sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Jouluruusuja

Laitoin facebookin profiilin kansikuvaksi tämän Helleborus 'Atrorubens'ina vuonna 2003 ostamani jouluruusun (kuva otettu 1.4.2014) . Kaverini, joka ei mielestään ole viherpeukalo, kiinnostui kasvista ja kysyi josko uskaltaisi aloittaa perennakokeilun jouluruusuista. Vastasin, että uskaltaa.


Helleborus 'Atrorubens'
Tämä lienee Helleborus niger (must lumeroos)


Helleborus 'Atrorubens'in lehdet vasemmalla alhaalla 29.6.2008

Oikealla ylhäällä Kaukasian ja alhaalla nigerin lehdet 21.7.2004














Kun tähän aikaan ei juurikaan ole pihalla muuta kuvattavaa, etsin kätköistäni aikaisempia kuvia jouluruusuistani.

Kun mieheni kuoli vuonna 2000, ystäväni Tiina (Suomalaisena Virosta-blogissa) yritti piristää minua ja houkutteli mukaan järjestämälleen ”Vinka Vonka” -matkalle Viroon. Tallinnan Calmiasta ostin tuolla matkalla ensimmäiset jouluruusuni. Valkokukkaiset Kaukasian lumeroos ja must lumeroos.

Tänä keväänä näin pitkästä aikaa pihallani fasaanin. Ennen niitä oli paljon, mutta sitten ne katosivat. Nimikyltit hävisivät ja syylliseksi arvelin fasaania. Muuripenkkiin kuitenkin jouluruusuni istutin. Voi olla, että olen kuvissa nimennyt kaunottaret väärin päin. Nimet menevät minulla joka kerta sekaisin, mutta oikaiskoon ken osaa.

Siihen aikaan jouluruusuille ei povattu kummoistakaan menestymistä Suomen talvessa, mutta vyöhykkeen venyttäjä ei moisesta säikähdä. Kasveille suositeltiin peittämistä talveksi, mutta sellaiseen puuhaan en hevillä ryhdy. En peitellyt ja keväällä olin todella iloinen, kun ensimmäiset kukkanuput ilmestyivät lumien vähitellen sulaessa.



Muuripenkissä jouluruusuni ovat nyt kasvaneet 14 vuotta ja tehneet siementaimiakin.

Nykyään Suomestakin saa kelvollisia jouluruusun taimia. Tämän Helleborus orientale 'Blue Lady'n olen hankkinut vuonna 2010.



Joulukuussa 2012 ostin kauniisti kukkivan ruukkutaimen, joka ilahdutti pitkälti yli joulun, mutta lakastui sisällä ennen pitkää surkean näköiseksi. Kevään kuluessa se alkoi kuitenkin tehdä uusia lehtiä. Istutin sen Kuistipenkkiini, jossa sen vointia pystyn helpommin tarkkailemaan. Kovin se on pieni, mutta hengissä kuitenkin. Kestää varmaan muutaman vuoden ennen kuin se uudelleen kukkii

2 kommenttia:

  1. Voi - kiitos Pirkko tästä tietopaketista! Vallan innostun ja alan suunnitella retkeä taimimyymälään.

    VastaaPoista
  2. Aulikki, kiva jos tästä jutusta sait innostusta :)

    VastaaPoista