perjantai 13. joulukuuta 2013

Kielikylvyssä

En koskaan ole pitänyt koulun ruotsin kielen opetusta pakkoruotsina, vaan mahdollisuutena oppia kieltä, jota pohjolan perukoilla puhutaan. Tosin minulla on ollut motivaatiota. Eräs rakkaista tädeistäni meni nuorena neitona Ruotsiin töihin, tapasi siellä miehen, meni naimisiin ja jäi sinne pysyvästi. Hänen ummikkoruotsalaisesta, mukavasta Kallestaan tuli sittemmin serkkuni isä.

Kun olin 11-vuotias, pyysi tätini minut kesäksi Ruotsiin luokseen. Olivatkohan he sopineet äitini kanssa asian aikaisemmin, koska sinä kesänä äitini meni naimisiin psykopaatin kanssa ikään kuin minulta salaa. Olisin varmasti vastustanut liittoa tai ollut muuten hankala.

Silloin koulun kesäloma kesti kolme kuukautta, kesäkuusta elokuun loppuun. Olin päässyt oppikouluun, mutta ruotsin kielen opetus alkoi vasta syksyllä, joten en osannut sitä sanaakaan. Stadin slangista oli kyllä hiukan hyötyä. En sitäkään itse kummemmin puhunut, mutta kuuntelemallakin oppii. Se oli mukava kesä ja myöhemmin sain samanlaisen kutsun kolmena kesänä.

Ruotsin kesinä tuli myös sopiva annos kielikylpyä ja koulussakin pidin ruotsin tunneista, vaikka opettaja olikin aika ankara. Piti opetella ulkoa Mors lilla Olle sun muut runot. Ei silti, tuosta laulustakin on ollut hyötyä. Aina, kun menemme Sipoon metsiin poimimaan suppilovahveroita, alan karhunkarkoituslauluna hyräillä ja laulaa Mors lilla Ollea ja jos siihen mennessä en ole löytänyt ainoatakaan sientä, niin johan laulu houkuttaa nekin esiin. Mikä lie taika siinäkin? Tänä syksynä muuten poimimme poikaystävän kanssa 78 l suppilovahveroita, vaikka alkusyksystä näytti, ettei niitä tänä vuonna tule olleenkaan. Että kyllä ruotsin opiskelusta on hyötyä sienimetsässäkin.

Olen myös iki-iloinen, että Suomen televisiossa ei ulkomaisia ohjelmia dubata suomeksi, vaan saa kuulla ohjelman alkuperäisenä. Varmaan on sanomattakin selvää, että tykkään pohjoismaisista sarjoista ja elokuvista: Silta, Solsidan, Tanskalainen maajussi ja kaikki muut skandinaaviset puutarhaohjelmat, Koko kansan viettelijä, Beck, Wallander, Syyttömänä tuomittu... ja lukemattomat hienot elokuvat ja Mikael Persbrandt :).

Kun Esikoisen perhe muutti paikkakunnalle, jossa ruotsin kieli oli enemmistönä, tapahtui vävykullalle ihmeellinen käänne. Hän oli inhonnut kouluruotsia, mutta muuton jälkeen hän alkoi nähdä uniakin ruotsiksi. Paikkakunnalle alettiin perustaa suomalaislapsille ruotsinkielistä kielikylpypäiväkotia, joka jatkuisi lasten kasvettua kielikylpykouluna. Kun vävykulta jostain innostuu, on hän siinä satasella mukana. Ykkönen laitettiin 3-vuotiaana kielikylpydagikseen ja myöhemmin myös Kakkonen ja Kolmonen. Vävykulta ryhtyi jopa aktiiviseksi jäseneksi perustettuun yhdistykseen. Kun hän pitkän vaikenemisen jälkeen itse yritti puhua ruotsia, sanoi pieni Ykkönen: Du kan inte alls tala svenska.

Olen myös huomannut, että kun itse yritän puhua ruotsia, niin varmasti teen juuri ne kauheat virheet, jotka koulussa opettivat vaikenemaan. Ei tule sanajärjestys oikein, artikkelit ja suvut ovat mitä sattuu, aina ei oikea sanakaan muistu mieleen, mutta enää en välitä vaan puhua pälpätän, mitä sylki suuhun tuo. Serkkuni täysruotsalainen tytär sanoikin kerran, että ei haittaa, hän kyllä ymmärtää suomenruotsia :) Niinhän se on. Me ihmiset puhumme eri murteita Suomessakin ja jotenkuten ymmärrämme toisiamme, jos ymmärrämme.

