Lehtikaali

Olen vasta viime talvena löytänyt lehtikaalin kaupan hyllyltä. Tai en varmaan olisi sitä edes noteerannut, ellei eräs tuttavani olisi vinkannut. Kokeiltuani hänen suosittelemiaan lehtikaalisipsejä, kiinnostuin ottamaan kasvista enemmänkin selvää.

Eri lähteissä on lueteltu lehtikaalin sisältävän monenlaisia vitamiineja (A-, C-, E- ja K-vitamiineja), rautaa, karoteenia, kaliumia, kalsiumia, kivennäisaineita, antioksidantteja ym ym, tuntuu olevan oikea terveyspommi koko kasvi.

Tänä syksynä löysin lehtikaalin siemeniä. Aion kokeilla sen kasvattamista ensi kesänä omalla kasvimaallani. Näyttää siltä, että lehtikaali vaatii esikasvatuksen, mutta jos sen saa menestymään, voi lehtiä kerätä vielä lumen altakin. Kiinnostavaa.

Lehtikaalisipsit

Ohjeita löytyy netistä monenmoisia, mutta pääpiirteissään ohje menee näin: lehtikaaleista revitään lehdet paksusta lehtiruodista. (Tuhlaajat heittävät lehtiruodit varmaan pois, mutta minä käytän niitä myös keittojen lisukkeena pieniksi pilkottuna.) Lehdet huuhdellaan ja kuivataan esim. salaattilingossa, talouspaperilla tai keittiöpyyhkeellä. Yksinkertaisimmillaan öljytilkkaan lisätään suolaa ja pyöritellään lehdet siinä. Muistakin mausteita voi käyttää. Itse pidän valkosipulirouheesta.

Lehdet levitellään uunipellille leivinpaperin päälle ja paistetaan n 175 - 200 asteessa kymmenisen minuuttia. Kannattaa seurata kypsymistä, koska lehdet ruskistuvat herkästi. Palanut lehtikaali ei ole hyvän makuista mielestäni.

Ryöpätyt lehtikaalit salaatissa

Lisäsin lehtiruodista revityt lehtikaalin lehdet kiehuvaan veteen. Keitin n. 4 min ja valutin kylmässä vedessä. Väri muuttui ryöpätessä kauniin syvän vihreäksi ja makukin on mielestäni parempaa kuin raakana, jota käytän tuoreena huuhdottuna smootheihin.

Kuvassa vasemmalla ryöpätty ja oikealla tuore lehtikaali. Ajattelin, että väri vääristyy erivärisissä astioissa, joten vaalean astian oikeassa yläkulmassa on vertailun vuoksi ryöpätty lehti.

Lehtikaali, tomaatti, paprika, makeaa sipulisilppua ja kurkkua. Salaattikastike: sitruunan mehua, valkosipulia, mustapippuria, chiliä, oliiviöljyä. Salaattikastike kannattaa lisätä vasta ruokaillessa, koska yllättävän nopeasti lehtikaali muuttuu ruskehtavaksi varmaan sitruunan vaikutuksesta.

Viherjauhetta lehtikaalista

Ostin kaikki, mitä Prismassa näin eli 6 pussia á 150 g. Osan kuivatin viherjauheeksi.

Lisään viherjauhetta smootheihin, keittoihin, perunamuusiin, sämpylätaikinaan, munakkaaseen, vain mielikuvitus on rajana.

Lehtikaali-suppilovahveromunakas

Ystäviltäni Saksasta ja Ruotsista sain seuraavat reseptit, joita en vielä ole kokeillut. Sylvian mukaan lehtikaali on jouluruokaa, jota ilman ei skånelaista joulua tule

Sylvian lehtikaalihöystö skånelaiseen joulupöytään

Keitä hienoksi paloiteltu lehtikaali kinkunkeittovedessä pehmeäksi. Keittovedessähän on jo kinkusta suolaa ja pippuria, joten niitä ei tarvitse lisätä. Kaali valutetaan hyvin siivilässä vaikkapa yön yli. Säilytä kylmässä ja laita loput pakkaseen, mitä et kerralla syö. Paista pannulla runsaassa voissa tummaksi ja vähän rapeaksi ja syö kinkun lisäkkeenä. Vähän siirappia voi lisätä jos haluaa makeaa (Sylvialle ei laiteta siirappia).

