Voihan Heureka

Onpa ollut erilainen kevät ja kesän alku. Viime kesän jälkeen kadun puoleinen piha on muuttunut kovin ja on ollut mietinnässä, mitä sille pitäisi tehdä, mutta siitä kerron myöhemmin.

Kaikkein erikoisin tapahtuma on, että pääsin ihan oikeaan työhaastatteluun. Tiedekeskus Heureka haki yli 70 v henkilöitä määräaikaiseen työsuhteeseen tulevaan näyttelyynsä Dialogi ajassa – vanhenemisen taito. Ensin ajattelin, että en nyt mihinkään töihin hae, mutta ihmisellä on oikeus muuttaa mielipiteitään. Ja eikun hakupaperit matkaan.

Lehdestä luin, että hakemuksia oli lähetetty liki 600. Ilman työpaikkailmoitusta sellainen määrä! Näkee, että suuret ikäluokat ovat taas liikkeellä paitsi, että hakemuksia olivat jättäneet jopa 90 vuotiaat. Noista hakemuksesta 120 sai kutsun haastatteluun, joista sitten 30 valittiin koulutettavaksi määräaikaisen oppaan eli innoittajan työhön.

Olinpa iloinen, kun sain kutsun mennä haastatteluun. Todella mielenkiintoinen päivä! Meidän ryhmässä oli 30 toinen toistaan upeampaa vanhusta. Ajattelin, että en haluaisi olla valitsijoiden joukossa. Mahdottoman vaikea tehtävä, mutta heillä oli näkemys, millaisia henkilöitä tehtävään halusivat.

Päivään piti valmistautua valitsemalla kolme kuvaa elämän eri vaiheista esim. lapsuudesta tai nuoruudesta, elämän keskivaiheilta ja nykytilanteesta. Niitten kuvien perusteella oli määrä esittäytyä. Esitys sai kestää 2 – 3 min. Kokeilkaapa ihan huviksenne, miten yrittäisitte myydä itsenne siinä ajassa! Aika vaikeaa.

Meille kerrottiin Heurekasta ja raotettiin tulevaa näyttelyä ja tehtävää, jota olimme hakemassa. Into päästä töihin ja koulutukseen oli kaikilla aikamoinen. Päivään kuului myös pari leikkimielistä palikkatestiä ja jutustelua valittujen kuvien pohjalta. Todella, todella mielenkiintoinen päivä! En tullut valituksi, mutta aika harva pääsee yli 70 vuotiaana edes työhaastatteluun. Kokemus sekin.

Näyttely Dialogi ajassa –vanhenemisen taito on Heurekassa 1.10.2016 – 15.1.2017. Käykää ihmeessä tutustumassa! Minä ainakin aion.

Huom! Linkit ovat voimassa vain niin kauan, kun Heureka ne sallii.

Väärä nimi unikolla

Kauhea nimen sekaannus paljastui kymmenen vuoden kuluttua. Olen ostanut tämän kaunottaren Viron Jänedan kukkamessuilta vuonna 2006. Myyjämummelin lapussa luki ”IDA MAGUN”. Olin aivan ihastuksissani, kun löysin sellaisen harvinaisuuden. Väga ilus lill, sanoi mummo. Kaiken lisäksi Ida Maria oli mummoni nimi. Kylläpä sattui mukavasti. Ajattelin mielessäni, että unikko on saanut lajikenimensä jonkun Ida Magun'in kehitystyön tuloksena.

Meni monta vuotta, etten nähnyt unikon kukkivan, koska olin aina siihen aikaan mökillä. Sitten yhtenä vuonna en ollutkaan, vaan aamulla herätessä näin makuuhuoneen ikkunnasta aivan ihastuttavan kukan. Kiireesti kuvaamaan, tietoa etsimään, että mikä tämä kaunotar olikaan. Muistiinpanoissani luki: Idänunikko Papaver orientale 'Ida Magun'. Tällä nimellä kasvi on kulkenut muistiinpanoissani tähän asti.

Viikolla laitoin Facebookiin kavereilleni taas näytille ihanuuden. Nimesin kasvin vanhan tavan mukaan.

