Sipulinkorjuu – downshiftaamista parhaimmillaan

En kasvata hyötykasveja siksi, että ne tulisivat halvemmaksi kuin kaupasta ostettuna. Joskus toiveesta saada omaa satoa, voi joutua maksamaan jopa enemmän kuin suoraan kaupan hyllystä valmiita sipuleita ostoskärryyn lastaamalla. Ämpärillisen valmiita sipuleita saattaa syksyllä saada samalla hinnalla, jonka on istukkaista maksanut. Ämpärinkin saa kaupanpäälliseksi.

Omalle ajankäytölle ei edes kannata laskea hintaa. Melkein kaikki harrastukset maksavat ja hyötyviljely ja taimien kasvatus on harrastus muiden joukossa. Toisinaan satoa tulee heikommin, joinakin vuosina jopa yli odotusten.

Jokainen, joka on joskus itse kasvattanut jotain, tietää miltä tuntuu sadonkorjuu. Sitä iloa ja tyydytyksen tunnetta ei voi ostaa kaupasta millään hinnalla.

Hektisen viikon jälkeen (kyllä, eläkeläiselläkin voi olla hektinen viikko) tuntuu hyvältä istua kuistilla aurinkoisena syyspäivänä ja käännellä sipulin varsia, jotta ne säilyisivät vähän kauemmin syöntikuntoisina. Siinä ehtii ajatella monenlaisia asioita, kuunnella erilaisia ääniä ja aistia näkemäänsä. Olen minä ostanut aikuisten värityskirjankin, mutta en ole joutanut värittelemään. Jospa sitten talvella.

Siinä rauhoittuessa kuulokin terästyy. Pihalta kuului hiljaista rapinaa. Siili ystäväni siellä tepasteli. Keskeytin hetkeksi sipulinvarsien pyörittelyn ja kävin kuvaamassa kaveria. Se tuhahti kuikkuisesti ja tekeytyi piikkipalloksi. Jäin hiljaa viereen vahtimaan, josko saisin kuvattua sitä läheltä. Vähitellen pää työntyi esiin varovasti. Se vaistosi, että vierellä on jotain siihen kuulumatonta. Käänsi päätänsä ja katseemme kohtasivat. Höpötin sille hiljaa, että ei mitään pelättävää, saat ihan rauhassa syödä vaikka kaikki etanat. Se tuijotti epäuskoisen näköisenä, kuin ei oli uskonut kuulemaansa.

Huom! jotain kuvaa klikkaamalla ilmestyy kuvanauha, jossa kaikki tämän postaukset kuvat näkee ruudun kokoisena halutessaan.

Hui, kun säikähdin	Onko se tyyppi vielä siinä
No, on se siinä	Mitä se oikein höpöttää? En usko!

Tavallisille ruoka- ja punasipuleille ei tarvitse tehdä kummempaa kuin kerätä sato, laittaa se muutamaksi päiväksi vaikkapa kuistin pöydälle kuivumaan. Välillä kieputtelee sipulin varsia ja kerää tippuneet mullat ja kuoret kompostiin. Siinä tuntee käsissään, mikä sipuleista kannattaa käyttää ensimmäisenä, mikä pitää suoraan heittää kompostiin. Muutama päivä ulkona ja kun suurimmat roskat on kerätty, voi sipulit siirtää sisäkuivatukseen. Saunan pesuhuoneessa on lattialämmitys ja loppukuivatus hoituu melkein itsekseen.

Valkosipuli

Ostin yli 20 vuotta sitten Hyötykasviyhdistyksestä ensimmäiset talvivalkosipulin kynnet. Sen jälkeen olenkin ollut omavarainen. Valkosipuli tekee kukkavarren, johon kehittyy itusilmurykelmä. Sen voi tökätä sellaisenaan maahan ja muutaman vuoden kuluessa pikkiriikkisistä aluista kehittyy uutta valkosipulikantaa.

Neljä riviä valkosipulin kynsiä istutettu viime syksynä	Toukokuussa ne olivat jo voimakkaassa kasvussa
Talvella kynsiä voi kasvatta sisällä viherlisukkeeksi	Elokuussa ennen sadonkorjuuta

Sipulien sadonkorjuu. Laatikossa olevat ovat itusilmuista kasvaneita. Ne saavat jäädä talveksi maahan.	Valkosipulien jatkojalostus meneillään. Leikkiämpäriin tulee uudelleen maahan istutettavat.
Katkoin varret, jotta käsittely kylmässä sadevedessä helpottuu ja likaantuvasta vedestä ne on helppo nostaa	Pestyjä valkosipuleita. Työ edistyessä katkoin juuret ennen pesua. Vesi ei likaantunut enää niin paljon, kuin multaisinina veteen laitetut.

