Jarno Sinivaara

Piipahdin eilen Järvenpää-talolla, jonka alakerrassa Galleria Järnätissä avautui keravalaisen taiteilija Jarno Sinivaaran näyttely Kanssakulkijat. Näyttelyn eläinaiheiset taulut on maalattu akryylilevylle. Minulla on ollut ilo seurata taulujen valmistumisprosessia facen ja instagramin feedeissä ja nyt sitten näin niitä näyttelyssä valmiina ripustuksina. 

Koronarajoituksen takia näyttelyn pitäisi olla auki 25.11. - 21.12.2020. Aukioloajat ma-pe klo 8.00-21.00 (la ja su Järvenpää-talon tapahtumien mukaan). Kannattaa seurata tiedotteita ja luonnollisesti kasvomaski mukaan.

Suuren vaikutuksen taiteilijan työt tekivät minuun Keravan purkutalon näyttelyssä, josta kirjoitin blogiini elokuussa. Keravalla saa Jarnon töitä ihailla myös esim. Päivölän bussipysäkillä (Ke0527) ”Kaikkeuden synapsi”, joka äänestettiin viime vuonna kauneimmaksi bussipysäkiksi. 

Tässä muutama näyttelyn maalaus:

Jarno Sinivaara: Kanssakulkijat

42-vuotias kuvataiteilija aloitti taiteilijan opinnot vuonna 2001, on pitänyt useita yksityis- ja ryhmänäyttelyitä, piti taukoa lähes kuusi vuotta ja valmistui sinä aikana mm. lastenhoitajaksi. Kumarran syvään, koska työ varhaiskasvattajana oli minulle ihan uutta tietoa, vaikka vähäsen olen taiteilijan taivalta seurannutkin :)

Minusta näyttelyjen taulujen nimet ovat usein kiehtovia. Tämän maalauksen värimaailmasta pidin kovin ja ihailin sitä niin pitkään, että kokonaan unohdin nimen katsomisen. Käykää näyttelyssä ja kertokaa se minulle!

Jarno Sinivaara: Kohti taivaankaarta

Jarno Sinivaara: Katsojan silmässä

Jarno Sinivaara: Syli

Jarno Sinivaara: Tiikerin pakokauhu

Jarno Sinivaara: Varoitusajalla

Jarno Sinivaara: Unna II

Tekisi mieli laittaa kaikki näyttelyn taulut esille, mutta enpäs laitakaan. Käykää itse katsomassa ja etsikää sieltä nämä: Palaa kotiin, Lintuperspektiivi, Maankuoren yllä, Lähtemätön jälki, Luottamus, Jahti 216-245! 

Amerikanjalava

Silloin tällöin palaan aiheeseen amerikanjalava (Ulmus americana). Se on pihallani kasvava puu, jonka siemenet olen kylvänyt 1992. Tai oikeastaan puita on kolme, mutta ne kasvavat niin lähekkäin, että kauempaa rykelmä näyttää yhdeltä puulta. 

Kuva 30.10.2020. Samassa rykelmässä amerikanjalava, jättituijia, ehkä purppurapihta tai lännenpihta, joiden en myöskään anna kasvaa liian suureksi. Omenapuukin vasemmalla on vähän liian lähellä, kun ei sitä pienestä taimesta usko, että kasvavat.

Osallistuin silloin aikoinaan Arboretum Mustilan ulkomaistan kasvilajien menestymistä selvittävään kasvatuskokeiluun. Sain lähetyksen, jossa oli 30 lajia erilaisten puiden ja pensaiden siemeniä, tiivistettyä tietoa mukana olevista kasvilajeista, kasvatusohjeet ja seurantalomake. Seurantalomakkeeseen merkittiin lajien itämisajankohdat sekä talvilepoon käyvien taimien lukumäärä ja muita huomioita. Muutamana vuonna täytettiin vielä jatkoseurantalomake. Todella mielenkiintoinen kokeilu. Tuosta kokeilusta minulla on vielä muutama puu hyvässä kasvussa. Erikoisempia ehkä juuri tuo amerikanjalava ja mökille siirretyt mantsuriansaarnit (Fraxinus mandshurica).