Asia, joka kirvoitti minut noin pitkään esipuheeseen oli eilen tuossa kielikylpykoulussa järjestetty isovanhempien päivä. Tilaisuuteen oli ilmoittautunut 90 asiasta kiinnostunutta mummoa ja ukkia. Me kaksi Kolmosen mummoa menimme yhdessä uutuuttaan kiiltävään kouluun. Koulu oli ollut pari vuotta täysremontissa ja lapset kävivät sen ajan parakkikoulua.

Sisäätulo jo oli vaikuttava kuivatuskaappeineen. Kengät siististi paikoillaan, mitä nyt mummojen kenkiä hieman hujan hajan.

Käytävillä vaatteet siististi naulakossa (Huom! ei lattialla ainuttakaan)

Siisti ruokasali. Onkohan se aina noin siisti ruokailun jälkeenkin?

Luokkahuoneessa kiva, rento tunnelma
Ei opettajan pöytä ennen tällaiselta näyttänyt

Tällaisen sanakirjan haluaisin. Vaikutti mielenkiintoiselta.

Seinilla oppimateriaali hauskasti esillä. Kielioppia.
Ja tässä ohje, joka sopisi minne tahansa.







Keskittyneitä lapsia askartelemassa joulukoristeita.





Käsityötunnin askasteluvälineitä

Tällainen magneettinen neulatyynyn on kätevä
Saimme nauttia ihastuttavan Lucia-kulkueen kenraaliharjoituksesta, jonka reippaat 3-luokkalaiset perinteisesti esittävät. Lopuksi lauloimme yhteisesti Jo syttyy joulun kynttilät... Laulun sanat heijastettiin seinälle. Kiva koulupäivä. Haluan takaisin kouluun!  

16 kommenttia:

  1. Joopa, entisen koulun käyneenä minäkin haluaisin takaisin tuollaiseen virikkeelliseen ja iloiseen kouluun, eivät lapset tiedä miten hyvin kaikki on nykyään, ja hyvä tietysti että onkin. Oppikirjatkin niin paljon mielenkiintoisempia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina, kun käyn päiväkodeissa tai kouluissa, haluaisin olla lapsi juuri siksi, kun siellä on niin paljon kaikkea mielenkiintoista, en muuten. Kaikki pitäisi aloittaa alusta ja se tuntuu nyt kovin työläältä.

      Poista
  2. Jo jopas jotakin! Kiva kun kerroit. Ja eihän sinua kukaan kiellä menemästä vaikka luokanmummoksi siihen kouluun!! Onko teillä semmosia Suomessa? Siis eläkeläisiä jotka ovat mukana koulussa, keskustelevat lasten kanssa, tukevat heikompia oppilaita ja ovat muuten vaan siellä ja rauhoittavat liian villiä menoa ihan vaan läsnäolollaan??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On meilläkin mahdollisuus mennä kouluihin mummoksi, mutta nykyään kaikki lähteminen rassaa liiaksi. Hyvä, että jaksaa käydä kulttuuririennoissa ja sitten kesällä pihatöissä.

      Poista
  3. Puhutko ruotsia käsilläsi? Kysyn sitä oman kokemukseni takia. Olin kesätöissä Saksassa opiskeluaikoinani ja saksa sujui parhaiten käsin puhuttuna (vaikka olin kirjoittanut ällän pitkästä saksasta...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MM, kyllä minä yritän vääntää suutani puheasentoon. Jos oikein tiukka paikka tulee, pitää toki kädet ottaa avuksi.

      Poista
  4. Du pratar altså muminsvenska, kuten riikinruotsalaiset lapsenlapset tapaavat kommentoida suomalaismummojensa ruotsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) kiva ilmaisu, muminsvenska. En ole aiemmin kuullutkaan.

      Poista
  5. heh, oikeaksi ruotsiksi siis alltså =)

    VastaaPoista
  6. Vapaaehtoista ruosia voi hehkutella näin, mutta pakkoruotsi vaatisi perusteluja: miksi juuri tämä pieni kieli olisi välttämättömämpi kuin englanti tai saksa tai venäjä tai espanja tai ranska (jotka eivät ole pakollisia).

    Ihmisellä voi toki olla paljon iloa ruotsintaidostaan mutta sillä ei voi perustella muiden lapsille langetettua pakkoa. Pakkokielelle on löydyttävä aidot perusteet. Englannille ne tällä hetkellä löytyisivät muttei muille.

