torstai 5. syyskuuta 2013

Käsityömatka Puolaan 2.


Zalipie

Zalipien koristeellinen pikkukylä sijaitsee n 30 km päässä Krakovasta. Omin neuvoin siellä tuskin olisi tullut käytyä, koska Krakovaan olisi päässyt suoraakin tietä, vaan mepä teimme mutkan.

Tässä onkin ensimmäinen osio varsinaiselle käsityömatkalle. No ei, emme ostaneet käsin maalattuja taloja, mutta olihan ihan mielenkiintoista nähdä tällaistakin taidetta.

Aikaisemmin naiset keksivät talojen koristelun peittääkseen tummuneita pintoja, saadakseen valoa ja väriä koteihinsa. Silloin käytettiin helposti saatavia luonnonmateriaaleja, kuten kalkkia, nokea, limeä ja maa-aineksia yms. ja sidosaineena oli kananmunia, maitoa, sokeria. Tapa oli jo katoamassa, mutta se on uudelleen elvytetty ja keväisin kylän naiset ja tytöt kilpailevat vuosittain talojen koristuksesta sekä sisä- että ulkopuolelta.

Tunnetuin paikallinen taiteilija, Felicji Curylowej (1904-1974) asui tässä talossa, joka hänen kuolemansa jälkeen avattiin yleisölle ja on nykyään Zagroda Felicji Curylowej-museo. Jos museo on suljettu, avaimen saa vastapäisestä talosta.


Museon käsinmaalattuja astioita
Sänky ja osa seinäkoristeesta
Sainäkoriste
Katon maalaus on jo vaatinut kärsivällisyyttä
Kaivokin on taiteiltu
Vapaa kana museon pihalla. Ihana portti.
Museossa oli näytillä erilaisia koristelukohteita. Kaikkia en päässyt kuvaamaan, kun aina joku 40 matkakumppanistani seisoskeli pienessä talossa juuri väärässä kohdassa. Esim. talon uuni oli varsin vaikuttava. Netistä löytyy parempiakin kuvia kuin omani, jos kiinnostusta riittää.
Talo museota vastapäätä.
Pysähdys käsityökeskuksen (?) edustalla.

Taidokkaita paperikuvioita käsityökeskuksen näyttelytiloissa
Ihan oikeita dahlioita
Sadekatosko
Kylän kirkkokaan ei säästy innokkailta koristelijoilta. Ulkopuolelta näkymä on varsin kohtuullisen pelkistetty.

Urkulehteri

Kirkon hillitympi osio

Sisäänkäynti pyhättöön vielä varsin hillitty.

Sitten homma riistäytyi käsistä. Pappien pukuhuone. Pappien kasukatkin olivat taidokkaasti kirjailtuja, mutta kuvani epäonnistui, joten niitä ei ole tässä näytillä.

Rukoushuone (?).

Käynti pikkukylässä oli varsin mielenkiintoinen. Myöhemmin kuvia netistä etsiessäni löysin lisää kohteita, joissa olisi ollut mukava piipahtaa, mutta noin suuren ryhmän kanssa se olisi ollut hankalahkoa. Aikataulukaan ei olisi antanut periksi. Päivä oli kääntynyt jo illaksi, kun viimein pääsimme Krakovaan, josta matkakertomus jatkuu.


6 kommenttia:

  1. Padasjokelaista Enni Idiä taidettiin pitää jonkinlaisena kylänhulluna, mutta sama ihana hulluus näyttää Zalipiessä vallanneen koko kylän! Upeita juttuja. Kuvista tuli tosiaan mieleen Enni Id-museo ja googlasin sillä. Näyttääkin olevan tauon jälkeen taas auki, pitäisi käydä.

    Puolalaiset paperileikkaustyöt ovat upeita, jutun ansiosta muistan taas harmitella, että 60-luvulla ostamani elämänpuu on muutoissa päässyt häviämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Skana, kiva, kun kommentoit. Olen erään blogiystävämme kommenteissa nähnyt sinut jo useammankin kerran :)

      Aivan uskomattoman upeita paperinleikkaustöitä!

      Meissä mummoissa taitaa olla jo synnynnäistä kylähulluutta ihan omiksi tarpeiksikin, ei tartte muitten ihmetellä. Käynpä tutustumassa tuohon Enniinkin. Kiva, kun mainitsit.

      Muistan, kun lapsena mummolassa käydessä näin vanhan kyyryselkäisen mummon, joka kantoi risukasaa (ihan kuin sadussa). Mummo keräsi metsästä risuja polttaakseen ne uunissaan. Minusta näky oli noitamaisen pelottava (Hannut ja Kertut tuli väistämättä mieleen). Varmaan pitivät häntäkin jonkinlaisena kylähulluna, itse ainakin näin ajattelin lapsen näkövinkkelistä. Alankohan jo sopivasti muistuttaa lastenpelätysmummonoitaa minäkin. Kylähullua. Enkä kuitenkaan kenellekään mitään pahaa halua.

      Poista
  2. mielenkiintoisia matkakohteita, ihanaa ajatella et koko kylä on värikkäästi maalattu, tuo sakasti on kyl yliveto! munkin piti käydä kurkkaamassa Enni Id-museota, vierailun väärtti sekin. jäänpä odottelemaan kolmatta osaa matkakertomuksestasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) sakasti.

      Noita Enni kuvia katsellessa tuli mieleen tätini ruotsalainen poikaystävä, 80 v naivistinen maalari, ihana persoona. Mulla on häneltä saatuja tauluja ja muita esineitä. Varmaan pitäisi joskus kuvata kaikki ja laittaa niistä näyttely tänne blogiin.

      Kolmas osa matkakertomuksesta on jo kuvienkatseluvaiheessa. Kyllä siitä vielä tulee kuvakertomus. Elän kaikki uudelleen, joten malttia.

      Poista
  3. Kyllä on kukkakuviointia. Tavattoman kaunista. Laipion maalaaminen on varmaan kova homma. Kirkoissa täälläkin olen nähnyt kattomaalauksia, muttei aivan noin värikkäitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin todella, eihän kattomaalaukset esim. kirkoissa ole harvinaisia, mutta harvemmin ihmisasumuksissa niitä näkee. Silläpä ne tuntuvatkin niin eksoottisilta :)

      Poista