torstai 15. lokakuuta 2015

Kypros, Larnaka – Lefkara

Yhtä kuvaa klikkamalla, saa näkyviin kuvat suurennettuna. Kuvia on niin paljon, että vaikeaa valita :) Kaksi leveää kuvaa ei mahdu ilman pienennystä rinnakkain.

Matka Kyprokselle oli suurelta osin räätälöity ryhmällemme. Hotelli oli huoneistohotelli, johon ei kuulunut esim. aamiaista. Huoneissamme oli oma keittiö ja lähistöllä runsaasti aamiaispaikkoja. Aikaisten lähtöjen takia ryhmäjohtajamme, Aune oli kuitenkin tilannut meille joka aamuksi runsaan ja maittavan aamiaisen. Jos retkipäivinä kaikki 33 naista olisi omia aikojaan etsinyt lähistön aamiaispaikat, olisi joukon kokoaminen saattanut olla suhteellisen haasteellista. Kätevää oli aamiaisen jälkeen hilppaista huoneeseen hakemaan tarvittava rekvisiitta ja eikun menoksi. Taisi hotellin johtokin olla tyytyväinen lisätienestistä. Ilmastointikaan ei kuulunut hotellin vakiohintaan, vaan sen sai lunastaa vastaanotosta Aunen laskuun. Hieno juttu sekin, koska päivisin lämpötila nousi jopa +30° C.


Matkalla Lefkaran kylään bussin ikkunasta tuulimyllyt ihastuttavat

...ja aurinkopaneelit

...ja tietysti maisemat

Yhä ylemmäs



Bussikuski jätti meidät Lefkaran kylään ja tuli illalla hakemaan

Lefkaran nuorisokeskus, määränpäämme

Ensimmäisen päivän räätälöity retki tehtiin Larnakasta n. 60 km päähän sijaitsevaan Lefkaran käsityöläiskylään, jossa raikas vuoristoilmasto ja käsityöguru Rita otti meidät ystävällisesti vastaan.

Lefkaran pitsi
Lefkaran pitsiä


Naiset brodeeraavat, kuten jo vuosisatoja sitten

Meidän ahkerat naiset


Rita leikkaa mallitilkkuja tosi näppärästi

Ei se vielä meiltä onnistu. Vaatii tarkkaa näköä, jos ei malli ole sormenpäissä.

Vaikka käsityöihmiset osaavat brodeerattuja revinnäistöitä, nämä Lefkaran pitsityöt tehdään noudattaen tarkkaan tiettyä ikiaikaista perinnettä. Tätä pitsin valmistustapaa kutsutaan lefkaritiko'ksi. Menetelmä on listattu Unescon kulttuuriperinnekohteeksi. Lefkaran naiset ovat valmistaneet sukupolvesta toiseen pitsitöitä pöytäliinoiksi, lautasliinoiksi, sängynpeitteiksi, lakanoiksi, tyynynpäällisiksi ja verhoiksi sekä omaan käyttöön, että myytäväksi.

Sillä välin, kun naiset tekivät näitä hienoja käsitöitä, kiersivät kylän miehet ympäri Eurooppaa 1900-luvun loppuun asti myymässä ja tekemässä pitsitöitä tunnetuksi. Kylä vaurastui ja sinne rakennettiin mm kouluja, kirkkoja, tavernoita ja kunnostettiin käsityökeskus. Naiset eivät henkilökohtaisesti saaneet palkkiota työstään, joten 1970-luvulla naiset päättivät ottaa myyntihommankin hoitaakseen.

Kerrotaan, että Leonardo Da Vinci vieraili Kyproksella tarkoituksenaan suunnitella Famagustan (aavekaupunki Kyproksella) muurit. Palatessaan hän otti mukaansa Lefkaran pitsiä Milanon Katerdraalin alttarin koristeluun.Tuota arkeologisissa kaivauksissa löydettyä pitsikuviota kutsutaankin Leonardo-kuvioksi.

