Huhtikuussa valmistaudutaan kesään

Alan varmaan toistaa itseäni näitten kuvien esillepanossa, mutta vuodessa ehtii kuitenkin tapahtua niin paljon, eivätkä kuvatkaan ole ihan samoja. Toisaalta pihakierros eri vuosina osoittaa, että eivät vuodet kulje käsikädessä.

Tammikuussa jouluruusun nuput pyrkivät esille terhakkaina. Pakkasyöt ilman lumipeitettä kuitenkin lakastutti nuput ja luulinkin, että tänä vuonna ei kukintaa tule lainkaan. 

Eilen pihakierroksella siirtelin kuihtuneita lehtiä sivuun ja siellä odotti sykähdyttävä näky.

Nämä jouluruusut vain ovat niin kuvattavan suloisia, enkä ainakaan itse niihin kyllästy.

Kauempaa niitä tuskin huomaa.

Tämä jouluruusu Helleborus orientale 'Blue Lady' on vähän toisenlainen. Nuppu on sinnitellyt pakkasöistä lähtien ja luulin sen lakastuneen, kun kukka ei vain aukea. Se tietää näköjään itse, milloin aika on sopiva ja se ei ole ihan vielä.

Ikivihreät puksipuut istutin viime syksynä ja näyttävät olevan hengissä.

Aloitin lehti- ym kaalien siemenien kylvön liian aikaisin ja ne ovat venähtäneet liiaksi ja ovat aika rimpuloita.

Kylvin uuden satsin 8.4. ja aloitin minikasvihuoneen ulkoiluttamisen, etteivät siemenet idä liian aikaisin, vaan itävät hissukseen ja vahvistuvat. Tuon kylvökset yöksi sisälle ja päivän saavat olla kuistilla. Pari päivää sitten menin kuistille pudistelemaan lakanoita, siirsin kasvihuoneen oven edestä hieman syrjään, jotta sain oven aukaistua. 

Takaisin tullessa olin jo unohtanut lattialla ulkoiluttamista odottavan muovikasvihuoneen ja kompastuin siihen. Ihmettelin omaa mielenlujuuttani. En sadatellut, enkä edes ollut kauhean harmistunut, vaan kiiruhdin hakemaan kameran, koska tilanne oli aika huvittava mielestäni.

Aamutoimet siinä hieman viivästyivät, kun multaa oli mennyt tohveleitten pohjassa makuuhuoneeseenkin. Lakaisin mullat takaisin lootaan ja kylvin uudet siemenet. Saapa nähdä, mistä kohdin niitä vanhoja siemeniä alkaa itää. Uudet ovat kuitenkin siististi rivissä nimikoituina.

 Eilisellä pihakierroksella ei merkittävästi ollut kuvattavaa, mutta aina nämä ikivanhan punakukkaisen esikon nuput enteilevät kukkaloistoa toukokuussa. Päivä oli pilvinen, joten krookukset eivät viitsineet avautua eilen. Ne ovat kyllä esittäytyneet kuvauskuntoon aikaisemmin.

Olen yrittänyt kuivattaa pihaani kaivamalla tätä avo-ojaa, jotta vedet virtaisivat keväisin ripeämmin alempana olevaan ojaan. Onneksi en ole kaivanut sitä jyrkemmin alaspäin viettäväksi. Saavat sammakkoystäväni lisääntyä rauhassa.