Soilin saksalainen lehtikaalimuhennos

Laita rasva kattilaan ja kääntele siinä pekonin paloja ja sipulia

Lisää vihanneslientä ja sulata siinä pakastettu, pieneksi hakattu lehtikaali

Anna muhia kolme varttia

Mausta suolalla, pippurilla ja KANELILLA n. yksi sileä teelusikallinen

Päälle laitetaan makkaroita lämpiämään ja annetaan muhia vielä 15 min.

Soilin huomio: Noita saksalaisia makkaroita on vaikea verrata Suomessa myytäviin, eivät ole nakkeja eivätkä bratwurstejakaan. Sisällys on hiukan kiinteämpää kuin lenkkimakkaran sisältö. Mitenkä olisi siskonmakkarat? Kannattaa varmaan kokeilla.

Saksassa lehtikaalin määrä pakastepakkauksissa on 600 g. Suomessa n. 150 g tuoretta. Pakasteita en ole vielä huomannut katsoa.

Netistä löytyy paljon mielenkiintoisia reseptejä lehtikaalista. Nyt saa jo Suomessa kasvatettua kaupoista. Kiva, kiva.

Aioin jo luopua kuivuristani, koska suppilovahverot sai mielestäni ihan hyvin kuivatettua jäähtyneen saunan lauteilla. Vein kuivurin mökille, jossa poikaystävä testasi sitä ja ihastui ikihyväksi. Se raahattiin takaisin kotiin ja nyt se on ollut todella tehokäytössä. Saunaankin pääsee nopeasti halutessaan, eikä tarvitse nähdä kauheaa vaivaa lautteitten tyhjentämiseen milloin mistäkin kuivatuksessa olevasta tuotteesta. Tykkään taas itsekin kuivurista, koska yrteissäkin väri säilyy kauniina, kunhan malttaa kuivattaa alle 30 asteessa.

Neuroborrelioosi

Kuopuksen kontrollikäynnillä Aurorassa lääkäri kertoi, että kolme viikkoa sitten selkäydinnesteestä otettu Likvor-näyte oli selvästi vahvistanut rajun neuroborrelioosin ja siitä johtuvan bakteeriperäisen aivokalvontulehduksen. Eli Jorvissa tulkittu "ei tarvetta jatkotutkimuksiin" olisi voinut olla kohtalokas. Olemme kiitollisia Kuopuksen työterveyslääkärille, joka toimi nopeasti, viivyttelemättä ja todennäköisesti pelasti Kuopuksen hengen.

Jos jotakuta kiinnostaa "Milloin borrelioosin katsotaan olevan neuroborrelioosia", voi lukea mielenkiintoisen tutkimuksen Neurologian ja psykiatrian erikoislääkäri Martina Lorenz, Saksassa julkaiseman suomennetun artikkelin vuodelta 2008.

Artikkelin kohta Psykiatriset oireet saivat minut miettimään vuosia sitten omia punkkihavaintojani, joita ei ole hoidettu, koska mitään rengasihottumahavaintoa ei ole ollut. Lainaan tässä itseäni askarruttavan kappaleen:

"Psykiatriset oireet:

Kyseessä olevat potilaat ovat borrelioosi -sairauden kroonistuneessa tilanteessa ja joiden tilaa myös kutsutaan ns. post-lyme-syndroomaksi. Ilmenee mielialan vaihtelua, depressiota, voimakasta väsymystä, univaikeuksia, saamattomuutta, uupuneisuutta, lisääntynyttä hermostuneisuutta, pelkoja, paniikkitiloja, keskittymiskyvyttömyyttä, unohtamista, samoin paikantamisvaikeuksia, sanojen löytämis- ja puhevaikeuksia. Monilla sairastuneilla ilmenee vaikeuksia ajattelussa, kirjoittamisessa; kuten kirjainten poisjättämistä tai väärään järjestykseen kirjoittamista.
Tyypillinen oire on myös häiriöt hienomotoriikassa, joka oikeastaan kuuluu neurologian alueelle. Potilaat kertovat myös kolhivansa itseään ovien karmeihin ja kaikenlaisiin kulmiin, sillä näitä ei vain huomaa."