Aikaisemmin työmateriaalina oli käsinkudottu ohut pellavakangas, josta poistetaan loimi- ja kudelankoja, leikataan tiettyjä kuvioita ja syntyneet ”aukot” ommellaan valkoisella (ruskealla tai beigen värisellä) helmipuuvillalangalla monimuotoisiksi pitsikuvioiksi. Aito Lefkaran pitsityö on käännettävä, eli sitä voi käyttää myös nurin päin. Työssä käytetään vain perinteisiä kuvioita, jotka opitaan äidiltä tyttärelle. Jäljitelmiä löytyy runsaasti ympäri saarta ja ulkomailta. Nykyään kangasmateriaali voi olla myös puuvillaa tai silkkiä.

Matkakäsityö


Tästä se lähtee. Kylän ompelutyynyt lainassa.

Ensimmäiset reunuslangat poistettu

Opettajan leikkaama Leonardo-kuvio, reunan muurahaisenpolku tehty ja reunakuvio vaiheessa

Näin pitkälle emme päässeet. Open ostettu liina.

Rita johdatti meidät Nuorisokeskukseen, jossa hän opetti meille kädestä pitäen Lefkaran pitsityön saloja. Päivän harjoittelun jälkeen jatkoimme harjoittelutilkun tekemistä parina päivänä hotellin uima-allastasanteella. Sinnekin Rita tuli vielä eriksiin näyttämään, miten kankaaseen leikataan kuvioita. Aika moni halusi omaan tilkkuunsa Leonardo-kuvion.

Meille kerrottiin, että retkipäiväksi valikoitui sunnuntai siksi, jotta kylän naisten vapaapäivänä saatiin kerättyä kaikki kylän tyynyt, joiden päällä työtä normaalisti tehdään.

Käsityökeskuksessa


Käsityökeskuksen tuoleja

Ritan myymälän liina


Portaat johtavat talojen katolle. Pakoreitti valloittajien varalta.

Filigraanityönäytös





Nuorisokeskukseen saapui myös hopeaseppä näyttämään meille, miten syntyy lefkaralainen filigraanityö, jossa ohuesta hopealangasta syntyi kaunis esine.

Nuorisokeskuksen väki valmisti meille herkullisen meze-aterian. Olin niin hämmentynyt, etten älynnyt kuvata toimitusta, kun lautasta lautasen perään kiikutettiin pöytiimme. Siinä oli salaattia, grillattuja lihoja, itse tehtyä makaroonia, riisi-lammashöystöä, erilaisia tahnoja ja ja ja...


Rita ja miehensä

Filigraanikoruja

Korvikset keskellä halusivat tulla minulle

Siinä ne nyt roikkuvat

Rita esitteli meille Lefkaran kylää kävellen. Lopuksi pääsimme hänen myymäläänsä valitsemaan kaikkea ihanaa.

Kävelykierros Lefkaran kylässä


Koulun piha ja ihana saviruukku

Kapeita kujia

Pikkusankareita









Isoissa saviruukuissa on säilytetty oliiveja ja viiniä. Nyt osa oli nostettu puutarhan koristukseksi.

Vaikka luet matkaoppaista mielenkiintoisista paikoista, eivät ne ehkä erityisemmin sykähdytä. Usein vasta paikan päällä omakohtainen kohtaaminen avaa silmät näkemään. Tiesin, että opistoni käsityömatkat ylittävät aina odotukseni, enkä ollut väärässä. Päivä oli super ihana.

Kuvauksellisia portteja







maanantai 12. lokakuuta 2015

Käsityömatka Kyprokselle 26.9. - 3.10.2015

Käsityömatka Kyprokselle

Viime vuonna opistomme teki käsityömatkan Islantiin, edellisenä vuonna Puolaan. Islannin matkalla saimme tietää, että seuraava matkan kohde olisi Kypros ja majapaikkamme Larnakan kaupungissa.



Larnakan rantabulevardia

Kivoja katulamppuja



Bussin ikkunassa ikäviä heijastuksia, mutta tykkäsin väreistä

Larnakan suolajärvi bussin ikkunasta

Nämä opistomme käsityömatkat ovat olleet mielenkiintoisia ja todella hyvin järjestettyjä. Lisäksi jokaiselle matkalle on suunniteltu matkakäsityö, joka tänä vuonna oli muutaman pitsitekniikan opiskelu. En ole erityisesti ”pitsi-ihmisiä”, mutta uuden oppiminen on aina kivaa. Alakansakoulussa olin joskus tehnyt revinnäistöitä, muurahaisenpolkua yms. Käsityöperinne kiinnostaa aina. Välittömästi aloimme luottomatkakumppanini kanssa säästää rahaa seuraavaan matkaan.

