Kirjoneulekintaat

Kolme vuotta sitten ostin Tallinnan käsityömessuilta nämä ihanat villalangat, joille en ole löytänyt käyttöä. Lanka on aivan liian ohutta ja sukkalangaksi. Neuloin niistä yhdet sukat, jotka hajosivat lähes ensimmäisenä päivänä, joten langat ovat saaneet rauhassa odottaa sopivaa inspiraatiota.

Viime aikoina olen neulonut kirjoneulelapasia ja ajattelin kokeilla lankaa sellaisiin. Sopivaa mallia etsiessäni ihastuin tähän malliin. Minulle tuli heti mieleen kenelle tuollaiset haluaisin neuloa - suloiselle Kakkoselle, prinsessakeijulleni.

Silloin, kun minulla oli kangaspuut, säilytin tässä isossa pärekorissa matonkuteita, lankoja ja kangaspuuvälineitä. Nykyään täältä löytyy lankoja lähes joka lähtöön, kuten ohutta luonnon valkoista villalankaa lapasiin ja vihdoin löytyi myös Tallinnan villalangoille käyttöä koruommelkirjailuun. 

Ajattelin, etten varmaan saa kintaita valmiiksi ennen joulua, mutta tässä ne nyt ovat. En viitsinyt tehdä mallin mukaista hapsureunaa, vaan siistin reunan virkkaamalla muutaman kerroksen.

Kielikylvyssä

En koskaan ole pitänyt koulun ruotsin kielen opetusta pakkoruotsina, vaan mahdollisuutena oppia kieltä, jota pohjolan perukoilla puhutaan. Tosin minulla on ollut motivaatiota. Eräs rakkaista tädeistäni meni nuorena neitona Ruotsiin töihin, tapasi siellä miehen, meni naimisiin ja jäi sinne pysyvästi. Hänen ummikkoruotsalaisesta, mukavasta Kallestaan tuli sittemmin serkkuni isä.

Kun olin 11-vuotias, pyysi tätini minut kesäksi Ruotsiin luokseen. Olivatkohan he sopineet äitini kanssa asian aikaisemmin, koska sinä kesänä äitini meni naimisiin psykopaatin kanssa ikään kuin minulta salaa. Olisin varmasti vastustanut liittoa tai ollut muuten hankala.

Silloin koulun kesäloma kesti kolme kuukautta, kesäkuusta elokuun loppuun. Olin päässyt oppikouluun, mutta ruotsin kielen opetus alkoi vasta syksyllä, joten en osannut sitä sanaakaan. Stadin slangista oli kyllä hiukan hyötyä. En sitäkään itse kummemmin puhunut, mutta kuuntelemallakin oppii. Se oli mukava kesä ja myöhemmin sain samanlaisen kutsun kolmena kesänä.

Ruotsin kesinä tuli myös sopiva annos kielikylpyä ja koulussakin pidin ruotsin tunneista, vaikka opettaja olikin aika ankara. Piti opetella ulkoa Mors lilla Olle sun muut runot. Ei silti, tuosta laulustakin on ollut hyötyä. Aina, kun menemme Sipoon metsiin poimimaan suppilovahveroita, alan karhunkarkoituslauluna hyräillä ja laulaa Mors lilla Ollea ja jos siihen mennessä en ole löytänyt ainoatakaan sientä, niin johan laulu houkuttaa nekin esiin. Mikä lie taika siinäkin? Tänä syksynä muuten poimimme poikaystävän kanssa 78 l suppilovahveroita, vaikka alkusyksystä näytti, ettei niitä tänä vuonna tule olleenkaan. Että kyllä ruotsin opiskelusta on hyötyä sienimetsässäkin.

