Roskalava

Facebookissa on muutamia roskalava-yhteisöjä, joissa pääsee vanhasta tavarasta vaivattomasti eroon. Systeemi toimii siten, että laitat kuvat tavarasta, josta haluat päästä eroon. Tavaran haluaja tekee alustavan varauksen ja sitten yksityisviestillä sovitaan hakuaika. Seuraavat mahdolliset haluajat pistävät kommentteihin oman jonotuksensa. Tiettyjen sääntöjen mukaan tavara liikkuu ilman rahaa. Kätevää.

Lupasin laittaa ystävättärelleni kuvia, mistä tarpeettomaksi käyneistä tavaroista olen päässyt eroon.

Avokelanauhuri + vanhat nauhat musiikin kera ja viritinvahvistin

Uusi Ikean lampunvarjostin, joka oli liian pieni tarkoitukseeni. Termoskannu ja juomapullo menivät ylimääräisenä hakupalkkiona :)

Tarpeettomat diakehykset

Äitini jäämistön vanhoja puhtaita lakanoita ja verhoja esim. matonkuteiksi.

Lankoja

Ylimääräiset, vuosia varastossa seisseet laatat ja laasti sekä yllättäen myös kaksi kuusenjalkaa, joista en ehtinyt ottaa edes kuvaa

Pyörä meni entisen työkaverin pojalle

Lasten kirjat facebook-kaverille

Olen vakaasti päättänyt olla itse haalimasta ylimääräistä tavaraa, mutta kerran tein poikkeuksen. Hain cd-levy -hyllyn, kun iso osa levyistäni oli muovisissa keksilaatikoissa.

Lisäys 11.6.2017

On aivan pakko lisätä seuraavat eroon tavarasta -tapahtumat. Pihallani on vuosia ollut valtava lautakasa. Laudoista on tehty kaikkea hyödyllistä, kuten pihalaattoja ja mökin saunakuistin kaiteet. Ihan hirveä työ niissä oli, joten loput puut ajattelin polttaa saunan uunissa. Pari vuotta sitten kaadettiin kadun varren koivut ja pihallani ollut valtava kuusi, jonka pelkäsin myrskyssä kaatuvan taloni päälle. Kunnon saunapuita minulla on nyt koko loppuelämäkseni, joten lautakasan päivät olivat luetut. Niinpä roskalavalle ilmoitus...

... ja nämä laudat löysivät kolme uutta omistajaa ja minä olin helpottunut. Nyt voin laajentaa rodopuistoani :) ja pikkuhiljaa saan siistittyä pihani törkyisintä kohtaa.

Ahneuksissani otin luvan perästä kadun varrelta kaadettujen koivujen runkoja ja ajattelin uutta hakkuupölkkyä vanhan mädäntyneen tilalle. Niitä kertyi kuitenkin kolme kappaletta ja nyt kun olen keksinyt Roskalava-yhteisön, ajattelin kokeilla, josko joku toinen haluaisi vähän iloa pihaansa. Pölkyt ovat sikapainavia, mutta niillekin löytyi tarvitsijansa. Aika työ niitä on saada autoon, mutta yksi pölkyistä on jo saatu kammettua. Urakka jatkuu.

Lapsuus ja koulu ennen ja nyt

Pihatyöt jo kutsuvat, joten lukumummi jää nyt kesälomalle. Tämänkertaisen lukumummirupeaman kruunasi eilinen koulun musiikkiluokkien ihastuttava konsertti. Aika suuri osa esiintyjistä on tämän kahden vuoden aikana käynyt lukemassa ja juttelemassa kanssani. Olen niin ylpeä noista upeista lapsista!

Helmikuussa kerroin, että olin käynyt eräällä koululla kertomassa lapsuudesta ja koulusta ennen. Juttu löytyy täältä. Tuo esiintyminen poiki vielä viisi muuta koulukeikkaa.

Esitelmäni muuttui koko ajan, koska lasten kysymykset nostivat lisää muistoja, joista halusin kertoa ja koska ne tuntuivat kiinnostavan. Lisäsin muistitikulle kuvia lapsuudestani ja kesälomien vietosta.