Reilu pari viikkoa ennen varsinaista matkaa pääsimme kuuntelemaan luentoa: Nojatuolimatka Kyprokselle. Luennolla saimme käytännön tietoa saarella liikkumisesta, ruuasta ja nähtävyyksistä kuvien kera sekä linkki- ja kirjavinkkejä. Onneksi oli tällainen esittelytilaisuus, koska ennen matkaa en muuten ehtinyt perehtyä kohteeseen, joka oli minulle ennestään tuntematon.

Adpteri ja jatkojohto tärkeitä varusteita
Tarpeellinen tieto oli, että tarvitaan englantilainen kolmipiikkinen adapteri, jotta puhelimen ja kännykän lataus onnistuu. Otin myös varmuuden vuoksi kolmereikäisen jatkojohdon, jotta samanaikainen lataus kaikille laitteille olisi mahdollista. Vasemmanpuoleinen liikenne oli selkeä vihje, että autoa ei minun kannattaisi vuokrata, mutta sellainenhan ei onneksi ollut edes tarpeen, koska kaikki kuljetus porukallemme hoitui tilausbussilla. Mitään paperia ei saa laittaa WC-pönttöön! Kaikki roskikseen. Siinä oli opettelemista.

Matkapäivänä oli aikainen herätys ja taksi tilattu kello 3:30. Ihme, että osasin sentään nukkua muutaman tunnin.


Näkymä hotellimme Atrium Zenon'in parvekkeelta

Keittiö

Makuuhuone

WC ja se tärkeä roskis

Hotelli Atrium Zenon

Hotellin aamiassali

Hotellin uima-allas

Uima-allastasanteen istutuksia

Boungainvillea, ihmeköynnös lähitarkastelussa

Halpaa paikallista (2,95 €)  ja tuontipunaviiniä Espanjasta (1,95) Ihan kelvollisia.

Ensimmäinen matkapäivä meni levätessä, kuvatessa hotellia ja lähitienoota sekä kavereiden kanssa lounastaessa.
Ensimmäinen ateria


Aikaisemmista käsityömatkoista on matkakertomukset vanhassa blogissani Hallittua kaaosta: Käsityömatka Tallinnaan,

perjantai 25. syyskuuta 2015

Kuivatut päärynät

Kerrankin ehdin ennen pakkasia ja oravia keräämään päärynöitä, joita tänä vuonna tulikin ennätyksellisen paljon. Aikaisemmin kokeilin raakojen päärynöiden keittämistä sokeriliemessä.



'Aune' näyttää kypsältä

Kahdessa päärynäpuussa (Aune ja Pepi) oli vielä runsaasti jäljellä hedelmiä, mutta säilytystilaa ei enää ollut sokeripäärynöille, vaikka se herkkua onkin. Vein opettajanhuoneeseen (lukumummi pääsee sinnekin) maistiaisia ja yhdellä apu-opella sattui samana päivänä olemaan eväänä hänen mummonsa kuivattamia päärynöitä. Maistuivat makoisille. Siinähän se vinkki sitten tulikin ja eikun tuumasta toimeen.

Ensimmäisenä päivänä tein ohuita siivuja toisena hivenen paksumpia. Paksummista tuli mehukkaampia.



Poistin kannat

Leikkasin päärynät vihannesleikkurilla eli mandoliinilla

Ohuita siivuja ritilässä n. 5 päärynää

Paksuja siivuja ritilässä n. 8 päärynää

Pieneksi menevät. Paksut siivut kuivuneena.

Ohuita siivuja n. 20 päärynää kuivatettuna

Paksuja siivuja n. 32 päärynää kuivatettuna
Syödessä pitää olla malttia. Yksi päärynä on n. 6-7 siivua.

torstai 17. syyskuuta 2015

Lukumummi

Ensimmäinen koulupäivä yli 40 vuoteen jännitti. Joutuisin heti rehtorin puhutteluun. Minun kouluaikoina rehtorit olivat isoja, totisia, pelottavia miehiä. Nyt en kuitenkaan jännittänyt rehtoria, nuorta iloista naista, vaan lapsien kohtaaminen arvelutti. Olisiko minusta lukumummiksi? Pärjäisinkö vieraiden lasten kanssa?

