torstai 14. syyskuuta 2017

Käsityömatka Saamenmaalle 29.8. - 3.9.2017 2. päivä

Aamiaisen jälkeen oli huoneiden luovutus ja matka jatkui.

Ensin vierailimme tunnin ajan SAKK:ssa eli saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Todella mielenkiintoinen opinahjo. Olisi ihan tehnyt mieli jäädä opiskelemaan siltä seisomalta, sillä oppilaiden ja opettajien into oli niin tarttuvaa.

Tutustuimme mm. käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintoon kuuluvien kovien ja pehmeiden materiaalien sekä korukivi- ja jalometallialan aineiden luokkatiloihin. Koulussa opetetaan myös kolmea saamenkieltä eli Pohjoissaamea, Inarinsaamea ja Koltansaamea.

Monipuolisen koulutuksen tarjontaa voi käydä katsomassa SAKK:n nettisivuilla http://www.sogsakk.fi/


Luokkahuoneissa oli monenlaista konetta ja

...työkalua

korukiviä

poronluuta ja lisää korukiviä 


Tietokonepohjaiset kangaspuut. Kuvio tehdään tietokoneella.

Tietokoneohjatun kangaspuiden jalkapoljin on herkkä. Sitä pitää polkea varovasti tai kuvio on mitä sattuu

Niisivarsia 16, suora niisintä

Tavalliset kangaspuut


Upeita hartiahuiveja

Puukkoja ja tuppeja

Poronnahkalaukkuja valmistumassa

Poronhoitolaukku, merkintäpihdit, puukko

Seuraava kohde oli saamelaismuseo Siida, jossa vierähti pari tuntia. Ohjelmaan kuului historiallinen katsaus, saamenpukujen ja käsitöiden esittelyä ja opimme jopa muutaman sanan saamea.


1. Enontekiön saamelainen, 2. Utsjoen saamelainen, 3. Vuotson saamelainen, 4. Kolttasaamelainen, 

5. Inarinsaamalainen. Valitettavasti kuvissa heijastuu vitriinin valo.

Saamelaisten nykyiset asuinalueet

Matleena ja Sergei Fofonoff Kuva Tuõddri Pee'rel kolttasaamelaisten lehti 2014

Lapin puvut

Lähteenä olen käyttänyt: Karen Jomppanen Lapin käsitöitä 1982, museoissa kuultua ja nähtyä sekä kolttasaamelaisten lehteä Tuõddri Pee'rel

Jokaisella suomalaisella on jonkinlainen käsitys lapinpuvusta. Tiesitkö, että lappalaisalueen eri osissa on viisi eri pukumallia, jotka eroavat toisistaan selvästi? Inarin, Utsjoen, Sodankylän-Vuotson sekä Enontekiön-Kautokeinon pukumallit. Eroja on puvun väljyydessä, nauhakoristeluissa ja päähineiden mallissa ja koossa.

Pukuun kuuluvat käsinkudotut värikkäät vyöt, paulanauhat, käsinommellut poronnahkakengät, säärystimet ja kintaat. Asusteiden mallisto vaihtelee niin selvästi, että niistä voidaan tunnista puvun kantajan kotipaikka.

Kolttalappalaisten puku Kuolan niemimalla oli samantyyppinen kuin edellä kuvatut. Nykyisin Inarin Sevettijärvellä ja Nellimissä asuvien kolttasaamelaisten vaatetus on täysin toisen tyyppinen. Naisilla on pusero ja olkainhame ja sen päällä pitkähkö jakkumallinen röijy. Helmikirjonta on perinteinen kolttasaamelaisten koristelutapa, jota käytetään mm päähineissä, vöissä ja laukuissa jopa poron juhlavaljaissa. Miehillä on tavallinen puku tai housut ja kirjailtu pusero tai takki.

Kolttalappalaisilla on oma nauhatyyppinsä, joka kudotaan käsin ilman työvälineitä. Tällaista paulanauhaa opettelimme punomaan Toini Sanilan porotilalla käsityömestari Matleena Fofonoffin opastuksella.

Saamenpuku on juhlapuku, jota käytetään ristiäisistä lähtien eri tilanteissa yleisemmin kuin Suomen kansallispukua. Asusteet vaihtelevat vuodenaikojen käytön mukaan. Arkipuku koristellaan juhlapukua vaatimattomammin.

Saamenpuvussa suvun perinne on tärkeä, se muuttuu ja elää omaa elämäänsä, toisin kuin esim. Suomen kansallispuku, joissa on hyvin tarkat valmistusohjeet alusvaatteita myöten.

Klikkaa kuvat suuremmaksi.

Jatkuu...


keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Käsityömatka Saamenmaalle 29.8. - 3.9.2017 1. päivä

Keravan Opiston perinteinen käsityömatka tehtiin tänä vuonna Saamenmaalle Pohjois-Suomeen ja Norjan Varanginvuonolle. Porukan yhteinen matka alkoi bussikuljetuksella Rovaniemeltä, jonne matkalaiset saapuivat junalla tai lentäen.