Eräs kaverini, joka on Viron matkojen järjestäjä, kielen taitaja, kasvien asiantuntija ja vaikka mitä sanoi: ”Ida magun = idänunikko. Tuo vois olla lajikenimeltään 'Coral Reef' ”

Kasvien harrastajille nimet ovat tärkeitä. Olin aivan ihmeissäni, mitä ystäväni tarkoitti. Mitä, eikö idänunikko olekaan Papaver orientale? Etsin tietoa hienosta hakuteoksestani, jonka ovat toimittaneet Ella Räty ja Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Ida Magunia ei kirjassa mainittu, mutta idänunikon tieteellinen sukunimi ON Papaver orientale ei siis Ida magun. Olin jo vaihtamassa kasviparan sukunimenkin, kun ymmärsin gurua väärin.

Kävimme muutaman vuoropuhelun ja ystävänikin oli kummissaan, että mikä tässä nyt mättää? Muutaman ajatustenvaihdon jälkeen, ystäväni selvensi: Ida magun on viroa ja tarkoittaa idänunikkoa. No, kyllähän sitten rautalangasta vääntämällä minullekin vihdoin valkeni.

Anteeksi kaunokainen! Oikea nimesi on mitä todennäköisemmin Papaver orientale 'Coral Reef', joka on nyt korjattu myös muistiinpanoihini.

Kasvien nimeäminen on oma tieteenlajinsa. Olen yrittänyt ottaa asiasta selvää vuosia, mutta vieläkään en ymmärrä/muista läheskään kaikkia merkintöjä. Pahoittelen, jos tässä tekstissäni on asiavirheitä kasvien nimeämisen suhteen.

Mehiläismatka Eestiin

Kaikki alkoi siitä, kun poikaystävä lehteä lukiessa tokaisi ohimennen: ”Onpa mielenkiintoinen juttu mehiläisten hoidosta. Mitä, jos ryhdyttäisiin mehiläistenhoitajiksi?” Luinpa minäkin jutun ja vastasin, ettei sellaiseen noin vain ryhdytä.

Keväällä opistomme ohjelmalehtisessä oli luento: Minustako mehiläishoitaja? Ihan mielenkiinnosta menimme sitä kuuntelemaan.

Tammikuussa sitten alkoi uutuuskurssi ”Mehiläishoito ja hunajan tuotanto”. Poikaystävä oli sen verran kiinnostunut aiheesta, että hän ilmoittautui kurssille. Minä en halunnut ajatellakaan uutta mahdollista harrastusta ja sitä paitsi minulla oli jo sovittuna muita menoja kurssipäiviksi.

Oppituntien jälkeen alkoi kotiin ilmestyä mehiläiskalenteria, kirjasarja Mehiläishoitoa käytännössä osa 1 ja myöhemmin osa 2 sekä kaiken maailman mehiläisiä koskevia lehtiä. Kurssi oli kaikesta päättäen kovin mielenkiintoinen, koska opiskelijat eivät malttaneet tunneiltakaan poistua sen päätyttyä, vaan autonkuljettaja sai odotella talvipakkasessa puolikin tuntia yli sovitun ajan. Ohjelmaan kuului myös mehiläistilalla käynti, josta opiskelija saapui mehiläispuvun ja vahvojen, pitkävartisten hanskojen kera. ”Aikookohan se nyt ihan tosissaan?” ajattelin mielessäni.

Mehiläisten hoitajan puku ilmaantui

Mehiläishoitoa käytännössä 1 ja 2

Erään oppitunnin jälkeen ilmoitettiin, että tulossa olisi mehiläismatka Eestiin, jonne pääsee mukaan ulkopuolisiakin. Helsingin Seudun Mehiläishoitajien sivuilla oli matkaohjelma, joka jo alkoi kiinnostaa minuakin, koska yhden päivän matkakohde oli Türi, joka on kasviharrastajan asteikossa melko korkealla sijalla. Mielessäni oli kasvi, jota olen jo vuosia himoinnut ja aikaisempina vuosina sitä on saanut Virosta kohtuuhinnalla Suomen hintoihin verrattuna. Teemamatkat ovat muutenkin ihan kivoja, vaikka mehiläisistä en nyt ihan kamalasti jaksanut kiinnostua.