Olen tehnyt vapaaehtoistyötä ikäihmisten kanssa yli 15 vuotta. Kuulun Enter ry:n (Ikäihmisten tietotekniikkayhdistys) vapaaehtoisiin tietokone- ja kännykkäopastajiin. Aika on mennyt nopeasti ja olin saanut tuntea itsensä tarpeelliseksi. Enimmäkseen opastettavat ovat olleet tyytyväisiä ja sen lisäksi itse on koko ajan tullut pidettyä tietokonetaitojaan ajan tasalla ja jokaisella kerralla on tullut kerrattua vanhaa tai on oppinut jotain uutta. Jossain vaiheessa kuitenkin alkoi tuntua, että en enää saanut tuosta vapaaehtoistyöstä sellaista tyydytystä kuin aikaisemmin. Päätin lopettaa ikäisteni aktiivisen opastamisen.

Onko minulla edellytyksiä lukumummiksi?

Lapsena olen lukenut paljon. Äitini aikoinaan lähes tuskastui, kun olin aina nenä kiinni kirjassa. Olen lukenut kohtalaisen paljon myös omille lapsilleni sekä lastenlapsille ja minusta se on ollut hauskaa. Olen kokenut, että lapsetkin ovat pitäneet yhteisistä lukutuokioista.

Nuorin lapsenlapseni Vitonen (8 v) osasi kirjaimet ja luki sujuvasti sanoja jo ekalle luokalle mennessään. Koulussa ei kuitenkaan lukeminen lähtenyt kovin hyvin käyntiin, se ei vain tuntunut kiinnostavalta. Hoitokeikoillani Kuopus (Vitosen äiti) toivoi, että lukisin Vitosen kanssa. Näin teimmekin. Poika yritti välillä luistaa milloin minkäkin tekosyyn avulla, mutta tiesin säännöt ja luvattua palkintoa ei tulisi, ellei lukuhommaa suoritettu.

Keväällä näin ilmoituksen, että Mannerheimin Lastensuojeluliitto etsii lukumummeja ja -vaareja. Toiminnan tarkoitus on tarjota lapsille lisää lukukokemuksia sekä innostaaa heitä lukemisen pariin yhteisten lukutuokioiden avulla.

Voisinhan ainakin kokeilla ikäihmisten vaihtamista lapsiin tai ainakin katsoa, onnistuisiko yhteistyö energisten lasten kanssa. Miten toimintaan pääsee mukaan, miten ja mitä pitää ottaa huomioon? Menin maaliskuussa järjestettyyn tiedotustilaisuuten. Sain siellä opastusmonisteen ja allekirjoitin paperin, jossa annoin luvan pyytää minua koskeva vapaaehtoisen rikosrekisteriote, joka tarvitaan, kun työskennellään alaikäisten kanssa.

Kesä meni nopeasti. Tuli syksy ja sain tiedon, että paikkakuntani koulun rehtoriin on otettu yhteyttä ja jos koulua kiinnostaa, on muutama lukumummi ja -vaari käytettävissä.

Olin jo sopeutunut ajatukseen, että minusta tulee lukumummi. Erityisen ilahtunut olin, kun Vitonen sanoi: ”Mummi, nyt olen löytänyt lukemisen riemun.” Kyselin Vitoselta, joka nyt on asiantuntijakonsulttini, että miten minun pitäisi käyttäytyä tulevassa lukumummitehtävässäni koulussa. Sain tällaisen neuvon: ”Jos lapsi on vähän levoton, voit sanoa vähän ärhäkämmin, muuten voit olla ihan oma itsesi.”

