Zalipie
Zalipien koristeellinen pikkukylä
sijaitsee n 30 km päässä Krakovasta. Omin neuvoin siellä tuskin
olisi tullut käytyä, koska Krakovaan olisi päässyt suoraakin
tietä, vaan mepä teimme mutkan.
Tässä onkin ensimmäinen osio
varsinaiselle käsityömatkalle. No ei, emme ostaneet käsin
maalattuja taloja, mutta olihan ihan mielenkiintoista nähdä
tällaistakin taidetta.
Aikaisemmin naiset keksivät talojen
koristelun peittääkseen tummuneita pintoja, saadakseen valoa ja
väriä koteihinsa. Silloin käytettiin helposti saatavia
luonnonmateriaaleja, kuten kalkkia, nokea, limeä ja maa-aineksia
yms. ja sidosaineena oli kananmunia, maitoa, sokeria. Tapa oli jo
katoamassa, mutta se on uudelleen elvytetty ja keväisin kylän
naiset ja tytöt kilpailevat vuosittain talojen koristuksesta sekä
sisä- että ulkopuolelta.
Tunnetuin paikallinen taiteilija,
Felicji Curylowej (1904-1974) asui tässä talossa, joka hänen
kuolemansa jälkeen avattiin yleisölle ja on nykyään Zagroda
Felicji Curylowej-museo. Jos museo on suljettu, avaimen saa
vastapäisestä talosta.
 |
| Museon käsinmaalattuja astioita |
 |
| Sänky ja osa seinäkoristeesta |
 |
| Sainäkoriste |
 |
| Katon maalaus on jo vaatinut kärsivällisyyttä |
 |
| Kaivokin on taiteiltu |
 |
| Vapaa kana museon pihalla. Ihana portti. |
Museossa oli näytillä erilaisia
koristelukohteita. Kaikkia en päässyt kuvaamaan, kun aina joku 40
matkakumppanistani seisoskeli pienessä talossa juuri väärässä
kohdassa. Esim. talon uuni oli varsin vaikuttava. Netistä löytyy
parempiakin kuvia kuin omani, jos kiinnostusta riittää.
 |
| Talo museota vastapäätä. |
 |
| Pysähdys käsityökeskuksen (?) edustalla. |
 |
| Taidokkaita paperikuvioita käsityökeskuksen näyttelytiloissa |
 |
| Ihan oikeita dahlioita |
 |
| Sadekatosko |
Kylän kirkkokaan ei säästy
innokkailta koristelijoilta. Ulkopuolelta näkymä on varsin
kohtuullisen pelkistetty.
Urkulehteri
Kirkon hillitympi osio
Sisäänkäynti pyhättöön vielä
varsin hillitty.
Sitten homma riistäytyi käsistä.
Pappien pukuhuone. Pappien kasukatkin olivat taidokkaasti
kirjailtuja, mutta kuvani epäonnistui, joten niitä ei ole tässä
näytillä.
Rukoushuone (?).
Käynti pikkukylässä oli varsin
mielenkiintoinen. Myöhemmin kuvia netistä etsiessäni löysin lisää
kohteita, joissa olisi ollut mukava piipahtaa, mutta noin suuren
ryhmän kanssa se olisi ollut hankalahkoa. Aikataulukaan ei olisi
antanut periksi. Päivä oli kääntynyt jo illaksi, kun
viimein pääsimme Krakovaan, josta matkakertomus jatkuu.
