Pihalla heinäkuussa

Heinäkuu meni suurimmaksi osaksi puusavotassa. Kaupunki kaatoi kotikadultamme komean koivukujan putkitöiden kaivuuhommien vuoksi, kuten tuossa aikaisemmin kerroinkin. Puut vietiin pois, mutta halutessaan niitä sai ottaa omaan käyttöön. Jonkin verran oksia ja pikkupuita keräsimmekin, koska oksasilpulle on aina tarvetta. Muutaman komean hakkuupölkynkin saimme kaupan päälliseksi.

Työntekijöitä on vaikea saada – Sopimukset eivät pidä

Pihallani kasvaa suuri kuusi, jonka pelkäsin syysmyrskyissä kaatuvan talon päälle, koska koivujen antama tuulisuoja poistui. Kyselin koivujen kaatajilta, josko tulisivat kaatamaan myös kuuseni. Sovittiin aika. Kaveria ei kuulunut. Soitin perään ja sanottiin, että kaverin auto oli mennyt rikki eikä tämä päässytkään sopimuksen mukaan. Kaveri ei itse ottanut yhteyttä eikä ilmoittanut (oli mitä todennäköisemmin aloittanut jo juhannusjuhlinnan). Sanoin, ettei sitten tarvitse tulla ollenkaan, kysyn muualta. Oikeastaan olikin hyvä, ettei siitä firmasta tullut puun kaatajaa. Tekivät luvattoman huonoa jälkeä. Varmaan ihan hyviä metsureita, mutteivät olleet sopivia kaupunkialueen puun kaatoon. Kannot jätettiin törkeiksi ja nosturin päältä pudotettiin runkoja miten sattui. Naapurin hortensiat siinä kärsivät ja hyvä, ettei mennyt vesilaitoksen monttuun asennetut vesiputket rikki.

Joustoa aikatauluun

Kaksihaarainen kuusi	Aika hurjaa
Latva lähtee
	Siellä se latva on nyt maassa

Pöllikasa

Neulas- ja hiekkakasa

Soitin toiseen puunkaatofirmaan, joka oli pari vuotta sitten kiipeillen siistinyt katon päälle oksia levittäytynyttä tammea. Sieltä luvattiin tulla seuraavana maanantai-aamuna. Kellon käydessä kymmentä soitin firmaan ja sieltä sanottiin, että pojille oli tullut pikainen toimeksianto, mutta tulevat puoleen päivään mennessä. Kello 12 minulla alkoi pinna kiristyä, mutta ajattelin, etten enää perään soita. Onneksi poikaystävä otti puunkaatajat vastaan, kun he karvaa vaille 13 tulivat paikalle. Minulta olisi voinut tulla rumaa tekstiä. Piti rauhoittua.

Kun työ alkoi, olin jo sen verran rauhoittunut, että tallensin kameralle poikien huimaa suoritusta. Olimme suojanneet kuusen alla olevat rodot, mikä olikin hyvä. Vaikka kovin siististi kaataja pudotteli oksia ja pöllejä ja apulainen otti niitä vastaan, olisi rodoilleni käynyt huonosti ilman suojausta. Perennat vähän kärsivät, mutta siihen olin varautunutkin. Nousevat kyllä ensi keväänä uudelleen.

Hurjaa menoa katsellessa istahdin välillä puutarhajakkaralleni. En osunut siihen, vaan kellahdin selälleni. Ei olisi minusta kiipeilijäksi enää.

Kuusen oksia	Pöllit klapeiksi
Oksista lämpiää sauna

Monenlaista kasaa on nyt pihallani. Eipä lopu työt kesken.

Sahausta ja höyläystä

Terassin kaiteen mallikappale

Mökillä käydessä poikaystävälle tuli mieleen, että saunan kuistien kaiteet, jotka ovat vuosia odotelleet inspiraatiota, voisi lopulta tehdä valmiiksi. Hän oli malliksi sahannut ja höylännyt näytekappaleen ja kun kiinteistöyhtymän jäsenet hyväksyivät ehdotuksen alkoi armoton uusi urakka.