Poikaystävällä oli Eestin matkan ajankohtana sovittuna jo toinen meno, mutta lupauduin edustamaan häntä Türi mielessäni. Pilates-kaverini, joka oli myös ollut kurssilla lupautui lähtemään matkalle huonekaverikseni. Ihan kiva, koska en tuntenut ensimmäistäkään mehiläistenhoitajaa.

Yleensä matkalle lähtiessä varusteenani on lehtiö muistiinpanoja varten, koska useimmiten kirjoitan jonkinlaisen matkakertomuksen. Nyt en ajatellut sellaista tehdä.

Mehiläismatka Eestiin 20. - 22.5.2016 (pe-su)

Tallinnassa meitä oli vastassa bussi, joka oli koko matkan mainiona ajopelinämme. Ensimmäinen ilta meni matkatessa Tarttoon. Majoittuminen ja yhteinen illallinen viihtyisässä ravintola Bel Amissa.

Tutustumista matkaseurueeseen, joka tuntui varsin mielenkiintoiselta ja ajattelin jopa ääneen mahdollisesesti jonkinlaisen matkakertomuksen kirjoittamista. Voi minua! Osaisinpa pitää joskus suuni kiinni! Kohteemme olivat ihan kiinnostavia, mutta täysin tietämättömänä aiheesta, saanen anteeksi amatöörimäisen lähestymistapani.

Tartosta noin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Põlvamaalle, keskelle ei mitään, mehiläistuoteyritys Kõlleste Kommimeistrid'iin. Matkan ainana sain tekstiviestillä Otepään ystävältäni Tiinalta tietää, että Kommimeistrid tarkoittaa karkkimestareita.

Firma on perustettu 2007. Se työllistää 7 henkilöä, joilla on joustava työaika tilausten mukaan. Karkit tehdään käsin mehiläistuotteista ja suklaasta asiakkaan toivomusten mukaan. Mausteina on aika eksoottisiakin yhdistelmiä, mm kuusenkerkkiä, katajanmarjaa, pähkinöitä, sipulia, valkosipulia, hampun siemeniä, erilaisia alkoholeja ja mausteita, rajana on vain mielikuvitus. Viime aikoina on panostettu myös koneisiin, jotka helpottavat prosessissa.

Kiehtovia klapipinoja	Karkkimestarin vanhoja piharakennuksia
Herkullisia maistiaisia	Lautasella kuusenkerkkäsuklaata
Erilaisia mausteita suklaamakeisiin	Matkanjohtajamme Arto, oppaamme Elina ja miehensä Kari sekä karkkifirman sihteeri, joka esitteli meille tuotteita maistiaisineen

Matka jatkui Jõgevamaalle Jüri Luguksen mehiläistilalle. Meille esiteltiin mehiläistarhurin keksintöjä, uusia laitteita yms. Tarjolla oli kahvia ja herkullista raparperipiirakkaa.

Kuvat kertokoon..

HUOM! Kuvaa klikkaamalla pääset katsomaan kaikki kuvat ruudun kokoisina.

Mehiläisten elämää pääsi seuraamaan lasin takaa. Valitettavasti kuvassa on ikäviä heijastumia	Mehiläiset pääsevät näytepesään tästä aukosta
Mehiläispesien siirtely on raskasta puuhaa. Jüri on kehittänyt erilaisia nostolaitteita.	Pienempi nostolaite, jolla alapohjan saa helposti poistettua
Pesän kallistus kyljelleen ja puhaltimella puhalletaan mehiläiset "haaviin"	Upea hunajalinko

Havaintoesitys nostolaitteen käytöstä mehiläispesällä	Hauska kantopatsas sisääntuloportilla
Omenapuut loistossaan. Kelpaa mehiläisten aterioida.	Omenankukan herkkyyttä

Pysähdys ostoskeskukseen matkalla seuraavaan kohteeseen	Jõgevamaan linnoituksen tykkitorni on muutettu kirkoksi, jossa...
...on kääntyvä alttaritaulu	Pääsiäisenä alttaritaulu kääännetään. Toisella puolella kolme naista saapuu katsomaan Jeesuksen hautaa. Enkeli kysyy: "Miksi etsitte elävää kuolleitten joukosta?"

