Käsityömatka Puolaan 3.

Krakova 1. päivä

Illan hämärtyessä saavuimme Krakovaan. Bussi ei päässyt hotellin eteen, vaan jouduimme kävelemään pari korttelia. Eipä sinä iltana muuta kuin pikainen tutustuminen lähikauppaan, josta ostimme tarpeelliset juomat. Osa porukasta lähti etsimään ruokapaikkoja, mutta meille riitti päivän lounas ja eikun takaisin hotellille, suihkuun, leppoisaa oleskelua ja valmistautumista seuraavan päivän koitokseen.

Aamiaisen jälkeen vuorossa oli opastettu kävelykierros Krakovan vanhassa kaupungissa.

Hotellimme sijaitsi lähellä Barbakan puolustuslinnoitusta, joka oli helppo lähialueen maamerkki.

Linnoituksen jälkeen tulee Florian's Gate, josta alkaa Krakovan vanhakaupunki.

Florian's Gate, ainoa alkuperäinen portti, muut portit ovat taidokkaasti kunnostettu alkuperäisen kaltaisiksi.

Florian's Gate Vanhankaupungin puolelta.

Krakovan Vanhassakaupungissa kadut olivat yllättävän leveitä verrattuna aikaisempiin kokemuksiini vanhoistakaupungeista.

Rinkeleitä oli kaupan lähes joka kadunkulmalla.

Verkahalli, jossa on myytävänä paljon kädentaidon tuotteita edullisesti.

Lyhtyjä ja takorautaportteja en pysty vastustamaan.

Pikainen kierros Verkahallissa, jossa oli monenlaista tarjontaa, kuten ihania rasioita, erittäin kohtuuhintaisia. Tänne pitää palata vapaa-ajalla.

Kävelykierros jatkui Verkahallista torille, jossa oli varsinainen käsityöläismessu -tapahtuma.

Grillattua vuoristojuustoa, jota tarjoiltiin sekä makean hillon kera että naturale suolaisena.

Ihana pöytäliina. Minäkin olen ollut kurssilla, jossa tehtiin noita kukkakuvioita. Tällä oli jo hintaa, syystäkin. Jos olisin pöytäliinaihmisiä, olisin varmasti ostanut. Ei se kuitenkaan niin kamalan kallis ollut työmäärään nähden 72 €.

Tämä jo sykähdytti. Ykkönen (20 v) on muuttanut jo toiseen omaan asuntoonsa ja kertoi tarvitsevansa päiväpeiton uuteen sänkyynsä. Laitoin kuvan lapsukaiselle hianosta kännykästäni ja kysyin, jotta kelpaisiko tuollainen. Kelpasi. Ja mitäpä muuta me mummot, kuin seuraavan päivän vapaa-osiolla kipaisimme torille ostamaan lapselle päiväpeiton tuliaiseksi. Kysyin kauppiaalta, minkä kokoinen on komistus (meillä oli nääs tarkat mitat tarvittavasta) ja mitä maksaa. Kauppias ei ensin ollut sitä meille myymässä, kun tykkäs, että on se liian iso meille ja kalliskin. Minä vaan tivasin, että kerro nyt kuitenkin, minkä kokoinen on tämä. Kauppiaan piti hakea viereisestä kojusta nuori neito, joka sitten osasi tulkata. Oli sopivat mitat, hinta jonninverran kalliimpi kuin lähitorilla, mutta siellä ei ollut näin hyvälaatuista. Otan tuon, sanoin. Sitten tuli jo hoito-ohjeita, että kannattaa pestä ennen käyttöä, kun on torilla vähän pölyyntynyt. Minä, jotta ihanko pesukoneessa. Joo, kyllä 30-40 astetta. Vitsit. En olisi kuvitellut, että itse tuollaisen komistuksen pystyy pesemään pesukoneessa. Pystyi ja hyvä tuli.

Käsinmaalattuja astioita oli moneen makuun. Liikaa painoa matkatavaroihin, en sortunut.

Torin kävelykierroksen päätteeksi tulimme Sokea rakkaus -patsaalle. Kuvan lapsukainen on juuri tullut pään sisältä.

Kävelykierros jatkui vaikuttavan näköiselle Yliopistolle.

Rautaportit ovat ihan kertakaikkiaan - ihania.

Matka jatkui Wawel Castleen. Jotenkin en itse saa mitään kauheita kiksejä suurista komeista linnoista ja kirkoista, mutta onhan niitä ihan kiva käydä katsomassa. Yleensä huomaan sellaisilla kierroksilla kuitenkin jotain ainutlaatuista esim. kauniita kukkia :) Tuo soittajapapparainenkin oli ihan symppis.

Wawel Castle kokonaisuus, jos kiinnostaa

Kultaa kupolissa.

Puolassa oli juuri Wawel Castle -päivänä joku pyhäpäivä, jolloin turisteja ja paikallisia oli kosolti liikenteessä. Onhan tämäkin ihan vaikuttava rakennelma.