Amerikanjalavan pikkutaimet kasvoivat muutaman vuoden todella hitaasti. Vähän harmitti, kun osalla kokeiluun ryhtyneistä puut olivat jo varsin suuria ja minulla vain polven korkuiset. Jätin kasvavien puiden tuijottamisen muutamaksi vuodeksi ja kun vihdoin havahduin, oli jatkotoimet auttamattomasti myöhässä. Ajattelin, että ennenkuin puut kasvavat liian suuriksi siirtäisin ne mökille, jossa niillä olisi hyvää tilaa kasvaa.

Siirto ei tietenkään enää lapiohommilla onnistunut, koska puut olivat asettuneet jo vankasti paikoilleen. Samassa rykelmässä kasvoi myös veikselinkirsikka, jättituijia ja muutama havupuu. Kaikki saivat jäädä paikoilleen.

Amerikanjalava voi kasvaa todella suureksi. Siitä saattaa kasvaa ehkä 30 metrinen leveäkasvuinen puu, joka olisi varjostanut pihani kokonaan. Niinpä kysyin eräältä puihin erikoistuneelta kaveriltani, uskaltaisinko ryhtyä puun vuosikasvujen leikkaamiseen eli hamlaamiseen. Kaveri oli sitä mieltä, että ainakin se on sitten aikanaan helpompi kaataa, kun puu pidetään pienenä ja jos se kärsisi leikkaamisesta.

Suomalainen termi lehdestäminen on mielestäni yhtä mystinen kuin termi hamlaus. Menetelmä jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Entisenä vyöhykkeenvenyttäjänä ja siemenholistina en erikoisemmin piittaa yleisistä mielipiteistä, joten ryhdyin puuhaan n. 15 vuotta sitten.

Kuva 17.1.2016. Tammi-helmikuussa olen yleensä ryhtynyt hamlauspuuhaan.

Lehdestäminen aloitetaan, kun puu on sopivan korkuinen. Vaikeinta on päättää, mitkä oksat jätetään vielä kasvamaan, jotta puusta tulisi kauniin muotoinen ja mistä kohdin hamlaus aloitetaan. Minun tapauksessa sopivan korkuinen tarkoittaa, että yletyn leikkaamaan vuosikasvut ilman nostolavaa tai tikkaita, joita käytetään esim kaupungeissa. Helsingissä ainakin Hakaniemen Pitkänsillan molemmissa päissä on suureksi kasvaneet lehtipuut, joita hamlataan vuosittain.

Kuva 7.3.2018 Leikatut oksat menevät yleensä silppuriin. Osan säästän kevätistutusten merkintätikuiksi ja osista saatan taivutella milloin mitäkin tukia tai risujuttuja.

Leikkauskohtaan alkaa muodostua pallomainen kyhmy joka kasvaa vuosi vuodelta. Kyhmystä uudet versot lähtevät keväisin voimakkaaseen kasvuun. Kun aloittaa vuosikasvujen leikkaamisen, sitä todella pitää jatkaa joka vuosi tai puusta tulee ruma, rujo ja valtavan suuri. Keskeltä katkaistu suuri puu ei ole hamlaamista.

Kuva 2.11.2020. Muut lehtipuut ovat jo pudottaneet lehtensä.

Jotkut ovat sitä mieltä, että myös hamlatut puut ovat rumia ja luonnottomia. Olen eri mieltä. Minusta amerikanjalavani on moni-ilmeinen ja kaunis vuosittain leikattuna. Aivan eri näköinen eri vuodenaikoina.

Kuva 27.10.2017 tuli lunta niin, että amerikanjalavan oksat nöyrästi kumartuivat. Kun lumi hetken päästä suli, nousivat oksat jälleen uljaasti pystyyn.

Kuva 28.5.2018 Kevään kasvuvoimaa.

Myöhään syksyllä ja talvella se on kuin hauska veistos, keväällä pienet oksien alut vihertävät voimakkaasti, kesällä se näyttää valtavan kasvuvoimansa (vuosikasvut ovat parimetrisiä), ja nyt syksyllä lehdet ovat hennon keltaisia ja osin vielä vihreitä, kun muut lehtipuut ovat jo pudottaneet lehtensä.

Kuva 23.11.2018. Lehtipuut ovat asettuvat talvilepoon.