Olen myös iki-iloinen, että Suomen televisiossa ei ulkomaisia ohjelmia dubata suomeksi, vaan saa kuulla ohjelman alkuperäisenä. Varmaan on sanomattakin selvää, että tykkään pohjoismaisista sarjoista ja elokuvista: Silta, Solsidan, Tanskalainen maajussi ja kaikki muut skandinaaviset puutarhaohjelmat, Koko kansan viettelijä, Beck, Wallander, Syyttömänä tuomittu... ja lukemattomat hienot elokuvat ja Mikael Persbrandt :).

Kun Esikoisen perhe muutti paikkakunnalle, jossa ruotsin kieli oli enemmistönä, tapahtui vävykullalle ihmeellinen käänne. Hän oli inhonnut kouluruotsia, mutta muuton jälkeen hän alkoi nähdä uniakin ruotsiksi. Paikkakunnalle alettiin perustaa suomalaislapsille ruotsinkielistä kielikylpypäiväkotia, joka jatkuisi lasten kasvettua kielikylpykouluna. Kun vävykulta jostain innostuu, on hän siinä satasella mukana. Ykkönen laitettiin 3-vuotiaana kielikylpydagikseen ja myöhemmin myös Kakkonen ja Kolmonen. Vävykulta ryhtyi jopa aktiiviseksi jäseneksi perustettuun yhdistykseen. Kun hän pitkän vaikenemisen jälkeen itse yritti puhua ruotsia, sanoi pieni Ykkönen: Du kan inte alls tala svenska.

Olen myös huomannut, että kun itse yritän puhua ruotsia, niin varmasti teen juuri ne kauheat virheet, jotka koulussa opettivat vaikenemaan. Ei tule sanajärjestys oikein, artikkelit ja suvut ovat mitä sattuu, aina ei oikea sanakaan muistu mieleen, mutta enää en välitä vaan puhua pälpätän, mitä sylki suuhun tuo. Serkkuni täysruotsalainen tytär sanoikin kerran, että ei haittaa, hän kyllä ymmärtää suomenruotsia :) Niinhän se on. Me ihmiset puhumme eri murteita Suomessakin ja jotenkuten ymmärrämme toisiamme, jos ymmärrämme.

Asia, joka kirvoitti minut noin pitkään esipuheeseen oli eilen tuossa kielikylpykoulussa järjestetty isovanhempien päivä. Tilaisuuteen oli ilmoittautunut 90 asiasta kiinnostunutta mummoa ja ukkia. Me kaksi Kolmosen mummoa menimme yhdessä uutuuttaan kiiltävään kouluun. Koulu oli ollut pari vuotta täysremontissa ja lapset kävivät sen ajan parakkikoulua.

Sisäätulo jo oli vaikuttava kuivatuskaappeineen. Kengät siististi paikoillaan, mitä nyt mummojen kenkiä hieman hujan hajan.

Käytävillä vaatteet siististi naulakossa (Huom! ei lattialla ainuttakaan)

Siisti ruokasali. Onkohan se aina noin siisti ruokailun jälkeenkin?

Luokkahuoneessa kiva, rento tunnelma

Ei opettajan pöytä ennen tällaiselta näyttänyt

Tällaisen sanakirjan haluaisin. Vaikutti mielenkiintoiselta.

Seinilla oppimateriaali hauskasti esillä. Kielioppia.

Ja tässä ohje, joka sopisi minne tahansa.

Keskittyneitä lapsia askartelemassa joulukoristeita.

Käsityötunnin askasteluvälineitä

Tällainen magneettinen neulatyynyn on kätevä

Saimme nauttia ihastuttavan Lucia-kulkueen kenraaliharjoituksesta, jonka reippaat 3-luokkalaiset perinteisesti esittävät. Lopuksi lauloimme yhteisesti Jo syttyy joulun kynttilät... Laulun sanat heijastettiin seinälle. Kiva koulupäivä. Haluan takaisin kouluun!  