Kerroin, että koulua käytiin myös lauantaisin, mutta kesälomat olivatkin sitten kolmen kuukauden mittaisia. Koko loma ei suinkaan mennyt laiskotellessa, vaan oppikoulussa piti pitkän kesäloman aikana kerätä kolmena kesänä yhteensä 120 kasvia. Kuulijoina oli jopa kuudesluokkalaisia, joten lisäsin oheismateriaaliin vaiheita kasvien keruusta.

Eräs kuudesluokkalainen poika vaikutti erittäin kiinnostuneelta ja hän esittikin paljon kysymyksiä, myös nykyhetkeen liittyviä. Ilmeisesti yli 15 vuoden kokemukseni ikäihmisten tietokoneopastajana herätti jutun juurta. Millainen kännykkä minulla on? Hänen mummonsa ei millään opi käyttämään älykännykkää. Mitä lukumummit tekevät? Miten voin esittää vanhoja koulukuviani, vaikka silloin ennen ei ollut tietokoneita? Aika kului tosi nopeasti.

Viimeisellä kerralla tilaisuuden päätyttyä, tuli pieni tyttö kysymään minkä ikäinen olen. Kun olin kertonut ikäni, sanoi tyttö: ”Ei millään pahalla, minunkin mummoni on aika vanha, mutta hänellä ei vielä ole noin harmaita hiuksia.”

Sain esiintymispalkkioksi komean kukan.

Neljä ensimmäistä lapsuusmuistojuttua kävin kertomassa eri kouluilla, mutta kaksi viimeistä tutussa lukumummikoulussa. Tuttuun luokkaan oli vaihteeksi tosi mukava mennä. Tunnin päätteeksi lapset kysyivät, koska tulen seuraavan kerran. Kun kerroin, etten ehkä tule enää heidän luokkaansa, koska koulussa on vielä paljon sellaisia lapsia, joilla lukeminen ei oikein suju, ymmärsivät kyllä. Ennen kotiin lähtöä moni tuli vielä kertomaan kesäsuunnitelmistaan, ja sain monta hellää halia ja kädenpuristusta. Tulee kyllä ikävä noita lapsia, aivan ihania.

Lapset olivat taiteilleet upeita rukinlapoja. Sain luvan kuvata ne ja laittaa näytille blogiini.

Edit 13.4.2023 Turun museokeskukselle tiedoksi vuoden 1954 kasviluettelo, jossa ensimmäisellä sivulla Kasvienkeräysohjeita ja seuraaville aukeamille lapsukainen kirjoitti N:O, Kasvin tieteellinen tai suomalainen nimi (opettaja vaati sekä tieteellisen, että suomalaisen nimen), Heimo

Säärystimet ja korissukat

Villasukkaneuloosi on kamala tauti. Vauhti vain kiihtyy. Jossain vaiheessa kevättä odottaessa ja liikuntatuntien lähestyessä loppuaan ennen kesälomia ajattelin kaiken kiireen keskellä neuloa säärystimet ihanille liikunnanohjaajilleni. En ehtinyt ottaa edes kunnon kuvia neuleistani, kun ne jo hävisivät oikeille omistajilleen. Tässä kuitenkin jonkinlaiset näytteet.

Afro-opelle Suomi-100-Anelmaiset-mukaelma

Opintonäytetyö senioreille: Kesäksi kuntoon -kuntosaliohjelman rakentaneelle nuorelle naiselle, joka sai pestin Turkkiin puoleksi vuodeksi väkersin Suomi-100/Turkin aurinko -säärystimet Anelmaisia mukaellen.

Välillä kokeilin koripallosukkien neulomista. Ne pääsivät jalkapalloa harrastavan Kolmosen testiin. Ohje on Virpi Gee'n Geezyt.

Vihreä maa - Kukkiva kaupunki

Keravan Taidemuseo Sinkassa avautuu 1.4.2017 uusi upea näyttely, Vihreä maa – Kukkiva kaupunki. Avajaistilaisuudessa nappailin kuvia maistiaiseksi.