Kuva 17.1.2016 Amerikanjalavan vuosikasvut saattavat olla parimetrisiä.

Kuva 20.5.2015 Sieltä se kasvun ihme alkaa.

Harrastuksia

Aloitimme 6.10.2020 Luetaan yhdessä -verkoston kautta suomen kielen etäopetuksen maahanmuuttajille. Meidän ryhmässä on tällä hetkellä neljä opastajaa eri puolilta Suomea. Aluksi oppilasmäärä on oppituntia kohti rajoitettu max. 10 henkilöön, mutta jos saamme lisää opastajia, voidaan oppilaiden lukumäärää nostaa ja/tai perustaa uusia ryhmiä.

Olemme nyt kokoontuneet Zoomin välityksellä kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta meni tutustumiseen ja oppilaiden suomen kielen taidon kartoittamiseen. Seuraavalla kerralla keskustelimme koronasta ja ensi kerralla sovimme aiheeksi harrastukset.

Olen listannut muutamia, joita itsekin harrastan:

puutarhanhoito

käsityöt

kirjoittaminen

kulttuurista nauttiminen (teatteri, taidenäyttelyt, elokuvat)

metsässä samoilu (marjojen ja sienten poimiminen)

mökkeily

liikunta ja tanssiminen (pilates, afrikkalainen tanssi)

lukeminen

ikuinen opiskelu

vapaaehtoistyöt

valokuvaaminen

Blogini oikeassa laidassa on Tunnisteet, josta näkyy, että puutarhaan (piha ja puutarha) liittyvistä asioista ole kirjoittanut ylivoimaisesti eniten. Matkoista ja käsitöistä olen myös kirjoitellut aika paljon, vaikka matkustamista en katso harrastuksekseni, sillä oikeastaan inhoan matkustamista, siihen liittyvää pakkaamista ja tavaroiden purkamista. Teemamatkat kivassa seurassa ovat olleet poikkeus, etenkin se matkakohteessa oleminen on ollut kovin antoisaa ja mielenkiintoista.

Ihan viimeisimpiä kirjoituksiani on taidenäyttelyissä käynnit.

Luotolahden luontopolku

Viime viikolla kävin tyttärieni kanssa mökillä. Ykkönen (ensimmäinen lapsenlapseni) oli edellisellä viikolla ollut poikaystävänsä kanssa mökillä. He olivat käyneet mökkipaikkakuntamme luontopolulla ja kehuivat sen olleen elämys. Ykkönen arveli, että mummi voi jäädä poimimaan sieniä parkkipaikan lähelle, mikäli mummi ei jaksa lähteä vaativalle reitille mukaan, kun muut kävelevät pitempiä matkoja luontopolulla, 

Luontopolun yksi näkemisen arvoinen kohde on Luotolahdenvuori, jota olemme usein käyneet alapuolelta ihailemassa veneretkillä. (”Luotolahdenvuoren viereinen salmi on muodostunut kallioperän ruhjevyöhykkeeseen ja sitä luonnehtivat monin paikoin jyrkät kallionseinämät, jotka nousevat suoraan vedestä aina 45 metrin korkeuteen.”) Luotolahdenvuori tuntui houkuttelevalta kohteelta. Kartasta katsoen matka ei tuntunut mummollekaan ihan ylivoimaiselta, joten päätin olla ottamatta mukaan sienikoria. Keskittyisin vain vaeltamiseen ja maisemien ihailemiseen ja tietenkin valokuvaamiseen.

Näin tehtiin. Sää oli syksyisen raikas ja aurinkoinen. Aamulla keitimme kahvit termoskannuun, otimme pitsapalat taukoeväiksi ja täytimme vesipullot. Onneksi Esikoisella (ensimmäinen tyttäreni) oli mökillä ylimääräiset lenkkikengät, joita sain lainata. Kumisaappaat olisivat olleet todella väärä valinta jalkineiksi. Maasto jyrkkine nousuineen ja alastuloineen sekä liukkaat pitkospuut olisivat olleet vaaralliset liikkumiseen kumisaappailla, jotka marjastusreissuilla ovat vuosien saatossa menettäneet liukkaudenpitokykynsä.