Iirispenkki

En ole aikaisemmin ollut erityisen innostunut iiriksistä eli kurjenmiekoista, mutta aikojen saatossa niitä on kuitenkin pihaani ilmestynyt pikkuhiljaa sinne tänne ja vähitellen olen alkanut pitää niistä. Viime kesänä kuitenkin mopo karkasi käsistä, kun muutaman puutarhaystävän kanssa päätimme tehdä kimppatilauksen Ranskasta M Bourdillon'in taimitarhasta.

Onneksi toimitusaika oli vasta syksyllä, joten kesällä ehdin kierrellä pihaa ja etsiä paikkaa, minne jättitilaukseni saisin sijoitettua.

Tässäpä on tyhjänpäiväinen paikka. Siihen tulee uusi iirispenkki

Ja eikun lapiohommiin. Ensin kanttasin alueen ja kuorin nurmen lapiolla.

Hyvän näköistä multaa kippasin kottikärryyn odottamaan. Kuolleen kirsikkapuun juuria sai kaivella olan takaa.

Peitin alueen paksulla kerroksella kostutettuja sanomalehtiä hillitsemään mahdollisten rikkaruohojen tunkeutumista tulevaan perennapenkkiin.

Sanomalehtien päälle laitoin sivuun ottamaani multaa ja mallasin muurikiviä penkin reunoille.

Kärräsin kompostikehikoista valmistunutta multaa useita kottikärryllisiä. Heinäkuussa penkki oli tässä vaiheessa, mutta loppukesän aikana kärräsin siihen vielä lisää valmistunutta kompostimultaa.

Syyskuun puolessa välissä me iiriskimppalaiset keräännyimme tilauksen kunniakkaasti hoitaneen Vihdin Valtiattaren Veeran kotiin kivaan tapaamiseen noutamaan kasvejamme. 

Kiertelimme Veeran pihalla ihastelemassa kasveja, nautimme huvimajassa monenlaisia herkkuja. Tilaamiemme iiristen lisäksi saimme kaupanpäälliseksi kaivaa pihalta kasveja, joista emäntä onneksemme halusi päästä eroon. Minä himoitsin ja sain tyrnipensaita ja valmiiksi purkitetun punahatun.

Iirikset asemoitu alkuperäisen suunnitelmani mukaan paikoilleen.

Istutus oli helppoa, kun kerrankin oli penkki uusille hankinnoille valmiina.

Punahattu Echinacea ja aiemmin toiselta ystävältä saatu sorvarinpensas Euonymus pääsivät samaan penkkiin.

Kesää odotellessa etsin kuvia aikaisemmista iiriksistäni. Olen yleensä juuri iiristen parhaaseen kukinta-aikaan mökillä, joten kuvia sainkin hakea jonkin aikaa arkistosta. Kun lopulta niitä löysin, en osannut valita, mitä niistä täällä julkaisisin, kun olisin halunnut näyttää kaikki eri kulmista näpsimäni kuvat. Vähän tässä tulee kertausta, koittakaa kestää.

Edessä tarhakurjenmiekka 'Cutie' taustalla siperiankurjenmiekkapuska

Tarhakurjenmiekka Iris germanica 'Cutie' hervottoman iso kukka

Mikä lie kurjenmiekka? Tämän piti olla japaninkurjenmiekka Iris ensata 'Kogesho', muttei todellakaan ole. Ei kuitenkaan yhtään hullumpi mielestäni.

Erilaisia kauniin sinisiä saksankurjenmiekkoja.

Vertailun vuoksi erilaisia sinisiä iiriksiä näytille.

Sinapinkeltainen iiris

Keltainen

Edellisen omistajan kurjenmiekat olivat paikalla, jossa niiden kasvu alkoi taantua, joten siirsin ne hyötykasvimaan reunoille aikoinaan hätävaleistutukseen. Siellä ne ovat saaneet olla paikoillaan jo vuosia.

Lähikuva kasvimaan reunuskurjenmiekasta

Minusta ne ovat aika hauskoja kumarrellessaankin.

Vertailukuvia samaan aikaan kukkivista erilaisista lajikkeista tässä vielä kertauksena :)