävät :)

    Akileija pihallamme on peräisin jostain vuosikymmenten takaa - tai sitten jonkun linnun lahjana tuomaa. Se kuljeskelee täällä siellä täällä vartioimatta ja nostaa vartensa yleensä vuosittain parissa kolmessa kohdassa polkujen varrella. Tänä vuonna kukkia on harvinaisen paljon ja olenkin pyrkinyt pitämään huolta siitä, että siemenet saavat kypsyä rauhassa ja saavat levitä edelleenkin. Meillä laji on tuo vaaleanpunainen.

    Mekin olemme tuon Runebergin keikan tehneet. Oli mielenkiintoista katsoa, miten reitti kulki sisälle Porvooseen.

    Niin ja juhannusruusujen kukinta meillä viivästyi sopivasti niin, että ehtivät kukkaan juuri oikeaan aikaan, pihasynttäreihin.

    VastaaPoista
  5. MM onhan noita kukkakavereitakin vuosien saatossa kertynyt. Oikeastaan aloitin yrteillä ja muilla hyötykasveilla joskus ammoin, mutta puutarhakavereiden innostus on niin tarttuvaa, että nykyään erilaista kukkivaakin löytyy jo melkoisesti. Ei noita perennoja sitten myöhemmin tarvitse erikoisemmin edes hoitaa, kunhan vähän ylimäärisiä rikkaruohoja napsii, niin kukat kiittävät.

    VastaaPoista