Neuroborrelioosi

Kuopuksen kontrollikäynnillä Aurorassa lääkäri kertoi, että kolme viikkoa sitten selkäydinnesteestä otettu Likvor-näyte oli selvästi vahvistanut rajun neuroborrelioosin ja siitä johtuvan bakteeriperäisen aivokalvontulehduksen. Eli Jorvissa tulkittu "ei tarvetta jatkotutkimuksiin" olisi voinut olla kohtalokas. Olemme kiitollisia Kuopuksen työterveyslääkärille, joka toimi nopeasti, viivyttelemättä ja todennäköisesti pelasti Kuopuksen hengen.

Jos jotakuta kiinnostaa "Milloin borrelioosin katsotaan olevan neuroborrelioosia", voi lukea mielenkiintoisen tutkimuksen Neurologian ja psykiatrian erikoislääkäri Martina Lorenz, Saksassa julkaiseman suomennetun artikkelin vuodelta 2008.

Artikkelin kohta Psykiatriset oireet saivat minut miettimään vuosia sitten omia punkkihavaintojani, joita ei ole hoidettu, koska mitään rengasihottumahavaintoa ei ole ollut. Lainaan tässä itseäni askarruttavan kappaleen:

"Psykiatriset oireet:

Kyseessä olevat potilaat ovat borrelioosi -sairauden kroonistuneessa tilanteessa ja joiden tilaa myös kutsutaan ns. post-lyme-syndroomaksi. Ilmenee mielialan vaihtelua, depressiota, voimakasta väsymystä, univaikeuksia, saamattomuutta, uupuneisuutta, lisääntynyttä hermostuneisuutta, pelkoja, paniikkitiloja, keskittymiskyvyttömyyttä, unohtamista, samoin paikantamisvaikeuksia, sanojen löytämis- ja puhevaikeuksia. Monilla sairastuneilla ilmenee vaikeuksia ajattelussa, kirjoittamisessa; kuten kirjainten poisjättämistä tai väärään järjestykseen kirjoittamista.
Tyypillinen oire on myös häiriöt hienomotoriikassa, joka oikeastaan kuuluu neurologian alueelle. Potilaat kertovat myös kolhivansa itseään ovien karmeihin ja kaikenlaisiin kulmiin, sillä näitä ei vain huomaa."

Kun näin ikävä sairaus on lähipiirissä, taudista yrittää ottaa selvää niin paljon kuin mahdollista. Karmaisevaa on huomata, että borrelioosin oireet voivat olla niin moninaisia ja että mahdollista borrelioosia hoidetaan ihan jonain muuna tautina tai ollaan kokonaan hoitamatta. Esim. oman äitini Alzheimerin tauti onkin voinut olla borrelia-bakteerin aiheuttama. Sen olisi voinut tutkia potilaan kuoleman jälkeen hänen aivoistaan omaisten pyynnöstä, mutta nyt se tietenkin on myöhäistä. En halua lietsoa punkkikammoa tai borrelioosipelkoa, vaan yritän tässä sanoa, että tautiin olisi korkea aika suhtautua vähättelemättä ja tutkia myös borreliabakteerin vasta-aineet epämääräisissä oireissa, koska tauti on alkuvaiheessa hoidettavissa. Kroonistuessa se on vaikeasti invalidisoiva.