Luonnon askelmia	Niin pitkä on polku ja kivinen tie...
Alkumatkan nousut olivat ihan siedettäviä	Hienoja sammalmättäitä
Naavaa puun oksissa	Polku kiemurtelee kivien välissä

Esikoisella oli askelmittausranneke, joten saimme tietää, että neljän tunnin vaelluksella matkaa kertyi 7 km, otimme 11500 askelta ja nousuja oli 46. Ei kamalan huono suoritus mummelillekaan, joka vähän hidasti tyttärien matkaa, mutta tavoite saavutettiin. Takaisin autolle saavuimme väsyneinä, hikisinä ja onnellisina. Olo oli kuin voittajalla. Keväällä sama uudelleen.

Suppilovahveroita omalta tontilta

Mökille päästyä Kuopus (toinen eli nuorempi tyttäreni) lähti vielä suolle keräämään karpaloita ja minä jäin Esikoisen kanssa keräämään oman tontin suppilovahverot. Hieno päivä!

Matka

matkustaminen

päätin olla ottamatta = päätin, että en ota

Kerttu Horila

 

Keravan taide- ja museokeskus Sinkan uuden näyttelyn Naisia, naamioita ja villiä luontoa avajaispäivänä saimme kuulla taiteilija, kuvanveistäjä Kerttu Horilan mielenkiintoista jutustelua työskentelystään, näyttelyssä olevista ja näyttelyn ulkopuolisistakin julkisista teoksista.

Näyttelyn muita taiteilijoita pääsee kuulemaan syksyn aikana järjestettävissä Taiteeni tarina -tapaamisissa.

Horila on tehnyt todella mittavan uran taiteilijana. Hänellä on ollut lukuisia näyttelyitä sekä kotimaassa että ulkomailla. Hänen töitään on paljon julkisilla paikoilla ja erilaisissa kokoelmissa, joista osa on nyt lainassa Keravan Sinkan näyttelyssä.

Kolme diivaa 2009, keramiikka, akryyli, korut

Flyygelisalissa Kolme diivaa vangitsee kävijät kameroineen kuvaamaan näyttäviä naisia, Raakelia (Kabareeteatterin johtaja), Märthaa (näyttelijä) ja Herttaa (tanssija). Taiteilija ei ole tehnyt naisista näköispatsaita, mutta on käyttänyt esim. Märthan mallina Emmi Jurkkaa.

Oma kuva 2002 akryyli MDF -levylle, keramiikka

Maalaus taiteilijasta, joka maalaa omaa kuvaansa, jossa taiteilijan oma patsas on mallina

Kolme kuvaa: Brigitte, Riitta 2012 akryyli MDF levylle, Hans 2014 akryyli MDF levylle

Horilan maalauksessa on taiteilijan kolme ystävää, joiden vaatteet on lainattu Porin teatterista.

Maailman vahvin mummo, sarjasta kun kaikki ei mennyt kuten oli kirjoitttu 2020 keramiikka, akryyli

Koronaviruksen rajoitusten takia näyttelyä jouduttiin siirtämään, mutta toisaalta taiteilijalla oli aikaa tehdä näyttelyyn aivan uusi teos sarjaan Kun kaikki ei mennyt kuten oli kirjoitettu. Maailman vahvin mummo ilahduttaa nyt kävijöitä taiteilijan viimeisimpänä veistoksena näyttelyn kolmannessa kerroksessa.

Naaraskotka, sarjasta naamiounia 2020 keramiikka akryyli

Alfasusi, 2019 keramiikka, akryyli

Kissanaamio, sarjasta naamiounia 2020 keramiikka, akryyli

Kyyhkynen Dove 2017 keramiikka)

Horila oli mielestään ammentanut kaiken naishahmoistaan ja viime aikoina hän onkin tehnyt paljon töitä vaihtelun vuoksi eläinhahmoista.

Nainen 38v, Sarjasta odotushuone 2003 keramiikka, akryyli, tuoli

Kokous klo 15.30, sarjasta odotushuone 2003 keramiikka, akryyli, tuoli, kenkä)

Odotushuone -sarjassa on kaikkiaan 5 teosta, mutta Keravalle on päässyt vain kaksi. Ensimmäisessä on nainen, joka ei osaa vanheta. Joskus taideteokset joutuvat ilkivallan kohteeksi. Patsaalta oli varastettu korva- ja napakorut, mutta ne on nyt korvattu uusilla.