    Toivotan kaikkea hyvää ja lapsillemme vapaampaa kielivalintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, kiitos mielipiteitä herättävästä kommentistasi! Minun koulunkäyntiaikana ruotsi oli nimenomaan pakkoruotsia, vaikka ei sitä silloin siten nimitetty. Se oli yksi kouluaine muitten joukossa. Joku tykkäsi, toiset eivät, kuten varmaan nykyäänkin. Toisaalta minä en ainakaan 10 vuotiaana olisi osannut valita jotain tärkeämpää, jos sellainen mahdollisuus olisi ollut. En olisi sen ikäisenä osannut valita mitään muutakaan. Lapsella, jolla ei ole kunnianhimoisia vanhempia, sitä ikäänkuin ajopuun lailla ajautuu erilaisiin tilanteisiin. Ihan kamalaa sanoa, mutta minä olen oikein tyytyväinen kaikkeen siihen, mihin olen ajautunut. Mitä lie kohtaloa?

      Poista
    2. On hyvä olla tyytyväinen siihen, mitä on saanut - muttei ole syytä rajata jälkipolvien mahdollisuuksia samoiksi.

      Ei lapsi tee valintoja yksin vaan perheensä kanssa ja tarkoitus on, että tarjolla on järkeviä valintoja. Ahvenanmaalla ei ole pakkosuomea vaan sen sijaan voi valita saksaa, ranskaa, espanjaa tai venäjää. Ovatko ahvenanmaalaiset perheet jotenkin kypsempiä tekemään tällaisia valintoja kuin suomalaiset? Itse asiassa kielivalintoja tekevät kaikki perheet lastensa koulunkäynnissä kaikkialla maailmassa. Miksi emme me?

      Poista
    3. Anonyymi, juuri noin. Maailma muuttuu ja meidän pitää muuttua sen mukana.

      En tokikaan ole rajaamassa jälkipolvien mahdollisuuksia samanlaiseksi kuin ne olivat omassa lapsuudessani. Puhunkin vain omista lähtökohdistani. Minun äitini oli yksinhuoltaja, joka kärsi alemmuutta siitä, että hän oli käynyt vain ammattikoulun. Hänestä ei omasta mielestään ollut minulle mitään esimerkkiä. Minusta hän oli väärässä. Hänellä oli paljon tervettä maalaisjärkeä, jota ihailen vieläkin. Yksinhuoltajaperheissä ei aina ole kapasiteettia tehdä ns. järkeviä valintoja. Ja mitkä valinnat sitten ovat järkeviä? Venäjän opiskelu esimerkiksi olisi varmasti ollut hyvinkin järkevää.

      Poista
  7. Vallaton mummeli, juuri noin.

    Hyvää joulua!

    VastaaPoista
  8. Kielikylvyt ovat hieno juttu, myös koulujen uudistunut kielten opetus. Minä en ole koskaan kokenut ruotsinkieltä kouluaineena pakkoruotsiksi. Jotenkin vain mielestäni ruotsi on tämän maan toinen virallinen kieli, tietysti vallan ruotsinkielisissä kouluissa tasapuolisuuden vuoksi voisi olla tai on (en tiedä, miten todellisuudessa asia on) suomenkieli oppiaineena.
    Minulle on ollut iloa vähäisestä ruotsistani, nykyäänkin kirjoitan sähköpostia tai kirjeitä Ruotsin maalle, sillä veljeni perhe on ruotsalaista, täysin suomea osaamatonta.
    Tällä hetkellä haaveilen saamen kielen opiskelusta. Se soi minun korvissani niin kiehtovalle, samoin kuin viro. Sen kielen opettelin ihan vaan huvikseni ja itekseni, mutta semmoisella innolla, että tulen virollani hyvin toimeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielitaito ei koskaan ole pois jostain muusta vaan mielestäni se rikastuttaa kanssakäymistä. On minulla toki käsittämättömiäkin kokemuksia omasta ruotsinkielentaitamattomuudestani. Kerran jollain reissulla Hangon tienoilla menimme kahvilaan, jossa eräs kaveri voitti pajatsossa ison määrän kolikoita. Minulla sattui juuri silloin olemaan tarvetta kolikoille ja kysyin kaverilta: Kan du växla mej... ääh en muista miten vuorosanani jatkuivat, mutta tyyppi kuitenkin kysyi kaveriltaan: Vad säger hon? Että se siitä minun kielitaidostani. :) Kaveri ei muuten ymmärtänyt kysymystäni suomeksikaan, että olisi varmaan hyvä opiskella myös tätä meillä yleisesti puhuttua kieltä, jollei nyt ihan välttämättä halua lokeroitua. Toisaalta minusta on ihan kiva välillä joutua nolatuksi. Tunsin itseni ihan idiootiksi tuolloin, eikä se silloin ihan kivalta tuntunut, mutta jäipä muisto kokemuksesta tulla väärinymmärretyksi ja miten helppoa se onkaan - jopa omalla äidinkielellään :)

      Poista