Miksi me suomalaiset inhoamme sammalta nurmikollamme. Yritämme kaikin keinoin päästä siitä eroon kalkiten ja haraten, saadaksemme nurmikon kasvamaan. Tunnen jälleen kerran olevani poikkeava. Pidän sammaloituneesta nurmikostani. Kevään jälkeen nurmikko alkaa ihan pyytämättä kasvaa peittäen sammaleen, joka olisi paljon helppohoitosempi, ei tarvitsisi niin useasti käyttää ruohonleikkuria. Japanilaiset olisivat haltioissaan – ehkä – pihanurmikostani (lue sammalikostastani).

Sammaltaulu Kytäjä suunnittelu ja toteutus Kati Kilpeläinen ja Pertti Nieminen

Ritva Kovalaisen Metsä. Osa suuresta seinätaulusta, jolla mielenkiintoinen tarina. Kannattaa lukea näyttelyn taulut, jossa kerrottu taiteilijasta ja taideteoksen yksityiskohdista.

Michiko Erkola Dragonfly 3D-animaatio. ”Taiteilija innostuu ympäristömme pienistä yksityiskohdista. Niiden äärelle pysähtyminen avaa upean värien ja muotojen kirjon. Erkola ei kuitenkaan ole kuvannut olemassa olevia hyönteisiä vaan on rakentanut ne bitti bitiltä itse. Muotojen ja liikkeiden esikuvina ovat ollet Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2013 tavattu sormuskorento ja Japanin suurin sudenkorentolaji Anotogaster sieboldii, jonka siipiväli voi olla peräti 14 cm.”

Eggert Petursson Nimetön

Yksityiskohtia Peturssonin seinämaalauksesta

Islantilaisen Eggert Peturssonin Nimetön (Nordurland Tröllaskagi) -teos pysähdytti pitkäksi aikaa.

”Peturssonin maalaukset ovat kiehtova yhdistelmä kasvitieteellistä tarkkuutta ja vapaata maalauksellisuutta. Yhdessä maalauksessa hän kuvaa vain sellaisia lajija, jotka todellisuudessakin elävät samassa ympäristössä.”

”Salla Tykän teoksessa Victoria seurataan jättiläislumpeen kukintaa Helsingin Yliopiston Kasvitieteellisessä puutarhassa.” Valitettavasti videon kuvat tallentuivat epätarkkoina kännykkäkameraani, mutta 9 min teos oli tosi mielenkiintoinen. Kannattaa katsoa vaikeasti kasvatettavan jättiläislumpeen kukintaa nupusta täyteen kukoistukseen ja kahden yön kukkimisen jälkeen vajoamista pinnan alle.

Kuvassa osa näyttelyn taiteilijoita kukitettavana.

Näyttelyn avasi puutarhaneuvos Arno Kasvi, kunnioitettu kasviguru. Arno leikkeli yleisölle pätkiä kissapajusta (Salix daphnoides 'Pomeranica'). Minäkin sain omani lasissa juurrutettavaksi. Saapa nähdä onnistunko kasvatuksessa.

Aino Kajaniemen Airam-Maria (palidromi), hauska teos, jossa kultaköynnöksen idätysastioina toimivat rikkinäiset hehkulamput.

Koulun biologiatuntien kasvitaulut tulivat mieleen näistä Ernst Haeckel Maailmanarvoitukset  -tauluista.

Mielenkiintoinen näyttely on katsottavissa Keravan Taidemuseo Sinkassa 2.7.2017 asti.

Miesten sukat

En muista, olenko koskaan aikaisemmin neulonut miesten sukkia. Minulle on kuitenkin jäänyt mielikuva, että niitä väkertäessä menee ikuisuus. Lasten sukkia on kiva tehdä ja oman jalan kokoisiakin, koska neuloessa voi välittömästi sovittaa ja tarkistaa, onko tiheys ja silmukkamäärä oikea. Aloittelijan on hyvä neuloa mallitilkku. Itse en ole viitsinyt vuosiin sitä tehdä.