Naisten huoneessa riisutaan ja puetaan naiseuden maskeja. Teoksessa viisi naista ja yksi mieshahmo katsovat peiliin erilaisin ilmein. Katsoja pääsee läheltä tirkistelijän rooliin.

Kylpijä, sarjasta naisten huone 2000, keramiikka, kylpyamme, peili

Kylpijä nauttii veden solinasta hiljalleen hyräillen.

Taiteeni tarina -tilaisuudessa Horila kertoi työskentelytavoistaan ja yleisöllä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä

Horila ei lasita töitään, vaan käyttä korkeapolttoista engobe savilietettä teosten värjäämiseen. Hän tekee patsaat ensin valmiiksi ja sitten ne paloitellaan varovasti leikaten, koska eivät mahdu kokonaisina polttouuniin. Kuivumiseen menee oma aikansa, jonka aikana työt hieman kutistuvat.

Ennen polttoa työ saattaa kuivuessaan ”räjähdellä” ja vääntyä, jolloin se tietenkin on korjattava. Sitten on vuorossa engobe värjäys, polttaminen, kokoaminen, viimeistely ja loppumaalaus.

Yhteen patsaaseen menee arviolta 100 kg savea ja kuivuttuaan se painaa n. 80 kg. Patsaissa ei ole tukirakenteita, mutta korkea lämpö ja pitkä poltto tekee patsaista kestäviä. Taiteilijan omat veistokset ovat olleet hänen pihallaan 40 vuotta.

Vanhat naiset ovat taiteilijan mielestä mielenkiintoisia, koska kasvoissa ja ilmeissä näkyy koettua elämää. Kasvonpiirteitä varten hän kuvaa paljon erilaisia ilmeitä.

En ole koskaa käynyt Raumalla, mutta ensi kesänä olisi houkutus mennä katsomaan Rauman Kanaliin sijoitettua Kolmea sulotarta ja Sammakkoprinssiä sekä Rauma Flikkaa istumassa penkillä. Porin Maire ja Rauma Flikk ovat serkuksia. Mairen sormeen on ilmestynyt kihlasormus.

Rauman kanaalissa oli aluksi metalliverkosta tehty Väinämöinen, joka houkutteli sulottaria veneeseen. Kymmenessä vuodessa vene meni huonoon kuntoon ja sen tilalle saatiin Sammakkoprinssi. Keramiikkahahmot on valettu pronssiin ja maalattu panssarimaalilla, jotta ne olisivat kestävämpiä. Talveksi teokset pääsevät sisätiloihin ja ne tuodaan taas vapuksi kanaaliin.

Taiteilijan motto: ”Savi ei määrää minua, olen saven pomo, savi on minun renki.”

Näytely on avoinna 10.1.2021  asti.

NAISIA, NAAMIOITA JA VILLIÄ LUONTOA -näyttely

 

Keravan Sinkan uusi näyttely 5.9.2020 – 10.1.2021 Naisia, naamioita ja villiä luontoa. Näyttelyn taiteilijat: Kerttu Horila, feat. Samuli Heimonen, Jenni Hiltunen, Eeva Peura, Elina Ruohonen.

Kerttu Horila Sinkan avajaisissa vierellään upea Lenita Airisto koronamaskissaan

Heti avajaispäivänä eli la 5.9. Sinkassa kuullaan taiteilija Kerttu Horilaa Taiteeni Tarina -tapahtumassa.

Horilan hahmot ovat luonnollisen kokoisia. Kauempaa katsottuna erehtyy luulemaan, että ihan oikeita ihmisiä Sinkan saleissa istuskelee.

Kerttu Horila: Salaisuus 2014 keramiikka, engobe, akryyli, kengät, kännykät, lastulevy

Kerttu Horila: Kokous klo 15.30, sarjasta odotushuone 2003 keramiikka, akryyli, tuoli, kenkä

Näin vanhempana naishenkilönä, joka osaan nauraa myös itselleni, ihastuin ja samaistuin Kerttu Horilan (s. 1946) veistoksiin, joissa vanha nainen saa näyttää vanhalta naiselta ihan sellaisenaan tai naamion takaa.