Aikaisempina vuosina valkosipuleiden kanssa toimin samalla tavalla kuin tavallisten sipulien kanssa. Nekin saivat kuivahtaa sanomalehden päällä pesuhuoneen lattialämmössä. Näin menetellen ne jäävät jonkin verran multaisiksi.

Hilja tädillä oli tapana sanoa: ”Työ tekijäänsä neuvoo.” Ja kyllä, neuvo osoittautui jälleen oikeaksi.

Tänä vuonna toimin valkosipuleiden kanssa toisin kuin aikaisemmin. Kasvukauden aikana katkoin kaikki kukkavarret, koska pieniä istukkaita on jo yli oman tarpeen. Sadonkorjuun jälkeen pesin ne ensin ja siinä työn edetessä se todella neuvoi, miten saan siitä suurimman nautinnon (kuvatekstissä selostettu :) .

Olisiko kukkavarsien katkominen vai sääolosuhteet olleet syynä, kun sipulin kynnet kasvoivat suuremmiksi kuin koskaan aikaisemmin.

Hyviä työkaluja ei koskaan ole liikaa. Kesällä leikkurikokoelmani sai täydennystä. Pieni leikkuri osoittautui todella käteväksi juurien katkomisessa tylsään puukkooni verrattuna.

Oiva leikkuri juurien ja varsien katkomiseen	Pestyt valkosipulit on helppo nostaa varrentyngistä kuivumaan
Sipulit kuivumassa	Ensimmäinen penkki ladattu uusilla kynsillä odottamaan kevättä ja uutta kasvun ihmettä

Päärynäsato käyttöön

'Aune'-päärynän kevätasu

Minulla on kaksi päärynäpuuta paikassa, jonka olen ristinyt Kaksoiskaariportiksi. Olin eräästä ruotsalaisesta hyötykasvikirjasta poiminut idean päärynätunnelista ja vuonna 2004 päätin toteuttaa idean pienimuotoisesti taivuttamalla hankkimani 'Pepi' ja 'Aune' -päärynäpuut kevyelle kaariportille. Portti on jo ruostunut puhki, mutta päärynän rungot kannattelevat sitä tukevasti.

Vaikka olen yrittänyt taivuttaa päärynän oksia, jotta ne tuottaisivat hedelmiä ja niitä olisi helpompi poimia matalalta, on osa 'Aunen' oksista kohottautunut jo niin korkealle, että mahdolliset päärynät jäävät lintujen ja oravien herkuksi.

Tänä keväänä päärynäpuissa oli valtavasti kukkia. Aikaisemmassa postauksessa toukokuulta on koko komeudesta lisää kuvia (http://vallatonmummeli.blogspot.fi/2015/06/piha-toukokuussa.html)

	'Aunen' hedelmiä
Klematis tervehtii päärynöitä	Kaksoiskaariportti

Päärynäsato on tänä vuonna runsaampi kuin koskaan. Näistä hedelmistä ei puussa kypsyessä tule koskaan sellaisia, kuin kaupan ulkomaisista päärynöistä. Hyviä kylläkin, mutta harvoin onnistun poimimaan niitä sopivan kypsinä. Ne ehtivät paleltua, menevät muuten huonoiksi tai linnut ja oravat ehtivät ennen minua. Yleensä havahdun liian myöhään kokeilemaan niistä mitään.

Lapsena, kun vietin muutaman kesän tätini luona Ruotsissa, oli hänellä usein säilöttyjä päärynöitä jälkiruokaherkkuna. Tänä vuonna päätin kokeilla, onnistuuko sellainen raaoista päärynöistä.

Tarkemmin päärynän olemusta tutkiessani, huomasin että tummat pilkut kuoressa ovat puumaisen kovia ja tuoreena syödessä tuntuvat hampaissa. Asiasta puhuttaessa, opin uuden sanan: Kivisolu.

Raaoista päärynöistä tulee sokeri-inkivääriliemessä ihan kelvollista jälkiruokaa. Inkiväärin asemesta liemessä voi käyttää esim. kanelitankoa.

Päärynöitä sokeri-inkivääriliemessä

Tähän annokseen keräsin n. 1,5 kg raakoja päärynöitä

1 l vettä,

4 dl sokeria (osa sokerista hillosokeria)

pala inkivääriä viipaloituna

Kuoriminen oli suurin työ, kun nuo ovat niin pieniä. Laitoin kuoritut kylmään veteen odottamaan halkaisua ja siementen poistamista. Tummuvat muuten aika nopeasti. Vähän ne silti tummuivat, mutta keittäessä vaalenivat. Liottaminen helpotti myös kovien kivisolujen poistamisessa.

