Kuvakatsaus helmi-huhtikuu 2024

 Hirmuisen nopeasti on vuosi 2024 mennyt. Kirjoittaminen ei ole oikein sujunut, vaikka monasti yön tunteina on aiheita tullut mieleen, mutta aamulla into on kadonnut. Uutisia en juurikaan katso, kun ottaa niin päähän Putinin touhut ja toisella puolella Trumpin valinta pöyristyttää.

Oikeastaan tuntuu, että en tee muuta kuin kokoilen palapelejä ja kuuntelen äänikirjoja.

Kuvia selatessa huomasin, että onhan minulle sattunut isoja asioita. Kävin kampaajalla leikkauttamassa korona-ajan kasvattamani letit.

Täytin 80, lapset järjestivät yllätysjuhlat Kuopuksen kotona. Niitä synttäreitä on sitten juhlittu pitkin vuotta pienissä, rakkaissa porukoissa.

Kudoin elämäni toiseksi suuritöisemmät sukat itselleni. Mukailin ja lyhensin vähän Lumi Karmitsan suunnittelemaa sukkamallia: rouva Rastopaali. Se oli kiva projetkti ja Lempparisukat -lehdessä oli hyvät ohjeet. 

Ne kaikkein suuritöisemmät oli Neloselle vuonna 2017 neulomani Tylypahkasukat.

Kulttuuririentojakin kertyi ainakin kolme.

Porukalla virkattiin ja kudottiin Keravan  Uudenajan rakentamisen festivaali -tapahtumaan vaaleanpunaisia suikaleita, joita ripustettiin pylväisiin ohjaamaan kansaa festivaalipaikalle. Kuvassa minun tekeleeni.

Loputon pihatyöprojekti pääsi käyntiin huhtikuussa. Kuvassa meneillään kiinansipuli- ja karhunlaukkalavojen siirto.

Huhtikuun loppuun olin kuunnellut 63 äänikirjaa. Kuun lopussa aloitin Kalle Päätalon Ii-jokisarjan, joka jatkuikin koko kesän syyskuulle asti (26 osaa). 1000 palan palapelejä tuli huhtikuussa koottua 5.

Jan van Haasteren The Bakery

Jan van Haasteren Lawn Mower Race

Trefl 1086 palaa Game Night

Eurographics The Tree of Life

Bluebird Legacy of the Divine Tarot

Palapeliharjoitelmia

Palapelikirppikseltä hankittu. Näistä olen tehnyt vain 350 palan Vesimiehen

Palapeliharrastukseni se vain kiihtyy. Nykyisin käyn palapelikirppiksillä, vaihtelen niitä kavereiden kanssa ja jopa ostan uuden uutukaisia kaupasta.

Antique World Map, The Tree of Life, Mona Lisa

Synttärilahjaksi sain ystävältäni neljä uuttaa Eurographics'in 1000 palan palapeliä. Niitä minulla ei aikaisemmin ole ollutkaan. Peleissä on käytetty Smart Cut Technologya, joka valmistajan mukaan on ainutlaatuinen. Kaikki palat ovat erilaisia ja sopivat vain omille paikoilleen. Olin innoissani.

Flags of the World, Eurographics 1000 palaa

Ensimmäiseksi ihastuin peliin, jossa on eri maiden lippuja, maan nimi, asukasluku, pinta-ala ja pääkaupunki. Siis varsin opettavainen ja hyödyllinen. Ajattelin koota peliä rauhallisesti ja keskittyä uuden oppimiseen.