Kerttu Horila: Syksy 2019 keramiikka, akryyli

Kerttu Horila: Hänen tarina 2019 keramiikka, akryyli, korut, silkkikukka, nukke

Kettu Horilan Nurin käännetyssä maailmassa ilahdutti vanhenneet satuhahmot. "Peter Pan on kasvanut vahingossa aikuiseksi, Lumikki on viettänyt elämänsä piilossa metsämökissä kääpiöiden kanssa ja Ruusunen tirkistelee jo ryppyisten silmäluomien välistä kuin herättäjäänsä yhä odottaen.”

Kerttu Horila: Peter Pan Syndrooma, Maassa kaikkein kaunehin, sarjasta kun kaikki ei mennyt kuten oli kirjoitttu 2020 keramiikka, akryyli, nahka, muovitikari

Kerttu Horila: Maassa kaikkein kaunehin, sarjasta kun kaikki ei mennyt kuten oli kirjoitttu 2020 keramiikka, akryyli

Kerttu Horila: Ruususen uni, sarjasta kun kaikki ei mennyt kuten oli kirjoitettu 2020 keramiikka, akryyli

Maailman vahvin mummo, sarjasta kun kaikki ei mennyt kuten oli kirjoitttu 2020 keramiikka, akryyli

Jenni Hiltunen (s. 1981) ”pyrkii purkamaan töissään valmiiksi määriteltyä ja ihannoitua kuvaa naiseudesta. Teosten hahmot katsovat meitä välillä itsevarmoina ja katseemme kyseenalaistaen, välillä poseeraamiseen ja elämään kyllästyneinä. Maalausten kauniin pinnan alta nousee esiin vaikeitakin aiheita, riittämättömyyden tunteita, synnytyksen jälkeistä masennusta ja vihaisia tyttöjä.”

Jenni Hiltunen: My life is a still life, Asetelmallinen elämä 2016 öljy kankaalle

Jenni Hiltunen: Monumental Woman, Monumentaalinen nainen 2017 öljy kankaalle

Eeva Peuran (s. 1982) tummat, vähän pelottavatkin maalaukset kiehtovat salaperäisyydellään.

Eeva Peura: Nymfit (Carol Rama Lake) 2018 öljy kankaalle

Eeva Peura: Uni, Space time, Cordelia

Eeva Peura Sinkan avajaisissa

Jenni Hiltunen ja Eeva Peura Sinkan Taiteeni tarina -sarjassa kuullaan ke 30.9.2020

Samuli Heimosen (s. 1975) upeat sudet vangitsivat katsellaan naamioiden takaa tai maastoon naamioituneena.

Samuli Heimonen: Kaiken keskus 2020 öljy kankaalle

Samuli Heimonen: E Pluribus unum 2018 akryyli ja öljy kankaalle

Samuli Heimonen: Helka 2017 akryyli ja öljy kankaalle

Samuli Heimonen: Siipi 2020 öljy kankaalle

Samuli Heimonen: Muuttuva Paratiisi (John Martinin taivaan tasangot -teoksen mukaan) 2017 akryyli ja öljy kankaalle

Samuli Heimonen: Uoma, Sarastus ja Rinne 2020 akryyli ja öljy kankaalle

Samuli Heimosta ja Elina Ruohosta kuullaan Sinkan Taiteeni tarina -sarjassa ke 11.11.2020.

Elina Ruohosen (s. 1970) arvoitukselliset hahmot on maalattu kirkkaalle akryylilevylle. ”Läpinäkyvän materiaalin taakse maalatessa myös maalausjärjestys kiepsahtaa nurinkuriseksi; päällimmäisenä katsojalle näkyvä kerros täytyykin maalata ensimmäiseksi. Haastavassa tekniikassa levyn taakse ja joskus myös päälle, maalatut kerrokset muodostavat kolmiulotteisen vaikutelman.”

Elina Ruohonen: Journey, not Destination 2019 öljy akryylilevylle

Elina Ruohonen: Probioottinen yhdyskunta 2020 öljy akryylilevylle