Kun näin ikävä sairaus on lähipiirissä, taudista yrittää ottaa selvää niin paljon kuin mahdollista. Karmaisevaa on huomata, että borrelioosin oireet voivat olla niin moninaisia ja että mahdollista borrelioosia hoidetaan ihan jonain muuna tautina tai ollaan kokonaan hoitamatta. Esim. oman äitini Alzheimerin tauti onkin voinut olla borrelia-bakteerin aiheuttama. Sen olisi voinut tutkia potilaan kuoleman jälkeen hänen aivoistaan omaisten pyynnöstä, mutta nyt se tietenkin on myöhäistä. En halua lietsoa punkkikammoa tai borrelioosipelkoa, vaan yritän tässä sanoa, että tautiin olisi korkea aika suhtautua vähättelemättä ja tutkia myös borreliabakteerin vasta-aineet epämääräisissä oireissa, koska tauti on alkuvaiheessa hoidettavissa. Kroonistuessa se on vaikeasti invalidisoiva.

Syksyn pihatöitä

Marja-aronia 'Viking'

Syyskuun lopulla oli pihalla vielä paljon tekemätöntä, kun ensimmäinen pakkasyö pisti niveliin vauhtia. Pitäisi tyhjentää kasvihuone, tehdä entisestä perunapenkistä uusi kasvipenkki vihanneksille, juureksille ja yrteille, leikata talventörröttäjiä. Osan työstä voi tehdä myöhemminkin, mutta kaksi ensimmäistä kiireellisiä.

Chilit sain siirrettyä kasvihuoneesta sisälle. Muut työt sai odottaa, sillä lähdimme lokakuun alussa mökille hakemaan suppilovahverot ja karpalot pois metsästä.

Matkalla ostin mökille viemiseksi tällaisen kynttilälyhdyn.

Eroon sotkuisista nappikuulokkeista

Kuopus laittoi linkin blogiin, jossa on yksityiskohtaisesti selostettu nappikuulokkeen johtojen piilottaminen neuleputkiloon. Idea oli mielestäni loistava. Jokainen, joka käyttää nappikuulokkeita, tietää sen johtojen selvittämisen tuskan, ennenkuin kuulokkeet vihdoin ovat paikallaan.

Minulla ei ole autossa handsfreetä, joten nappikuulokkeet kännykän päässä on ainoa vaihtoehto, jos ajaessa odottaa tärkeää puhelua.

Tyttären linkin neuleohjeen mukaan ryhdyin putkilon neulomiseen. En oikein onnistunut kiertämään lankaa helpolla tavalla johdon takaa. Lanka oli muutaman kerroksen jälkeen sellaisessa sotkussa, että sormiani alkoi krampata. Idea oli kuitenkin mahtava, joten kokeilin virkkaamista.

Virkkaaminen onnistuikin vallan mainiosti, vaikka innossani olin hieman huolimaton, koska halusin saada työn nopeasti valmiiksi ja testata tuotostani.

Nappikuulokkeen ensimmäinen virkattu prototyyppini

Jos kuulokkeessa on katkaisija/mikrofoni, se ohitetaan virkkaamalla muutama ketjusilmukka.

Vaikka nappikuulokkeet ovat pussissa tällaisessa sykkyrässä, ei niiden käyttöönotossa enää ole sotkeutumisen harmitusta.

Käytän autoa ajaessani usein takkia tai pusakkaa, jossa on vetoketju. Aikaisemmin ohut johto tarttui päätä kääntäessä vetoketjun leukoihin ja kuuloke irtosi korvasta. Nyt ei sitäkään ongelmaa enää ole. Ai, että olen tyytyväinen.

Meillä oli eilen Enterissä kännykkäopastajien Lumia-piiri, jossa näytin aikaansaannostani. Johto herätti hilpeyttä.

Myöhemmin yritin neuloa putkea kolmannen sukkapuikon ympärille ja siinä onnistuin ihan hyvin. Sain valmista putkiloa, mutta toinen juttu on pujottaa nappikuulokkeen johto putkilon sisään. Neulomalla jälki on mielestäni kauniimpaa, virkkaamalla nopeampaa. Kyllähän virkkaamallakin saa siistiä jälkeä, kunhan malttaa tehdä tasaista jälkeä. Käytän nyt näitä jonkin aikaa, puran ja teen uuden putkilon sitten joskus.

En yleensä laita linkkiä muihin kuin omiin juttuihini (ja joskus blogiystävieni), mutta tässä on se alkuperäinen neulomisohje, joka menee City-lehden muut blogit -otsikon alle. Minulle tuo on ihan vieras ympäristö ja halutakseen kommentoida, sinne pitää kirjautua. Haluaisin kuitenkin täällä kiittää blogikirjoittajaa (Tasajora?), joka on nähnyt kovasti vaivaa videoimalla yksityiskohtaisesti neulomisohjeen.

Borrelioosi

Kenenkään en toivoisi sairastuvan borrelioosin, Lymen tautiin. Taudin voi aiheuttaa punkki tai muu verenimijä. Suomen Lyme Borrelioosi ry jakaa tieteellistä ja kokemuksellista tietoa tästä taudista http://www.borrelioosi.net/

Kuopus on kärsinyt 7 viikon ajan kamalista niskakivuista, päänsäryistä, pahoinvoinnista, näköhäiriöistä ym. Hänelle on tehty kaikenmaailman kokeita, testejä ja tutkimuksia. Selkäydinpunktio kaksi kertaa, pään tietokonetomografia ja lukuisia verikokeita. Syytä oireisiin ei löytynyt, kunnes viimein tutkittiin myös borrelia vasta-aineet pyynnöstä.

Meidän klaanin kaikilla muilla on ollut punkki kiinnittyneenä, mutta Kuopuksella ei koskaan ole ollut punkkihavaintoa, ei punoittavaa rengasta iholla eikä muutakaan merkkiä, joka vääjäämättä ohjaa jo tuoreeltaan lääkäriin ja myöhemmin voisi auttaa diagnoosissa.

Tauti on vaikeasti löydettävissä, koska siinä on hyvin moninaisia ja epämääräisiä oireita. Suomessa ei myöskään ole riesaksi asti lääkäreitä, jotka taudista jotain tietävät ja osaavat tulkita oireet oikein. Taudinkuvaan ja hoitoihin perehtyessäni olen huomannut, että myöskin Kelan suositukset ovat menneeltä vuosisadalta taudin korvattavien hoitojen ja lääkkeitten suhteen.

Kuopuksella kävi sikäli hyvä tuuri, että hänen työpaikkalääkärinsä otti asian todesta ja paneutui löytämään syyn vaivoihin. Viimeisellä lääkärinkäynnillä tämä oli varannut tunnin ajan Kuopukselle! Se kuulostaa uskomattomalta nykyisiin liukuhihnakohtaamisiin verrattuna.

Onneksi tuo vastuuntuntoinen lääkäri soitti siltä istumalta Auroran sairaalaan ja vaati puhelua yhdistettäväksi infektio-asiantuntijalle konsultaatiota varten. Asiantuntija kiinnostui tapauksesta. Samana iltana lempeä-ääninen sairaanhoitaja soitti ja pyysi tytärtäni tulemaan seuraavana aamuna Auroraan. Viime keskiviikkona sitten Kuopus pääsi sisään sairaalaan, jossa hänelle tehtiin lisäkokeita ja laitettiin kanyyli käteen. Nyt hän saa kolmen viikon ajan antibioottia suoraan suoneen, joka on ainoa tepsivä keino, mikäli tauti on toisessa vaiheessa.

En tarkemmin tässä puutu testiarvoihin, mutta kannattaa itsekin olla aktiivinen, eikä saa antaa liian herkästi periksi. Toinen työpaikkalääkäri esim. vähätteli vaivoja ja lopulta päätyi migreeniin, koska ensimmäisissä verikokeissa ja selkäydinpunktiossa tulehdusarvot olivat vain hiukan koholla. Sen sijaan toinen selkäydinpunktio antoi tulehdusarvoksi jo 350 ja siinä todettiin myös aivokalvontulehdus. Tämä työterveyslääkäri myös antoi lähetteen Jorviin, jossa sattui erittäin tyly ja epäystävällinen henkilö luurin toiseen päähän. Ilmoitti vain, että lausunto ei viittaa kiireellisyyteen.

Pitkä tie taudin voittamiseen on vielä edessä, mutta toivon, että edes tuskiin tulee pian helpotusta.

Syyskuvia

Päätettiin Esikoisen ja Kuopuksen kanssa lähteä perinteitä noudattaen tyttöjen puolukkaretkelle mökille. A-luokan matka. Kuopuksen kanssa tykätään poimia metsän antimia, mutta Esikoista ei juurikaan metsään saa. Hyvä näin, sillä Esikoinen huolehtiikin sitten saunan lämmittämisestä ja metsäläisten ruokinnasta.

Tässä Kuopus rentoutuu puolukan poiminnan vastapainoksi kuvaamalla jäkäliä ja marjoja.