1,5 kg päärynöitä. Yksi oksa napsahti poikki, mutta on niitä vielä runsaasti jäljellä	Kuorin ja halkaisin päärynät ja poistin siemenet
Sato kiehuu sokeri-inkivääriliemessä	Päärynät odottavat pääsyä jääkaappiin. Herkullisia vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa tarjottuna.

Tuon määrän poimimisen jälkeen päärynöitä on vielä runsaasti puukaksikossa 'Aune' ja 'Pepi'. Jääkaappiin ei mahdu enempää.

Pihalla heinäkuussa

Heinäkuu meni suurimmaksi osaksi puusavotassa. Kaupunki kaatoi kotikadultamme komean koivukujan putkitöiden kaivuuhommien vuoksi, kuten tuossa aikaisemmin kerroinkin. Puut vietiin pois, mutta halutessaan niitä sai ottaa omaan käyttöön. Jonkin verran oksia ja pikkupuita keräsimmekin, koska oksasilpulle on aina tarvetta. Muutaman komean hakkuupölkynkin saimme kaupan päälliseksi.

Työntekijöitä on vaikea saada – Sopimukset eivät pidä

Pihallani kasvaa suuri kuusi, jonka pelkäsin syysmyrskyissä kaatuvan talon päälle, koska koivujen antama tuulisuoja poistui. Kyselin koivujen kaatajilta, josko tulisivat kaatamaan myös kuuseni. Sovittiin aika. Kaveria ei kuulunut. Soitin perään ja sanottiin, että kaverin auto oli mennyt rikki eikä tämä päässytkään sopimuksen mukaan. Kaveri ei itse ottanut yhteyttä eikä ilmoittanut (oli mitä todennäköisemmin aloittanut jo juhannusjuhlinnan). Sanoin, ettei sitten tarvitse tulla ollenkaan, kysyn muualta. Oikeastaan olikin hyvä, ettei siitä firmasta tullut puun kaatajaa. Tekivät luvattoman huonoa jälkeä. Varmaan ihan hyviä metsureita, mutteivät olleet sopivia kaupunkialueen puun kaatoon. Kannot jätettiin törkeiksi ja nosturin päältä pudotettiin runkoja miten sattui. Naapurin hortensiat siinä kärsivät ja hyvä, ettei mennyt vesilaitoksen monttuun asennetut vesiputket rikki.

Joustoa aikatauluun

Kaksihaarainen kuusi	Aika hurjaa
Latva lähtee
	Siellä se latva on nyt maassa

Pöllikasa

Neulas- ja hiekkakasa

Soitin toiseen puunkaatofirmaan, joka oli pari vuotta sitten kiipeillen siistinyt katon päälle oksia levittäytynyttä tammea. Sieltä luvattiin tulla seuraavana maanantai-aamuna. Kellon käydessä kymmentä soitin firmaan ja sieltä sanottiin, että pojille oli tullut pikainen toimeksianto, mutta tulevat puoleen päivään mennessä. Kello 12 minulla alkoi pinna kiristyä, mutta ajattelin, etten enää perään soita. Onneksi poikaystävä otti puunkaatajat vastaan, kun he karvaa vaille 13 tulivat paikalle. Minulta olisi voinut tulla rumaa tekstiä. Piti rauhoittua.

Kun työ alkoi, olin jo sen verran rauhoittunut, että tallensin kameralle poikien huimaa suoritusta. Olimme suojanneet kuusen alla olevat rodot, mikä olikin hyvä. Vaikka kovin siististi kaataja pudotteli oksia ja pöllejä ja apulainen otti niitä vastaan, olisi rodoilleni käynyt huonosti ilman suojausta. Perennat vähän kärsivät, mutta siihen olin varautunutkin. Nousevat kyllä ensi keväänä uudelleen.

Hurjaa menoa katsellessa istahdin välillä puutarhajakkaralleni. En osunut siihen, vaan kellahdin selälleni. Ei olisi minusta kiipeilijäksi enää.

Kuusen oksia	Pöllit klapeiksi
Oksista lämpiää sauna

Monenlaista kasaa on nyt pihallani. Eipä lopu työt kesken.