Ensimmäiset koulupäivät

Tapaaminen rehtorin kanssa meni jouhevasti. Opettajanhuoneessa paikalla oli kolmannen luokan opettaja ja sovimme, että aloitan heidän kanssaan. Puolella luokalla oli englanninkielen oppitunti, jota pääsin seuraamaan. Kun loputkin luokasta tuli seuraavalle tunnille, esitteli opettaja minut ja sain itsekin esittäytyä. Minulta kysyttiin, miksi haluan itseäni kutsuttavan: lukumummi, lukumummo, Pirkko-mummi vai mikä? Minullehan se on ihan sama, ihan mikä lapsista tuntuu mukavalta. Muistin samassa ajan omasta lapsuudestani, kun stadilaisena kysyin äidiltäni, voisinko kutsua häntä mutsiksi. Äitini vastasi: ”Kuule, sie saat sannoo minnuu ihan miks sie halluut, mie oon kuitenkin siun äitis.” Kysyin lapsilta, ymmärsivätkö he, mitä äitini oli sanonut. Siihen opettaja esitti vastakysymyksen, kuinka monella lapsella on isovanhempi, joka puhuu murretta. Yllättävän monella oli. Jää oli murrettu.

Opettajalle luokka on uusi, eikä hän tunne oppilaita vielä niin hyvin, että tietäisi, kenellä lapsista on haasteita sujuvan lukutaidon saavuttamisessa. Niinpä lähdettiin liikkeelle siten, että aluksi opettaja lähettää kaikki halukkaat vuorollaan n. 20 minuuttia kestävään kahdenkeskiseen lukutuokioon. En vielä tiedä, halusivatko kaikki, mutta nyt kolmannen täyden päivän jälkeen oppilaita on käynyt 22. Luokalla on 26 oppilasta. Lähes kaikilta lukeminen sujuu todella mallikkaasti.

On ollut mielenkiintoista huomata, että kaikki lapset haluavat kuitenkin sen oman kahdenkeskisen hengähdystauon, jolloin saa yhden aikuisen huomion ihan kokonaan itselleen. Meillä on ollut hauskaa ja lapset ovat olleet aivan valtavan ihania ja reippaita. Tämän rentouttavan tutusmisjakson jälkeen jatkan muutaman oppilaan kanssa työskentelyä lukuinnostuksen herättämiseen. Toivon, että onnistun!

Mieleenpainuneita hetkiä

Ensimmäisenä päivänä pari oppilasta jopa ylitti odotukseni. Muistatteko tietoiskun vuosien takaa, jossa lapsilta kysytään, miksi he haluavat aikuisena. ”Tietysti lakaisen lakaisinkoneella”-poika tuli mieleeni, kun ensimmäinen, ujon tuntuinen poika astui lukusoppeemme. Kun poika alkoi lukea, hän eläytyi niin lukemaansa, että sitä olisi kuunnellut vaikka koko päivän. Minun ei tarvinnut puuttua ”esitykseen” lainkaan. Toinen oli tyttö, joka hahmotti lukemansa jo niin hyvin, että numeroin kirjoitettu lukusana taipui aivan oikein seuraavan sanan kanssa. Teksti oli tietokirjan asiatekstiä.

Sinä päivänä kahdeksan lasta ehti käydä kanssani lukemassa itse valitsemaansa kirjaa.

Toinen päivä oli yhtä antoisa kuin ensimmäinenkin. Reippaista lapsista sain itsekin niin paljon energiaa, että kotiväkikin ihmetteli. Eräs tyttö erityisesti oli aivan mahtava. Hänellä oli hauska kirja ja kun välillä pyrskähtelin, lopetti tyttö lukemisen ja kysyi: ”Niin?” Hän luuli, että minulla oli jotain sanomista. Kerroin, että naurahtelin kirjan hauskoille kohdille. Tyttö siihen pilke silmäkulmassaan, että tämän pitäisi olla lukutunti, ei naurutunti. Kun kirjan meno äityi aina vain hauskemmaksi, purskahdimme muutamassa kohdassa yhdessä ääneen nauramaan. Siitä sitä energiaa vasta tulikin. Nauruenergiaa. Olen vieläkin aivan innoissani.

Linkkejä Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuille

Jos sinua, mummi tai vaari, asia alkoi kiinnostaa löydät tästä linkistä lisätietoa syksyllä järjestettävistä MLL:n Uudenmaanpiirin koulutustilaisuuksista. Tuohon ensimmäiseen tilaisuuteen on jo vähän kiire, mutta seuraava on ti 6.10.2015.

Tietoa Mannerheimin Lastensuojeluliitosta löytyy täältä

ja lähimmän paikallisyhdistyksesi voi etsiä täältä