Aukiolla on myös tämä ihana portti, jonka juurella on sakrakivi. Siinä seistiin ja yritettiin saada yliluonnollisia tuntemuksia, rauhaa, tasapainoa tai jotain.

Linnoituksen poistumistieltä löytyi heleniumeja, hohdekukkia

syysvuokkoja (joita minullakin on)

ja mahtavia viiniköynnöksiä

Näitä hevoskuljetuksia oli tarjolla. Ensi kerralla kiertoajelu tuollaisella voisi olla ihan mukava tapa nähdä Krakovan keskustaa.

Kävelykierros päättyi ja kansa hajaantui kuka minnekin. Iltapäivällä halukkaille oli järjestetty tutustuminen Etnografiseen museoon.

Museossa oli näytillä tällainen maalattu uuni. Tykkäsin kyllä enemmän Zalipien uunista, mutta tämän kuvan pääsin ottamaan ihan rauhassa.

Museossa oli näytillä mielenkiintoisia vanhan ajan asumuksia, myllyjä, koululuokkia ja savenvalajien luomuksia - käden taitoja nekin, mutta sitten pääsimme varsinaiselle käsityöosastolle.

Toinen toistaan mahtavamman upeita kirjontatöitä ja kankaanpainannan työmenetelmiä.

Liivien nurjaa puoltakin kelpaa näytellä

Tämä jouluseimi on valmisettu karamellipaperista

kuin myös nämä

 

Museossa pääsi myös halutessaan valmistamaan itselleen taittelumallin peruskaavasta. Tässä kollaasissa kaikki osat eivät valitettavasti näy täydellisenä. Yksittäiskuvista mallin teon työvaiheen pystyy hyvin hahmottamaan.

Loppu iltapäivä oli vapaata tutustumista käsityöläismessuille. Raportti kolmannesta matkapäivästä päättyy tähän. Jatkoa seuraa.

Käsityömatka Puolaan 2.

Zalipie

Zalipien koristeellinen pikkukylä sijaitsee n 30 km päässä Krakovasta. Omin neuvoin siellä tuskin olisi tullut käytyä, koska Krakovaan olisi päässyt suoraakin tietä, vaan mepä teimme mutkan.

Tässä onkin ensimmäinen osio varsinaiselle käsityömatkalle. No ei, emme ostaneet käsin maalattuja taloja, mutta olihan ihan mielenkiintoista nähdä tällaistakin taidetta.

Aikaisemmin naiset keksivät talojen koristelun peittääkseen tummuneita pintoja, saadakseen valoa ja väriä koteihinsa. Silloin käytettiin helposti saatavia luonnonmateriaaleja, kuten kalkkia, nokea, limeä ja maa-aineksia yms. ja sidosaineena oli kananmunia, maitoa, sokeria. Tapa oli jo katoamassa, mutta se on uudelleen elvytetty ja keväisin kylän naiset ja tytöt kilpailevat vuosittain talojen koristuksesta sekä sisä- että ulkopuolelta.

Tunnetuin paikallinen taiteilija, Felicji Curylowej (1904-1974) asui tässä talossa, joka hänen kuolemansa jälkeen avattiin yleisölle ja on nykyään Zagroda Felicji Curylowej-museo. Jos museo on suljettu, avaimen saa vastapäisestä talosta.

Museon käsinmaalattuja astioita

Sänky ja osa seinäkoristeesta

Sainäkoriste

Katon maalaus on jo vaatinut kärsivällisyyttä

Kaivokin on taiteiltu

Vapaa kana museon pihalla. Ihana portti.

Museossa oli näytillä erilaisia koristelukohteita. Kaikkia en päässyt kuvaamaan, kun aina joku 40 matkakumppanistani seisoskeli pienessä talossa juuri väärässä kohdassa. Esim. talon uuni oli varsin vaikuttava. Netistä löytyy parempiakin kuvia kuin omani, jos kiinnostusta riittää.

Talo museota vastapäätä.

Pysähdys käsityökeskuksen (?) edustalla.

Taidokkaita paperikuvioita käsityökeskuksen näyttelytiloissa

Ihan oikeita dahlioita

Sadekatosko

Kylän kirkkokaan ei säästy innokkailta koristelijoilta. Ulkopuolelta näkymä on varsin kohtuullisen pelkistetty.

Urkulehteri

Kirkon hillitympi osio

Sisäänkäynti pyhättöön vielä varsin hillitty.

Sitten homma riistäytyi käsistä. Pappien pukuhuone. Pappien kasukatkin olivat taidokkaasti kirjailtuja, mutta kuvani epäonnistui, joten niitä ei ole tässä näytillä.

Rukoushuone (?).

Käynti pikkukylässä oli varsin mielenkiintoinen. Myöhemmin kuvia netistä etsiessäni löysin lisää kohteita, joissa olisi ollut mukava piipahtaa, mutta noin suuren ryhmän kanssa se olisi ollut hankalahkoa. Aikataulukaan ei olisi antanut periksi. Päivä oli kääntynyt jo illaksi, kun viimein pääsimme Krakovaan, josta matkakertomus jatkuu.