maanantai 14. syyskuuta 2020

Kerttu Horila

 


Keravan taide- ja museokeskus Sinkan
uuden näyttelyn Naisia, naamioita ja villiä luontoa avajaispäivänä saimme kuulla taiteilija, kuvanveistäjä Kerttu Horilan mielenkiintoista jutustelua työskentelystään, näyttelyssä olevista ja näyttelyn ulkopuolisistakin julkisista teoksista.

Näyttelyn muita taiteilijoita pääsee kuulemaan syksyn aikana järjestettävissä Taiteeni tarina -tapaamisissa.

Horila on tehnyt todella mittavan uran taiteilijana. Hänellä on ollut lukuisia näyttelyitä sekä kotimaassa että ulkomailla. Hänen töitään on paljon julkisilla paikoilla ja erilaisissa kokoelmissa, joista osa on nyt lainassa Keravan Sinkan näyttelyssä.


Kolme diivaa 2009, keramiikka, akryyli, korut

Flyygelisalissa Kolme diivaa vangitsee kävijät kameroineen kuvaamaan näyttäviä naisia, Raakelia (Kabareeteatterin johtaja), Märthaa (näyttelijä) ja Herttaa (tanssija). Taiteilija ei ole tehnyt naisista näköispatsaita, mutta on käyttänyt esim. Märthan mallina Emmi Jurkkaa.

Oma kuva 2002 akryyli MDF -levylle, keramiikka


Maalaus taiteilijasta, joka maalaa omaa kuvaansa, jossa taiteilijan oma patsas on mallina




Kolme kuvaa: Brigitte, Riitta 2012 akryyli MDF levylle, Hans 2014 akryyli MDF levylle

Horilan maalauksessa on taiteilijan kolme ystävää, joiden vaatteet on lainattu Porin teatterista.

Maailman vahvin mummo, sarjasta kun kaikki ei mennyt kuten oli kirjoitttu 2020 keramiikka, akryyli

Koronaviruksen rajoitusten takia näyttelyä jouduttiin siirtämään, mutta toisaalta taiteilijalla oli aikaa tehdä näyttelyyn aivan uusi teos sarjaan Kun kaikki ei mennyt kuten oli kirjoitettu. Maailman vahvin mummo ilahduttaa nyt kävijöitä taiteilijan viimeisimpänä veistoksena näyttelyn kolmannessa kerroksessa.

Naaraskotka, sarjasta naamiounia 2020 keramiikka akryyli

Alfasusi, 2019 keramiikka, akryyli

Kissanaamio, sarjasta naamiounia 2020 keramiikka, akryyli



Kyyhkynen Dove 2017 keramiikka)

Horila oli mielestään ammentanut kaiken naishahmoistaan ja viime aikoina hän onkin tehnyt paljon töitä vaihtelun vuoksi eläinhahmoista.

Nainen 38v, Sarjasta odotushuone 2003 keramiikka, akryyli, tuoli

Kokous klo 15.30, sarjasta odotushuone 2003 keramiikka, akryyli, tuoli, kenkä)

Odotushuone -sarjassa on kaikkiaan 5 teosta, mutta Keravalle on päässyt vain kaksi. Ensimmäisessä on nainen, joka ei osaa vanheta. Joskus taideteokset joutuvat ilkivallan kohteeksi. Patsaalta oli varastettu korva- ja napakorut, mutta ne on nyt korvattu uusilla.





Naisten huoneessa riisutaan ja puetaan naiseuden maskeja. Teoksessa viisi naista ja yksi mieshahmo katsovat peiliin erilaisin ilmein. Katsoja pääsee läheltä tirkistelijän rooliin.

Kylpijä, sarjasta naisten huone 2000, keramiikka, kylpyamme, peili

Kylpijä nauttii veden solinasta hiljalleen hyräillen.

Taiteeni tarina -tilaisuudessa Horila kertoi työskentelytavoistaan ja yleisöllä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä

Horila ei lasita töitään, vaan käyttä korkeapolttoista engobe savilietettä teosten värjäämiseen. Hän tekee patsaat ensin valmiiksi ja sitten ne paloitellaan varovasti leikaten, koska eivät mahdu kokonaisina polttouuniin. Kuivumiseen menee oma aikansa, jonka aikana työt hieman kutistuvat.

Ennen polttoa työ saattaa kuivuessaan ”räjähdellä” ja vääntyä, jolloin se tietenkin on korjattava. Sitten on vuorossa engobe värjäys, polttaminen, kokoaminen, viimeistely ja loppumaalaus.

Yhteen patsaaseen menee arviolta 100 kg savea ja kuivuttuaan se painaa n. 80 kg. Patsaissa ei ole tukirakenteita, mutta korkea lämpö ja pitkä poltto tekee patsaista kestäviä. Taiteilijan omat veistokset ovat olleet hänen pihallaan 40 vuotta.

Vanhat naiset ovat taiteilijan mielestä mielenkiintoisia, koska kasvoissa ja ilmeissä näkyy koettua elämää. Kasvonpiirteitä varten hän kuvaa paljon erilaisia ilmeitä.

En ole koskaa käynyt Raumalla, mutta ensi kesänä olisi houkutus mennä katsomaan Rauman Kanaliin sijoitettua Kolmea sulotarta ja Sammakkoprinssiä sekä Rauma Flikkaa istumassa penkillä. Porin Maire ja Rauma Flikk ovat serkuksia. Mairen sormeen on ilmestynyt kihlasormus.

Rauman kanaalissa oli aluksi metalliverkosta tehty Väinämöinen, joka houkutteli sulottaria veneeseen. Kymmenessä vuodessa vene meni huonoon kuntoon ja sen tilalle saatiin Sammakkoprinssi. Keramiikkahahmot on valettu pronssiin ja maalattu panssarimaalilla, jotta ne olisivat kestävämpiä. Talveksi teokset pääsevät sisätiloihin ja ne tuodaan taas vapuksi kanaaliin.

Taiteilijan motto: ”Savi ei määrää minua, olen saven pomo, savi on minun renki.”

Näytely on avoinna 10.1.2021  asti.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti