perjantai 27. toukokuuta 2016

Mehiläismatka Eestiin

Kaikki alkoi siitä, kun poikaystävä lehteä lukiessa tokaisi ohimennen: ”Onpa mielenkiintoinen juttu mehiläisten hoidosta. Mitä, jos ryhdyttäisiin mehiläistenhoitajiksi?” Luinpa minäkin jutun ja vastasin, ettei sellaiseen noin vain ryhdytä.

Keväällä opistomme ohjelmalehtisessä oli luento: Minustako mehiläishoitaja? Ihan mielenkiinnosta menimme sitä kuuntelemaan.

Tammikuussa sitten alkoi uutuuskurssi ”Mehiläishoito ja hunajan tuotanto”. Poikaystävä oli sen verran kiinnostunut aiheesta, että hän ilmoittautui kurssille. Minä en halunnut ajatellakaan uutta mahdollista harrastusta ja sitä paitsi minulla oli jo sovittuna muita menoja kurssipäiviksi.

Oppituntien jälkeen alkoi kotiin ilmestyä mehiläiskalenteria, kirjasarja Mehiläishoitoa käytännössä osa 1 ja myöhemmin osa 2 sekä kaiken maailman mehiläisiä koskevia lehtiä. Kurssi oli kaikesta päättäen kovin mielenkiintoinen, koska opiskelijat eivät malttaneet tunneiltakaan poistua sen päätyttyä, vaan autonkuljettaja sai odotella talvipakkasessa puolikin tuntia yli sovitun ajan. Ohjelmaan kuului myös mehiläistilalla käynti, josta opiskelija saapui mehiläispuvun ja vahvojen, pitkävartisten hanskojen kera. ”Aikookohan se nyt ihan tosissaan?” ajattelin mielessäni.

Mehiläisten hoitajan puku ilmaantui

Mehiläishoitoa käytännössä 1 ja 2
Erään oppitunnin jälkeen ilmoitettiin, että tulossa olisi mehiläismatka Eestiin, jonne pääsee mukaan ulkopuolisiakin. Helsingin Seudun Mehiläishoitajien sivuilla oli matkaohjelma, joka jo alkoi kiinnostaa minuakin, koska yhden päivän matkakohde oli Türi, joka on kasviharrastajan asteikossa melko korkealla sijalla. Mielessäni oli kasvi, jota olen jo vuosia himoinnut ja aikaisempina vuosina sitä on saanut Virosta kohtuuhinnalla Suomen hintoihin verrattuna. Teemamatkat ovat muutenkin ihan kivoja, vaikka mehiläisistä en nyt ihan kamalasti jaksanut kiinnostua.

Poikaystävällä oli Eestin matkan ajankohtana sovittuna jo toinen meno, mutta lupauduin edustamaan häntä Türi mielessäni. Pilates-kaverini, joka oli myös ollut kurssilla lupautui lähtemään matkalle huonekaverikseni. Ihan kiva, koska en tuntenut ensimmäistäkään mehiläistenhoitajaa.

Yleensä matkalle lähtiessä varusteenani on lehtiö muistiinpanoja varten, koska useimmiten kirjoitan jonkinlaisen matkakertomuksen. Nyt en ajatellut sellaista tehdä.

Mehiläismatka Eestiin 20. - 22.5.2016 (pe-su)

Tallinnassa meitä oli vastassa bussi, joka oli koko matkan mainiona ajopelinämme. Ensimmäinen ilta meni matkatessa Tarttoon. Majoittuminen ja yhteinen illallinen viihtyisässä ravintola Bel Amissa.

Tutustumista matkaseurueeseen, joka tuntui varsin mielenkiintoiselta ja ajattelin jopa ääneen mahdollisesesti jonkinlaisen matkakertomuksen kirjoittamista. Voi minua! Osaisinpa pitää joskus suuni kiinni! Kohteemme olivat ihan kiinnostavia, mutta täysin tietämättömänä aiheesta, saanen anteeksi amatöörimäisen lähestymistapani.

Tartosta noin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Põlvamaalle, keskelle ei mitään, mehiläistuoteyritys Kõlleste Kommimeistrid'iin. Matkan ainana sain tekstiviestillä Otepään ystävältäni Tiinalta tietää, että Kommimeistrid tarkoittaa karkkimestareita.

Firma on perustettu 2007. Se työllistää 7 henkilöä, joilla on joustava työaika tilausten mukaan. Karkit tehdään käsin mehiläistuotteista ja suklaasta asiakkaan toivomusten mukaan. Mausteina on aika eksoottisiakin yhdistelmiä, mm kuusenkerkkiä, katajanmarjaa, pähkinöitä, sipulia, valkosipulia, hampun siemeniä, erilaisia alkoholeja ja mausteita, rajana on vain mielikuvitus. Viime aikoina on panostettu myös koneisiin, jotka helpottavat prosessissa.


Kiehtovia klapipinoja

Karkkimestarin vanhoja piharakennuksia

Herkullisia maistiaisia

Lautasella kuusenkerkkäsuklaata

Erilaisia mausteita suklaamakeisiin

Matkanjohtajamme Arto, oppaamme Elina ja miehensä Kari sekä karkkifirman sihteeri, joka esitteli meille tuotteita maistiaisineen

Matka jatkui Jõgevamaalle Jüri Luguksen mehiläistilalle. Meille esiteltiin mehiläistarhurin keksintöjä, uusia laitteita yms. Tarjolla oli kahvia ja herkullista raparperipiirakkaa.

Kuvat kertokoon..

HUOM! Kuvaa klikkaamalla pääset katsomaan kaikki kuvat ruudun kokoisina.


Mehiläisten elämää pääsi seuraamaan lasin takaa. Valitettavasti kuvassa on ikäviä heijastumia

Mehiläiset pääsevät näytepesään tästä aukosta

Mehiläispesien siirtely on raskasta puuhaa. Jüri on kehittänyt erilaisia nostolaitteita. 

Pienempi nostolaite, jolla alapohjan saa helposti poistettua

Pesän kallistus kyljelleen ja puhaltimella puhalletaan mehiläiset "haaviin"

Upea hunajalinko

Havaintoesitys nostolaitteen käytöstä mehiläispesällä

Hauska kantopatsas sisääntuloportilla

Omenapuut loistossaan. Kelpaa mehiläisten aterioida.

Omenankukan herkkyyttä


Pysähdys ostoskeskukseen matkalla seuraavaan kohteeseen

Jõgevamaan linnoituksen tykkitorni on muutettu kirkoksi, jossa...

...on kääntyvä alttaritaulu

Pääsiäisenä alttaritaulu kääännetään. Toisella puolella kolme naista saapuu katsomaan Jeesuksen hautaa. Enkeli kysyy: "Miksi etsitte elävää kuolleitten joukosta?"
Lauantain majoituspaikka Toosikannun lomakeskus. Aidatulla alueelle oli paljon saksanhirviä vai olivatko peuroja, jotka tarkkaavaisesti seurasivat bussimme kulkua.

Majoituspaikkamme Toosikannun lomakeskuksessa Jõenküla Wagon, Raplamaa

Toosikannun ruokailu- ja kokousrakennus

Emme päässeet kylpytynnyriin, mutta halkopinot ansaitsevat aina kuvaamisen

Toosikannun viehättävä majoitushuone, jossa oli ihania takorautaesineitä
Mehiläistarvikeliike Paradiisi Mesila'ssa meille esiteltiin monenlaisia käytäntöja ja laitteita. Siellä saimme myös dipattavia herkkuja kahvin kera. Muutamat tekivät myös tarpeellisia hankintoja, mm mehiläisten kuljetuslaatikoita, Suomi-Eesti-Venäjä mehiläissanasto ym ym



Haikara tepasteli pellolla. 

Paradiisi Mesila - mehiläistarvikeliikkeen johtaja Tarmo Jaanisk on ollut ensimmäisiä mehiläisharjoittelijoita Suomessa joskus 1990-luvulla.

Türin tuliaisia itselleni. Neljä Sanquinaria canadensis (lumikki) ja karhunlaukka

Ensimmäinen, kaikkein pienin  lumikin taimi maksoi 10 €, lopulta löysin myös 4-6 € maksavia, joita en tietenkään voinut jättää ostamatta.



Tuliainen poikaystävälle, joka tykkää työkaluista. 

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista! Jospa oisin saanut olla mukana! Mehiläisten kanssa on paljon "ryllätty", parikymmentä vuotta meillä oli mehiläispesiä. Kuumaa hommaa, toisinaan jopa tulista! Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinähän sitten oletkin vallan ammattilainen!

      Poista
  2. Moi,
    We hade great fun and trough this way I like to thank all travelers in our Purple bus.
    And thank you for writing this nice blog and I hope your priced flowers made the trip back alive.
    Best regards.
    Erwin the Dutch from Sipoo

    VastaaPoista
  3. Moi Erwin ja kiitokset kommentistasi! Ne ovat aina bloggarille mieleen :) Toivotan teille antoisia hetkiä mehiläisten parissa ja runsaita antimia!

    Kiva matka ja mukava porukkaa. Kiitokset vielä kaikille kanssamatkustajille;

    VastaaPoista
  4. Teillä on ollut tosi mielenkiintoinen matka. Olenkin ensimmäistä kertaa blogissasi, kiva ja mielenkiintoinen blogi sinulla on. Minusta on niin mukava, kun mummotkin pitävät blogeja. Itsekin olen mummo; minulla on kaksi lastenlasta. - Blogissani on meneillään arvonta, jossa palkintoina on kolme puutarhakirjaa. - Kesäterkkuja Pihakuiskaajan puutarhasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli A kiva, kun löysit blogini. Kiitokset kommentistasi! Kiva nimi blogillasi. Pitääpä tulla tutustumaan.

      Poista