Ylä- ja oikean reunan palat aika hurjia

Sitten tuli epätoivo. Ylärivin ja oikean reunan palat olivat niin erikoisia ja pieniä ettei reunojen tekemisestä tullut mitään. Aloitin pelin isosta tekstistä. Seuraavaksi maiden nimistä ja yritin sijoitella lippuja lähes oikeille paikoilleen. Alku oli tosi vaikeaa, koska palaset eivät lukkiutuneet paikoilleen ja pieninkin hipaisu hajotti koko rakennelman tai ainakin osan siitä. Lisäksi paloissa oli ilmeisesti liian hienosta leikkauksesta johtuen viisi mikroskooppisen pientä palaa, joita ei pelin missään vaiheessa saisi paikolleen ja ajattelinkin harmissani, että ihan luokaton peli mokomine paloineen.

Jossain vaiheessa ajattelin, että minulla ei ole avaruudellista hahmottamiskykyä. Piti varmuuden vuoksi googlettaa, mitä sellainen taito on. Siellä on selitetty mm. kykyä arvioida etäisyyksiä ja suuntia, lukea karttaa ja käännellä esineiden kuvia mielessään. Aikoinaan ennen internettiä ja navigointiopastuksia olin aika hyväkin kartan lukija. Jopa edesmennyt mieheni kehui taitoani ja aina pääsimme vaivatta perille, kun minä neuvoin hyvissä ajoin missä risteyksessä minnekin piti kääntyä.

Ihan palapelin loppuvaiheessa, kun olin tottunut eri muotoisiin paloihin, huomasin yllättävän helposti löytäväni oikean palan ihan vain muotoa katsomalla. Ja taas löytyi intoa ja usko hahmottamiskykyyni palautui. Olipa hyvä harjoitus.

Ne viisi minipalaa saivat jäädä asettelematta

Ne viisi mikroskooppisen pientä palaakaan eivät lopulta haitanneet pelin kokoamista. Ne olivat ihan pienen pieniä murtumia yläreunasta.

Muita palapeliharjoituksia:

Doors, Piatnik 1000 palaa ystävättäreltä oli kiva peli. Ostin myös palapelimaton.

Moomin ABC Collection, Peliko 1000 palaa, ostin uutena. Ajattelin, että kirjaimet hallitsen, tässä ei liene ongelmaa, mutta olikin tosi vaikea.

Honeybees on Hive, Wildlife 500 palaa, ystävättäreltä saatu synttärilahja. Kiva ja korkealaatuinen.

Black Panther, Ravensburger 1000 palaa, tyttäreltä lainassa. Samettinen pantteri oli tosi vaikea, meinasin jo luovuttaa, mutta kun ei ollut kiire minnekään, tein sen kuitenkin sitkeästi loppuun.

Aquarius, Jumbo 350 palaa. Näin pieneksi palapeliksi yllättävän vaikea, vaan ei mahdoton

Facen roskalavalta sain kolme peliä:

Home Sweet Home, Anatolian 1000 palaa, oli hyvän mielen peli. Aina kun vilkaisin kuvaa, minua alkoi hymyilyttää. Kiva peli vaikka ruskeat kohdat olivat aika vaikeita ja yksi pala puuttui.

The Lion King, Jumbo 1000 palaa. Helpohko, vaikka taivaassa meni aikaa – paljon.

101 Dalmatians, Jumbo 1000 palaa. Helpohko ja kiva tehdä. Mallikuvaa katsoessa, vasen alareuna tuotti vähän vaikeuksia, koska se oli peitetty isojen koirien kuvalla.

Juhlariksalla halki elämän

 

Keravan 100 -vuotisjuhlan kunniaksi avautui Keravan Taide- ja museokeskus Sinkassa uusi näyttely Juhlariksalla halki elämän, joka on koottu Aune Laaksosen Taidesäätiön kokoelmasta. Näyttely on auki 30.1. - 19.5.2024. Tällä kertaa avajaistilaisuus oli avoin kaikille, mutta harmikseni olin merkannut väärän päivämäärän kalenteriini. No, keskellä arkipäivää tutustuminen näyttelyyn oli varsin leppoisaa ja sain rauhassa kuvata upeaa näyttelyä.