Suolle tulee karpaloita

On ne kauniita, puolukat

Sykähdyttävä näky

Oi, tuolla laulujoutsenperheemme matkaa kohti etelää.

Kesällä ne kiertelivät lahtea ja vanhemmat opettivat jälkeläiselleen, mitä jälkeläisen tulee oppia.

Esikoinen oli taikonut meille herkut. Suppiksia, papuja, rakuunakanaa, ohraa ja salaattia.

Kotona kukkivat maa-artisokat

ja Gentiana

Kameleonttilehti Houttuynia cordata 'Chamaeleon' on aika metka.

Päärynöitäkin tuli ihan mukavasti, mutta harmikseni poimin osan liian myöhään, alkoivat pehmetä ja tummua sisältä.

Muuripenkistä siirsin suuren kuunliljan toiseen paikkaan, jotta pieni Hosta 'Lemon Lime' pääsee paremmin esille ja istutin tilalle syklaamin antamaan väriä syksyyn.

Käsityömatka Puolaan 5.

Krakova 3. päivä

Aamulla osasimme hotellilta jo tutuksi käynyttä reittiä Krakovan Vanhankaupungin torille. Leppoisan tunnelman vallitessa oli mukava kierrellä rauhassa ja tutustua torin ja Verkahallin tarjontaan. Kukaan ei tullut tyrkyttämään. Miellyttävää. Torin laidalle oli pystytetty esiintymislava päivän päätapahtuman näyttämöksi. Ensin pidettiin puheita ja esiteltiin ilmeisesti ohjaajia ja tapahtuman järjestäjiä tms, josta emme tietenkään ymmärtäneet sanaakaan. Sitten oli nuorten ja lasten vuoro. Ohjelmassa oli laulua, soittoa, tansseja, etenkin itämainen tanssi tuntui olevan kovin suosittua.

Verkahallin toinen pääty. Oikealla puolella tori, jossa käsityöläismessut.

Kuvan keskellä kaksi pitsirannekorua lähti Suomeen.

Toinen rannekoru oli kirjanmerkki, mutta äkkiäkös siihen Eugenia Wieczorek laittaa lukon näppärin sormin. Käpy ja meneillä oleva pitsityö vain sivuun ja asiakkaan toiveita täyttämään.

Kiertelin tätä kojua kuin kissa kuumaa puuroa. Esikoisen kotona oli palattuamme määrä viettää vävyn syntymäpäiviä ja tupaantuliaisia sekä Kakkosen (18 v.) ja Kolmosen (10 v.) myöhästyneitä syntymäpäiviä. Vävy ja lapset pelaavat shakkia, joten viehkon näköinen shakkilauta nappuloineen voisi olla sopiva tuliainen.

Myös meripihkainen kaulakoru, jossa turkooseja kiviä lähti matkaan.

Torin laidalle kerääntyi hevoskärryjä, joilla halukkaat pääsevät kaupunpikierrokselle. Kierros maksaa n. 26 €.

Hevosilla oli erikoiset mukulakivikengät.

Välillä poikkesimme katukahvilaan herkuttelemaan kuuma tummaa suklaajuomaa, pannacottaa ja vadelmakastiketta.

Kahvilassa istuessamme saapui nuorten esiintyjäkulkue.

Monenlaista ohjelmaa oli tarjolla.

Laulua

Soittoa

Vatsatanssia

Vatsatanssia

Vatsatanssia

Vatsatanssia

Tanssivaa yleisöä

Kansanlaulua

Kansantanssia

Ihan loppuun asti emme katsoneet ohjelmaa, vaan jatkoimme kiertelyä.

Kojuja

Käsitöitä

Katutaidetta

Lapsena minulla oli muovinen lintu, jonne laitettiin vettä sisään ja puhallettiin ihanaa linnun luritusta. Pitihän tällaiset visertävät savilinnut hankkia myös lapsenlapsille.

Viimeisenä iltana meille tarjoiltiin illallinen musiikin kera Kazimierzin juutalaiskorttelin ravintolassa.

 Ensin nuudeli-papukeittoa sitten kalkkunankoipea sienikastikkeen ja lisukkeiden kera

Jälkiruuaksi Hamantash-leivonnainen ja kahvia

Seuraavana aamuna olikin kotiinlähdön aika. Krakovasta Varsovaan lensimme potkurikoneella. Propeleiden pyörimistä ei nähnyt paljaalla silmällä, mutta kameran silmäpä oli tarkka.