Anelmaisia tehdessä, joku Voihan villasukka -ryhmässä kysyi, paljonko maksaisi, jos neuloisin hänelle sellaiset. Koskaan en ole ollut hyvä myymään ja sanoinkin, etten tee sukkia myytäväksi eikä ole aikaa. Omille lastenlapsille on kiva neuloa sukkia, koska tuntuvat kelpaavan ja he osaavat esittää toivomuksia ja osaavat asettaa toivomuksen siten, että siitä on vaikea kieltäytyä.

Minua pitää osata lähestyä oikeanlaisella pynnöllä, silloin saatan heikkona hetkenä tai pitkän harkinnan jälkeen heltyä. En enää muista, miten eräs kaverini esitti pyynnön. Joku hellyyttävä tarina siinä kuitenkin oli palelevista jaloista, eikä ole ketään, joka osaisi tms. Minulla oli juuri silloin Ystävänpäiväsukat vaiheessa, joten kieltäytyminen oli helppoa.

Sitten aloin miettiä ressukan palelevia jalkoja ja tyttöystävää, joka ei neulo sukkia. Tiedättehän, miten siinä kävi. Minä: ”No millaiset, minkä väriset, pitääkö olla kuvioita, minkä kokoinen jalka, osta langat, niin teen.”

Ei kuulunut lankoja, koska kaveri ei yhtään tiennyt millaista lankaa, vaikka olin sanonut, että sukkalankaa. Ei varmaan raavaana äijänä kehdannut mennä lankaostoksille. Minulle on sattumoisin kertynyt hirveä kasa lankoja. Mustat sukat ja joku kuvio oli toivomuksena. Mustaa lankaa oli kuitenkin vain yksi vajaa kerä ja olen huomannut, että mustaa on tosi vaikea neuloa ja laskea kerroksia, kun näkö ei ole enää kuin nuorena tyttönä. On minulla apuvälineitä, kuten kerroslaskuri yms mutta en malta niitä käyttää.

Tein taulukkolaskentaohjelmalla sopivan kokoisen ohjeen ulkoisesti lämmittävään kuvioon. Välillä sovitin sukkaa omaan jalkaani, mutta kuvion kohdalla ensimmäisestä sukasta tuli niin tiukka, ettei se kunnolla mennyt edes omaan jalkaani. Kysyin kaverilta, mikä on hänen nilkkansa ympärysmitta. Kaveri huuli pyöreänä ihmetteli, mihin sitä tarvitsen, mutta kävi kuitenkin mittaamassa. Ei auttanut muu, kuin luoda uudet silmukat, koska ensimmäinen sukka ei ikinä olisi mahtunut kaverin jalkaan.

Ensimmäisestä yrityksestä tuli liian pieni ja kireä

Tällaiset niistä tuli. Lanka Novitan Impivaara sukkalanka (kuviossa taitaa olla 7 veljestä, vyöte hävinnyt), puikot 3,5

Toinen Vävykulta tarvitsi kunnon saapassukat. Ihan tavalliset, maan läheiset värit eikä missään tapauksessa mitään kuviota, ehkä yksi raita, oli toivomus. Se toivomus olikin helppo täyttää. Muutama ilta television ääressä ja sukat olivat valmiit. Vävyllä on sen verran iso jalka, että mietin, missä kohtaa pitää aloittaa kärkikavennukset. Villasukkaryhmässä joku osasi neuvoa hyvän kaavan, jos tietää kenkäkoon. Se on minusta niin hyvä, että laitan sen tähän itsellenikin muistiin.

Miesten saapassukat. Lanka Novitan 7 veljestä, puikot 3,5

Sukan terän koko pituus:

Kengän kokonumero 38 x 2 : 3 - 1,5 = 23,83 cm

Kengän koko 45 x 2 : 3 - 1,5 = 28,5 cm jne

Kärkikavennus aloitetaan suunilleen, kun pikkuvarvas peittyy. Omassa jalassa se on helppo kokeilla sovittamalla, mutta kun ei ole mallijalkaa käytettävissä olen päätynyt kaventamaan n. 4 – 6 cm ennen sukan lopullista pituutta.