Nina Terno (1935 - 2003)

Loppuunajetut (1995 alumiini)

Onneksi me Keravan taidemuseon ystävät ja Sinkan vapaaehtoiset saimme hieman etukäteen tutustua näyttelyn pystyttämiseen ennen avajaisia, jolloin sain kuvattua veistoksen ennen lasivitriiniin sijoittamista.

”Tässä näyttelyssä esillä oleva juhlariksa on tehnyt pitkän matkan Bangladeshista Helsingin ja Kellokosken kautta Keravalle. Kolmekymmentä vuotta sitten Kellokosken kaduilla saattoi nähdä riksan kyydistä nautiskelevia Kellokosken sairaalan potilaita. Mäkisessä maastossa pyörä oli kuitenkin raskas polkea, joten ylilääkäri Ilkka Taipale tarjosi sitä Aune Laaksosen kokoelmaan. Lahjoitus vastaanotettiin 1997.”

”Keravan juhlariksan sisustukseen kuuluu kaksi signeerattua maisemamaalausta ja joukko henkilökuvia, mutta myös kuomu, runko ja ohjaustanko ovat kirkasväristen koristeiden peitossa .”

Aikaisemmasta Sinkassa olleesta Aune Laaksosen Taidesäätiön kokoelman näyttelystä olen kirjoittanut neljä vuotta sitten Olipa kerran näyttely.

Erikseen järjestetään Taidemuseon ystävien ja Sinkan yhteistyönä kevätkaudella neljä taiteilijatapaamista, joiden töitä voi Sinkassa käydä katsomassa koko näyttelyn ajan. Seuraavassa näytteitä vierailijoiden töistä:

Ke 7.2. klo 17.30 Taiteeni tarina Jaakko Niemelä (1959)

Sarjasta miesten käsityöt: Karhu, kettu, lintu & sänky (1997 rautalanka ja hehkulamppu)

Ke 21.2. klo 17.30 Taiteeni tarina Teija Immonen (1968)

Keinotekoinen I, Keinotekoinen II ja Korea

Korea (1999 carborundum, kuivaneula ja guassi)

Ke 6.3. klo 17.30 Taiteeni tarina Antti Maasalo (1940)

Sirkushyppy (2002 valokineettinen teos)

Ke 3.4. klo 17.30 Taiteeni tarina Metropoliitta Arseni (1957)

Älä itke minua äitini (1998 tempera puulle, kultaus)

”Näyttelyssä veistosten, maalausten ja grafiikanvedosten rinnalle nousevat valotaideteokset, ikonit ja itämaisen juhlariksan kaltaiset kokonaistaideteokset, jotka laajentavat taiteen kenttää.”

Ella-Maija Anttila-Laitasalo (1938 - 2003)

Flamenkolaulaja (1993 öljy levylle)

Kaikki elämäni aamut (1999 sekatekniikka) Nukkepari Barokki I ja Barokki II (1998 sekatekniikka)

Gérard Quenum (1971)

Ghango (1998 sekatekniikka), Photo (2002 sekatekniikka) ja Soldat (2002 sekatekniikka)

Reinata Sadimba Passena (1945)

Äiti ja lapset (savi) ja Kovaonniset (savi)

Juhani Harri (1939)

Ajan torni (1991 sekatekniikka: kellon koneisto, hiekka ja kivet)

Heikki Tuomela (1922 – 1991)

Uurastajat (1988 öljy kankaalla) on kunnianosoitus Keravan taide- ja kulttuuriyhdistyksen aktiivisille jäsenille, jotka on mainittu nimeltä Talkoilla koottiin taidetta -esittelyssä maalauksen vieressä.