Lauantain majoituspaikka Toosikannun lomakeskus. Aidatulla alueelle oli paljon saksanhirviä vai olivatko peuroja, jotka tarkkaavaisesti seurasivat bussimme kulkua.

Majoituspaikkamme Toosikannun lomakeskuksessa Jõenküla Wagon, Raplamaa	Toosikannun ruokailu- ja kokousrakennus
Emme päässeet kylpytynnyriin, mutta halkopinot ansaitsevat aina kuvaamisen	Toosikannun viehättävä majoitushuone, jossa oli ihania takorautaesineitä
Mehiläistarvikeliike Paradiisi Mesila'ssa meille esiteltiin monenlaisia käytäntöja ja laitteita. Siellä saimme myös dipattavia herkkuja kahvin kera. Muutamat tekivät myös tarpeellisia hankintoja, mm mehiläisten kuljetuslaatikoita, Suomi-Eesti-Venäjä mehiläissanasto ym ym Haikara tepasteli pellolla.	Paradiisi Mesila - mehiläistarvikeliikkeen johtaja Tarmo Jaanisk on ollut ensimmäisiä mehiläisharjoittelijoita Suomessa joskus 1990-luvulla.

Türin tuliaisia itselleni. Neljä Sanquinaria canadensis (lumikki) ja karhunlaukka	Ensimmäinen, kaikkein pienin  lumikin taimi maksoi 10 €, lopulta löysin myös 4-6 € maksavia, joita en tietenkään voinut jättää ostamatta.
	Tuliainen poikaystävälle, joka tykkää työkaluista.

Toukokuun pihakierros

Sadepäivän kunniaksi laitan jälleen lähes samanlaisia kuvia kuin viime vuonna. Saattavat kuitenkin olla eri kulmasta kuvattuna tai sitten ei. Yksi uutuus pihallani pääsee kuitenkin esiintymään ensimmäistä kertaa.

Kuvaa kannattaa klikata, niin näet koko tämän postauksen kuvasarjan ruudun kokoisena. Tämä koskee aikaisempiakin postauksiani, mutten muista aina mainita.

Sarviorvokki Viola 'Barbro' on orvokeista ensimmäisenä kukassa jo toukokuun alussa.

Väri on melkoisen pinkki, vaikka luulin sen olevan lila. No, värit muuttuvat usein kuvissa, eipä haittaa. En murehdi.	Tässä kolmea lajia uusia tulppaaneita, joista vasta ensimmäiset kukassa..
Laattapenkin punaiset ovat esikoita ja vaaleat sinertäviä valkovuokkoja.	Sinertävät valkovuokot

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla.

Yksinäinen kerrattu valkovuokko. Minne ovat muut ovat kadonneet!	Jouluruusu Helleborus 'Blue Lady'
Kanadanatsalea Rhododendron canadense on pikkuruinen, mutta kukkii joka kevät. Olen saanut pienen taimen vuonna 2004.	Pirja omena nuppuilee runsaasti.

Kriikunan kukka	Kriikuna on täydessä kukassa.
Kriikunan kukkia	Päärynäkin aloittelee, ei toki niin runsaasti kuin viime vuonna. Hellyttävän kauniita ovat.

Mökillä sain suruvaipan kuvattua.

Toista kompostikäymälää en voinut tyhjentää, kun en hennonnut häiritä hautovaa mustarastasta.

Hyötykasvit

Ketunleipä mökin metsikössä herkistelee	Lehtikaalit ovat itäneet
Peruna Siikli, jonka pussitin pari päivää aikaisemmin kuin Timon on jo aika hyvässä vauhdissa	Timokin vähän yrittelee, mutta on selvästi hitaampi kuin Siikli.

Sadekin taukosi. Lähdenpä tästä taas pihalle.