Ensilumen aikaan lokakuussa
amerikanjalavassa oli lehdet vielä tiukasti kiinni. Vuosikasvut ovat
pitkiä ja notkeita, joten painava lumi saa oksat kumartamaan.
Parin
päivän päästä lumien sulettua, oksat näyttävät
joustavuutensa - pystyssä jälleen. Taipuu, vaan ei taitu.
Joulukuussa lehdettömistä oksista
näkee valtavan vuosikasvun. Puun alla kasvaa havukasveja, jotka
niinikään olen kasvattanut siemenistä.
Tammikuun lopulla tai helmikuun
alkupäivinä leikkaan puun vuosikasvut.Vuosien saatossa
leikkauskohtaan muodostuu pallomainen rypäs, josta seuraavana
keväänä uudet silmut puhkeavat.
Maaliskuussa 2014 olen kertonutamerikanjalavastani, jonka olen kasvattanut siemenestä ja miksi
leikkaan vuosikasvut (menetelmää kutsutaan hamlaukseksi).
Toukokuun lopulla pallukasta pilkistää
uudet silmut.
 |
| Amerikanjalava kesäkuussa. Läheltä katsoessa näkyy vielä leikkauskohta. |
Kesäkuun lopulla oksat alkavat olla jo
aika tuuheita.
Elokuussa puu peittää jo leveillä
oksillaan hyvän varjostuksen, eikä leikkaustakaan enää näe.
 |
| Koripaju |
Lokakuussa vieressä kasvata koripaju
ensilumen aikaan näyttää myös mallia, miten taivutaan, vaan ei
taituta.
 |
| Koripaju pari päivää lumien sulettua. |
Ihminen, joka kasvattaa siemenestä puun, ei olekaan mikään turha ihminen. Voiko siinä tuntea samaa hiukan kohokuorista onnea kuin äiti, joka näkee lapsensa aikuisena juurillaan lastenlasten verkosto (vaikka pienikin)?
VastaaPoistaKohokuorinen. Ai, miten kiva ilmaisu. Näen ihan silmissäni juuresta tehdyn ruisleivän, jonka kuori on revennyt. Ylpeydestä. Onnesta. Kyllä.
VastaaPoistaTuosta puusta en nyt ihan samanlaista onnea koe, kuin äitinä. Minua arvelutti kovin se, kun aloin leikata puusta vuosikasvut. Jotkut pitävät sitä ihan kauheana kiduttamisena ja silpomisena. Luonnottomana. Bonsain kasvatuksestakin on joillakin tuollaisia ajatuksia.
Kyselin kasveja harrastavilta ystäviltäni, uskaltaisinko ryhtyä puuhaan. Eräs erittäin arvostamani henkilö sanoi, että kannattaa kokeilla, onhan se sitten helpompi kaataa, kuin jättiläiseksi kasvanut puu. Nykyään tykkään kyllä kovasti puusta juuri tuollaisena. Noin pienenä se on kuin elävä patsas, joka muuttaa hiljalleen muotoa, vahvistuessaan entistä paksummaksi vuosi vuodelta.
Saaristossa on muuten iät ja ajat leikattu jalavia samaan tapaan tarkoituksella saada vuosikasvu lampaiden ruuaksi. Kokonainen metsä näitä 'pallukkapuita' on kylää vaikuttava näky.
VastaaPoistaOvatko oikeasti jalavia? Kaupunkipuinakin näkee aika usein tällä tavalla leikattuja puita. Helsingissä Hakaniemen sillan molemmissa päissä on myös hamlattuja puita. Vaikka olen nuorena päivittäin kävellyt siitä, en koskaan ole onnistunut/muistanut selvittää, mitä puita ne ovat. Ulkomailla lähes aina kameran etsimeen osuu hamlattuja puita. Kiva kerätä kokemuksia, miten suurille puille leikkaus on tehty :)
Poistavautsi, siemenestä kasvatettu puu <3 Mahtavaa :) Mukavaa sunnuntaita!
VastaaPoistaKiitoksia Maatiaiskanan Elämälle! Tervetuloa toistekin :)
Poista