Sinkan sivuilta löytyy lisää tietoa näyttelyistä, tapahtumista, yhteyksistä, opastuksista, taidekokoelmista ym.

https://www.sinkka.fi/

Palapelikilpailu jälleen

 Minulla ei koskaan ole ollut minkäänlaista kilpailuviettiä, mutta kuitenkin olen reilun vuoden verran osallistunut palapelikilpailuihin. Kilpailut saivat alkunsa nuoren kaveriporukan kivasta yhteisestä tekemisestä. Aloitettaessa ryhmässä oli kaksi lastenlastani, Ykkönen ja Kakkonen sekä heidän kavereitaan. Kaksi kaveria, joita kutsun tässä Susseksi ja Ellaksi, toimivat ryhmän ideoijina, toimijoina ja tuomareina.

Quirky Circus

Olen aiemmin kirjoittanut ensimmäisestä palapelikilpailustani, jossa tarkemmin kerrotaan kilpailun kulku. Lyhyesti kerrattuna: Aikojen alussa eli kun kilpailut aloitettiin jokainen pelaaja hankki samanlaisen 500 palan pelin. Sovittiin, mihin aikaan porukka kokoontuu netissä, näyttää avaamattoman pussin, kirjoittaa paperilapulle nimensä ja teamskokouksessa annetun koodiin, jonka jälkeen kukin ryhtyy kokoamaan peliä haluamassaan paikassa yksinään, ilman avustusta. Kun kuva on valmis, se kuvataan nimilapun kanssa ja lähetetään viralliselle valvojalle eli Ellalle. Muutaman tunnin päästä kokoonnutaan taas teamsiin ja Susse kertoo kunkin pelaajan sijoituksen ja jokainen voi lyhyesti kertoa pelin kulusta, mistä yksityiskohdasta piti tai selitellä, miksi tällä kertaa meni huonosti. Voittaja saa palkinnoksi mukin, johon kilpailupalapeli on kuvattu. Joillekin mukeja kertyy, muut saavat nuolla näppejään.

Jo ensimmäisessä kilpailussa, missä olin mukana, huomasin että tälle porukalle en pärjää nopeudessa mitenkään ja ihan suosiolla asennoiduin, että minähän voin pitää sovitusti viimeistä sijaa, niin kenellekään ei tule paha mieli. Halusin kuitenkin olla mukana, koska kokemus oli mielestäni hauska, vaikka olinkin yli kymmenen tunnin jälkeen ihan rättiväsynyt.

Kilpailen vain itseäni vastaan ja täytyy sanoa, että olen pikkaisen kehittynytkin. Aikani oli ensimmäisessä kilpailussa yli 10 tuntia ja tänään 6.41 tuntia.

Tein tämän päiväisen kilpailupelin ennakkoon ja silloin aikani oli tuo 6.41 t. Kilpailupalapelin teen myöhemmin aina uudestaan kaikessa rauhassa. Laitan kuitenkin pelatessa sekuntikellon päälle ja paussille, kun menen tekemään jotain muuta askaretta. Sillä tavalla aika kyllä paranee ihan hurjasti eli tämä Quirky Circus vei aikaa uudelleen pelattuna enää 4.57 tuntia. Yhteen menoon pelatessa aina lopussa tuntuu, että paloja puuttuu, väsyttää, on nälkä, selkään sattuu, ei näe enää mitään... tämä siis mun monen tunnin menetelmällä.

Edellinen kilpailupeli 26.11.2023 oli I Like Birds. Minun aikani 7.31 voittajilla 54 min (sama aika kahdella ensimmäisellä kilpailijalla)!

Näiden kahden kilpailun välillä olen harjoitellut 1000 palapelin peleillä, jotka ovat olleet aika huonolaatuisia. Esim. sama pala on ihan vaivattomasti mennyt useaan kohtaan esim. reunoissa, joka kostautuu jossain kohdassa. Ne on pitänyt tehdä viimeiseksi. Osa paloista on murtunut, eikä reunat ole pysyneet koossa murtumien takia.