Osa höylättävia lautoja	Ennen ja jälkeen höyläämisen
	Lautoja on kolmea kokoa
Sahausjätteistä voisi tehdä vielä jotain	Melkoinen kasa höyläyspurua

Sahattiin ja höylättiin niin että purut vain lensivät. Käsiteltäviä lautoja oli kaikkiaan 400. Minä toimin apurina ja saatiinkin aikamoinen kasa vaiheeseen, kun kuusi vuotta toiminut höylä sanoi sopimuksen irti. Mentiin ostamaan uusi höylä. Se myytiin uutena, mutta laite oli ilmeisesti esittelykappale. Se toimi hetken, sitten katkesi hihna. Ostettiin uusi hihna ja jatkettiin työtä, kunnes hihna taas katkesi. Käytiin liikkeessä vaihtamassa kone toiseen, joka kaiketi myös oli esittelykappale. Taas saatiin muutama lauta höylättyä, kun tästä toisesta koneesta katkesi hihna ihan pienen työrupeaman jälkeen. Poikakaveri huomasi, että hihnaa pyörittänyt ratas oli jumittunut tiukasti, eikä siis voinutkaan pyöriä. Arveltiin, että vika on laakerissa.

Nyt vaihdettiin kolmannen kerran kone upo-uuteen ja se tuli ihan tehtaan paketissa Tällä kertaa se tuotiin kotiin asti. Muutaman laudan jälkeen uudestakin koneesta katkesi hihna. Sama vika kuin edellisissä. Ratas ei pyörinyt lämmettyään. Uusi kone vietiin laakerin vaihtoon ja parin viikon odottelun jälkeen pääsimme jatkamaan työtä. Sydän kylmänä höyläsimme 85 lyhyttä lautaa kolmeen otteeseen, jotta niistä tuli oikean vahvuisia. Emme uskaltaneet käyttää suurinta höyläyspaksuutta, ettei koneparka joutuisi liian koville. Pienikin uusi äänen muutos koneessa säikäytti. Huokasimme helpotuksesta, kun lyhyet laudat olivat autoon lastausta vaille valmiit.

Pitkät laudat sahattu, ohuista lastuista voisi tehdä jotain

Kuusen oksilla höyläyspölyä

Alkoi sataa, kun vielä oli 115 vähän pitempää lautaa höyläämättä. Samana iltana, kun sade taukosi, jatkoimme urakkaa. Onneksi niille riitti vain yhteen kertaan höylääminen. Kun kaikki 400 lautaa oli viimein valmiina oli helpotus suuri.

Maalausurakka

Maalattuja lautoja kuivumassa

Tällainen siitä kaiteesta tulee

Alunperin ajattelimme, että lautojen maalaaminen jäisi ensi kesään, kun tyttärien lomat olivat jo loppusuoralla. The Painter Sisters oli kuitenkin niin töpinöissään, että he päättivät kuitenkin aloittaa maalaamisen ennen kaiteen kokoamista, niin pitkälle kuin mahdollista. Minäkin innostuin apulaiseksi ja Kolmonenkin (12 v) oli juonessa mukana. Se olikin mukavaa puuhaa, kun meitä maalareita oli neljä. Muutama päivä siinä meni, kun laudat maalattiin kahteen kertaan, mutta valmista tuli. Kaiteiden kokoaminenkin pääsi alkuun ja jatkuu joskus myöhemmin.

Pieni orava tuli ihan viereen katsomaan, mitä ihmeen meteliä pidimme.

Kun ei päässyt töihin saattoi kuvata pihan kukkia jotka olivat jääneet liian vähälle huomiolle.

Alueellamme asustelee ainakin kolme siiliä. Naapuri ruokkii niitä veteen liotetuilla kissannappuloilla ja ne ovatkin kasvaneet melko jölliköiksi. Yksi siili oli kerran mennyt naapurin tuulikaappiin. Naapuri pyöräytti sen pesuvatiin ja se tuntuu nauttivan pesuvatikyydityksestä, kun tämän tästä se viedään aidan toiselle puolelle, jotta naapurin koira saa olla omalla reviirillään siiliä vahingoittamatta. Mikäs tässä on köllötellessä, tuntuu siili tuumivan.