lauantai 29. kesäkuuta 2013

Juhannuksen jälkeen

Mökille juhannuksen viettoon meitä kerääntyi 16 immeistä. Esikoisvävy toimi perinteisesti herkkuruokien kokkina ja kukin auttoi kykyjensä mukaan.

Nelonen (9 v.) taitteli näin kauniit lummeservetit. Retiisin kuvioi Jaska.

Juhannusaattona nautimme loimulohta, kermaviilikastiketta, salaattia ja uusia perunoita.

Jälkiruuaksi Susanna oli loihtinut maukkaan raparperipiirakan vaniljakastikkeen kera.

Juhannuspäivänä oli vuorossa alkupaloiksi täytettyjä herkkusieniä. Herkut hävisivät niin nopeasti, etten ehtinyt hakea kameraa.

Pääruokana oli kanaa, nautaa ja possua vartaissa, salaattia, tsatsikia ja valkosipuliperunoita.

Lautasmalli pääruuasta.

Mökin pihapiirissä kasvaa kauniita tervaleppiä.


Näistä sammakkokuvista tykkään kovasti. Minusta kuvat ovat kuin sadusta. Avo-oja, joka tulee suolta, kulkee tontin reunassa ja se on oivallinen paikka hyttysten lisääntyä. Onneksi on sammakoita!

Miljoonakelloja ostin kesäkukiksi mökin kukkalaatikoihin.

Käsitöitäkin ehdin väkertää. Tässä tulee Kolmoselle (10 v) ja Neloselle (9 v) kuviolapaset. Ykkönen (20 v) on jo saanut omansa viime talvena.

Kotiin palattua harsokehikot olivat muuttaneet muotoaan. Linnut varmaan asialla.

Ihme, kun mansikat eivät ole kelvanneet.

Osa liljoista oli jo kukkinut, mutta eivät sentään kaikki.

Kuistilla ihmettelin, mikä vaaleakukkainen pensas on ilmestynyt pihan perälle, enkä tarkoita erään naapurin vuohenputkiviidakkoa, joka on kuvan oikeassa yläreunassa.

Pensaan lähempi tarkastelu osoittautui Rosamundan (peruna) kukinnaksi.

Kuistin verhoihin olen raivannut pienen aukon, josta on mukava katsella pihalle.

Olin jo keväällä tilannut alennusmyynnistä kahdet puutarhahaalarit, joita ei vain kuulunut luvatussa viikossa. Ihmettelin, jotta koska mahtavat saapua. Se toinen malli oli loppunut, mutta sain samaan hintaan ilmeisesti normaalihintaisen. Aika makeet, mutta raaskiiko niitä käyttää, likaantuvat vielä.

Nämä pitkälahkeiset haalarit sain alennushinnalla, vaikka eivät ole alennuksessa.

Nämä polvipituiset ovat aika hauskat, vaikka minulle ne ovat pohjepituiset. Ostin vähän isompaa kokoa varmuuden vuoksi, mutta numeroa pienempi olisi varmaan ollut ihan sopiva. Toisaalta näissä on mukava liikkua, kun eivät kiristä. Henkseleitä kun kiristää lyhyemmäksi, niin hyvä tulee.

Tähän alkaa uuden iirispenkin raivaus, kunhan ehdin.


6 kommenttia:

  1. Onpas ihanoita kukkahaalareita, nyt heti päälle ne siellä - tai ainakin toiset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään olen fiilistellyt polvihaalareissa. Kaivuuhommiin laitoin kuitenkin vanhat likaiset farmarit, mutta äsken suihkun jälkeen laitoin kotiasuksi ruusuhaalarit :)

      Poista
  2. vesi kielellä katselin juhannusmenyytänne, nam, nam! kaikki näyttää niin vehreältä puutarhassasi ja nuo haalarisi ovat kerrassan upeat:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että juhannuksena ja muutenkin mökkioloissa, kun vävykulta valmistaa ruuan, se ei ole koskaan huonoa. Minä olen yleensä perunavastaava: pesen, kuorin ja viipaloin, mutta tyttäret valmistavat tuotteen uunivalmiiksi. Salaatin tekee kuka milloinkin. Tällä kertaa vävyn veli taiteili upean salaattiviritelmän. Pienet tytöt kuorivat valkosipulit ja isot tytöt valmistivat tsatsikin. Kiva tehdä ruokaa porukalla, niin ei yhden henkilön tarvitse yksinään raataa keittiöpuuhissa.

      Kotiin palatessa huomaa aina, että pihalla todella vallitsee kaaos. Parissa viikossa kasvit olivat röyhähtäneet kasvuun, paitsi muutamat siemenviljelyt eivät. Pavut olivat itäneet harvakseltaan, mutta rikkaruohot kasvoivat komeasti.

      Tänään olen koekäyttänyt haalareita ja tuntuvat tosiaan mukavilta. Vävyn tokaisi käydessään, että ajatteli minun pukeutuneen verhoon, kun mulla oli ne siniset haalarit silloin päällä. Höpsistä.

      Poista
  3. Minullakin on nuo ruusuhaalarit ja ovat kestäneet jo hyvänä monta vuotta. Samaa ei voi sanoa saman sarjan kumisaappaista, ne hajosivat muutaman viikon saapastelun jälkeen:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haalarit tuntuvat tosiaan aika napakoilta. Kiva, jos sinulla on niistä hyviä kokemuksia. Vähän minua arveluttaa laittaa niitä oikeisiin puutarhahommiin, kun olen sellainen rönyäjä. Kun olen pihatöissä en millään malta olla välillä konttaamatta, vaikka mulla on sellainen kätevä penkkikin, jossa hyvin voi istua kitkiessä. Jos löytyy mielenkiintoinen rikkaruohoesiintymä jonkun puskan alta, niin silloinhan on ihan PAKKO kontata.

      Poista