Tässä pelissä vasemmasta alareunasta osa paloista oli murtunut. Oli vaikea peli ja aikaa meni viikkotolkulla.	Murtumat olivat tällaisia.
Tämä oli laadultaan paras harjoituksistani. Yläosan taivas jopa helpohko.	Tämä oli ihan hirveä. Olin saanut pelin jo niin valmiiksi, että kaksi palaa ei mennytkään tyhjille paikoille. Aikani tihrusteltua huomasin pari palaa olevan ilmeisesti väärillä paikoilla. Olin jo aikeissa luovuttaa, mutta eräs kaverini kannusti, että noin valmista ei VOI jättää kesken.

Susse on ollut tavattoman taitava ja aktiivinen. Hän on tehnyt upeat rankingtilastot ja esitykset kilpailuista. Mahdottoman hienoa on, että hän on saanut Ravensburgerilta palapelit, ensin 20-30 peliä ja tähän viimeiseen jo 50 kpl.

Nyt joukkoon on liittynyt todella ammattilaisia, jotka ovat ottaneet osaa suuren maailman palapelikilpailuihin Sussen tavoin. Myös pelitilaisuuden järjestämiseen ja pelien toimittamiseen on onneksi tullut uusia innokkaita henkilöitä talkoohommiin.

Vuoden ensimmäinen kilpailupalapeli 14.1.2024 oli Ravensburgerin Quirky Circus A European Map haastavuusaste 8/10. Kilpailijoita oli 50. Kymmenen ensimmäisen kilpailijan aika oli 1,02 - 1,16 t enimmäkseen minuutin erolla edelliseen, paitsi voittaja selvitti urakan alle tunnissa. Minun aikani siis 6.41 t seuraavaksi huonoimmalla vähän yli 4 t.

Emilia, kilpailun voittanut nopeuskuningatar on tallentanut suoratoistona (striimannut) kaksi viimeisintä kilpailuaan YouTubeen. Emilian tämän päivän kilpailua voi seurata linkistä. Kyllä näyttää käyvän ihan urheilusuorituksesta. Emilian aika oli 47 min! Huikeeta!

Tässä kuvassa isomummoni, joka istuu pyörätuolissa on vasta 72 vuotias, mummoni 51, äitini 30 ja minä 6. Meinaan vain, että mummoillani ei totisesti olisi ollut aikaa eikä mahdollisuutta pelata palapelejä, ei käydä pilatestunneilla eikä harrastaa afrikkalaista tanssia. Ihan kiva, kun minulla on.

Väriä & valoa - impressionismin perintö

Kävin enteriläisten kanssa Ateneumin Väriä & valoa -näyttelyssä. Jo nuorena tyttönä olin kiinnostunut impressionisteista ja heidän maalauksistaan ja ostinkin WSOY:n pieniä taidekirjoja jokaisesta palkastani. Näyttelyssä minua ilahdutti erityisesti kuuluisien taiteilijoiden maalaukset, joita ei pienissä taidekirjoissani ole lainkaan.

Camille Pissaro

Maisema taiteilijan paletille n. 1878 – 1880. Esittelyssä minua ihmetytti pyöreä reikä seinälle heijastetussa maalauksessa, mutta sille olikin mielenkiintoinen selitys.

Punaisia kattoja, kylän laidalla, talvi 1877

Maisema Saint-Charlesissa, Gisorin lähistöllä, auringonlasku, 1891

Pierre-Auguste Renoir

Polku korkeassa heinikossa, n. 1875

Alfred William Finch

Hiekkakuoppa, Ranska, 1912

Pekka Halonen

Tomaatteja, 1913

Pekka Halosen itse kasvattamat tomaatit 1900 luvun alussa Suomessa oli aika edistyksellistä. Hyötytarhurina arvostan taiteilijaa myös etevänä puutarhurina. Ei minulla vieläkään tuollaista satoa ole ollut.

Jään ja lumen peittämä kallio, 1911

Kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, näyttely on Ateneumissa 25.2.2024 asti. Suosittelen.