Sahausta ja höyläystä

Terassin kaiteen mallikappale

Mökillä käydessä poikaystävälle tuli mieleen, että saunan kuistien kaiteet, jotka ovat vuosia odotelleet inspiraatiota, voisi lopulta tehdä valmiiksi. Hän oli malliksi sahannut ja höylännyt näytekappaleen ja kun kiinteistöyhtymän jäsenet hyväksyivät ehdotuksen alkoi armoton uusi urakka.

Osa höylättävia lautoja	Ennen ja jälkeen höyläämisen
	Lautoja on kolmea kokoa
Sahausjätteistä voisi tehdä vielä jotain	Melkoinen kasa höyläyspurua

Sahattiin ja höylättiin niin että purut vain lensivät. Käsiteltäviä lautoja oli kaikkiaan 400. Minä toimin apurina ja saatiinkin aikamoinen kasa vaiheeseen, kun kuusi vuotta toiminut höylä sanoi sopimuksen irti. Mentiin ostamaan uusi höylä. Se myytiin uutena, mutta laite oli ilmeisesti esittelykappale. Se toimi hetken, sitten katkesi hihna. Ostettiin uusi hihna ja jatkettiin työtä, kunnes hihna taas katkesi. Käytiin liikkeessä vaihtamassa kone toiseen, joka kaiketi myös oli esittelykappale. Taas saatiin muutama lauta höylättyä, kun tästä toisesta koneesta katkesi hihna ihan pienen työrupeaman jälkeen. Poikakaveri huomasi, että hihnaa pyörittänyt ratas oli jumittunut tiukasti, eikä siis voinutkaan pyöriä. Arveltiin, että vika on laakerissa.

Nyt vaihdettiin kolmannen kerran kone upo-uuteen ja se tuli ihan tehtaan paketissa Tällä kertaa se tuotiin kotiin asti. Muutaman laudan jälkeen uudestakin koneesta katkesi hihna. Sama vika kuin edellisissä. Ratas ei pyörinyt lämmettyään. Uusi kone vietiin laakerin vaihtoon ja parin viikon odottelun jälkeen pääsimme jatkamaan työtä. Sydän kylmänä höyläsimme 85 lyhyttä lautaa kolmeen otteeseen, jotta niistä tuli oikean vahvuisia. Emme uskaltaneet käyttää suurinta höyläyspaksuutta, ettei koneparka joutuisi liian koville. Pienikin uusi äänen muutos koneessa säikäytti. Huokasimme helpotuksesta, kun lyhyet laudat olivat autoon lastausta vaille valmiit.

Pitkät laudat sahattu, ohuista lastuista voisi tehdä jotain

Kuusen oksilla höyläyspölyä

Alkoi sataa, kun vielä oli 115 vähän pitempää lautaa höyläämättä. Samana iltana, kun sade taukosi, jatkoimme urakkaa. Onneksi niille riitti vain yhteen kertaan höylääminen. Kun kaikki 400 lautaa oli viimein valmiina oli helpotus suuri.

Maalausurakka

Maalattuja lautoja kuivumassa

Tällainen siitä kaiteesta tulee

Alunperin ajattelimme, että lautojen maalaaminen jäisi ensi kesään, kun tyttärien lomat olivat jo loppusuoralla. The Painter Sisters oli kuitenkin niin töpinöissään, että he päättivät kuitenkin aloittaa maalaamisen ennen kaiteen kokoamista, niin pitkälle kuin mahdollista. Minäkin innostuin apulaiseksi ja Kolmonenkin (12 v) oli juonessa mukana. Se olikin mukavaa puuhaa, kun meitä maalareita oli neljä. Muutama päivä siinä meni, kun laudat maalattiin kahteen kertaan, mutta valmista tuli. Kaiteiden kokoaminenkin pääsi alkuun ja jatkuu joskus myöhemmin.

Pieni orava tuli ihan viereen katsomaan, mitä ihmeen meteliä pidimme.

Kun ei päässyt töihin saattoi kuvata pihan kukkia jotka olivat jääneet liian vähälle huomiolle.

Alueellamme asustelee ainakin kolme siiliä. Naapuri ruokkii niitä veteen liotetuilla kissannappuloilla ja ne ovatkin kasvaneet melko jölliköiksi. Yksi siili oli kerran mennyt naapurin tuulikaappiin. Naapuri pyöräytti sen pesuvatiin ja se tuntuu nauttivan pesuvatikyydityksestä, kun tämän tästä se viedään aidan toiselle puolelle, jotta naapurin koira saa olla omalla reviirillään siiliä vahingoittamatta. Mikäs tässä on köllötellessä, tuntuu siili tuumivan.