Käsityömatka Saamenmaalle Rovaniemi, Saariselkä, Inari, Sevettijärvi, Näätämö, Pykeija (Bugøynes), Tana Bro, Varanginvuono, Kakslauttanen, Tankavaara, Vuotso, Rovaniemi

Lento Helsinki-Vantaalta Rovaniemelle

Vaikka olen aika useasti käynyt Lapissa ruskamatkoilla ja hiihtämässä pienen porukan kanssa hiljaisuudesta nauttien, oli tämä matka todella erilainen aikaisempiin verrattuna. Uskallanpa väittää, että aika harva turistikohteisiin matkailleet ovat päässeet kovinkaan perusteellisesti tutustumaan alkuperäiskansan tapoihin ja kulttuuriin, vaikka käsitöitä ja muuta esineistöä onkin runsaati esillä myös ruuhkapaikoissa.

Matkaamme kuului useita museokäyntejä paikallisten oppaiden tietopankista ammentaen niin paljon asiaa, että vieläkin pää on pyörällä kaikesta kuulemasta ja näkemästä. Ohjelman pääpaino oli saamelaisiin käsityötaitoihin tutustuminen.

Vaikka pyrin kirjoittamaan matkalla kuulluista tavoista ja kulttuurista niin oikein kuin mahdollista, niin tässä kirjoitan kuitenkin oman ymmärrykseni mukaan. Olen pyrkinyt ottamaan asioista selvää käyttämällä erilaisia lähteitä lukemalla ja kuuntelemalla, enkä väitäkään, että olen ymmärtänyt kaiken kuulemani. Näin lyhyt matka itselle vieraaseen kulttuurin on vain pinnan raapaisu ja kiinnostuksen herääminen ja herättäminen.

Ajattelin ensin laittaa lyhyen yhteenvedon matkastamme kuvien kera. Kuvia ja itseäni kiinnostavia asioita on kuitenkin taas niin paljon, että lienee viisainta jakaa matkakertomus sittenkin useampaan osaan.

Matkaohjelmaa lukiessa käväisi mielessä, että nälkään emme ainakaan tällä matkalla kuole. Tavoistani poiketen en huomannut kuvata kaikkia aterioita :)



Kotaillalla iltapalaa: muurikkalettuja, hillaa ja kermavaahtoa. Kaikki tämä tunti sen jälkeen, kun oltiin syöty runsas päivällinen

Kuningasrapua Pykeijassa



Varangin vuonon saamelaismarkkinoilla omatoimilounas kuitattiin kahvilla ja kakkupalalla. Vaikea oli tehdä valintaa, kun kaikki näyttivät niin herkullisilta.


Saariselällä
lounas Kuukkelissa: lihapullat tai lohikeitto ja jälkkäri.

Hotelli Inarissa buffetillallinen: salaattibuffet ja paistettu lohi ja runsas aamiainen.

Seuraavana päivänä Inarin Siidassa salaattipöytä, keitto, lämmin ruoka, jälkiruoka, kahvit, leivät juomat.

Sevettijärvi Toini Sanilan porotilalla illallinen: kolmen ruokalajin poronkäristys, aamiainen, lounaaksi poropyörykät, päivällinen Inarinjärven siikaa, kotailta muurikkalelttuja, hillaa ja kermavaahtoa.

Norjan puolella Pykeijassa: kuningasrapua/kalalautanen.

Norjan Tana hotellissa yhteinen illallinen, aamiainen.

Varangin vuonolla Norjassa omatoimilounas, jonka korvasimme kahvilla ja kakkuherkulla.
Kakslauttasen Aurora ravintolassa tomaattikeitto, kananrintaa, minttujäätelöä,

Lähtöpäivänä lounas Rovaniemen Arktikumissa: salaattibuffet, kevytsavulohi, perunat, juurekset, kahvi ja kakkua.

Muukin ohjelma herätti kiinnostuksen lähteä matkalle.

Sajos Saamelaiskulttuurikeskus Inari


Pirtanauhoja ja työvälineitä

Viiden saamelaisalueen saamelaispukuja ja lyhyt oppitunti kolmella eri saamenkielellä 

Kirjoneulekintaita

Lapasia, kynsikkäitä ja sukkia

Juuritöitä, paula- ja pirtanauhoja, suopunki

Sajos, Saamelaiskulttuurikeskuksen käräjäsalin upea seinäkoriste

Ensimmäisen matkapäivän ohjelmassa oli käynti Sajoksessa, Saamelaiskultturikeskuksessa. Vuonna 2012 valmistunut Sajos on Suomen saamelaisten parlamenttitalo sekä kulttuuri-, koulutuskeskus, jossa nykyaikainen tekniikka mahdollistaa monenlaisten tapahtumien ja kokousten järjestämisen. Tilat muuntuvat helposti 10 - 430 henkilön kokouksiin, seminaareihin ja konsertteihin. Hienon akustiikan ansiosta pääsali on toiminut mm Suomen Kansallisoopperan näyttämönä.



Hotelli Inarin huoneen taidetta Taiteilija Merja Aletta Ranttila,

jonka näyttely oli samaan aikaan esillä Sajoksessa

Majoittuminen Hotelli Inariin ja yhteinen illallinen.

Jos aikaa ja kiinnostusta riittää, niin Keravan Opiston aikaisemmat käsityömatkat, joilla olen ollut mukana löytyvät tästä blogista oikealla olevan tunnistelaatikon Käsityömatka -kohdasta ja vanhasta blogistani Hallittua kaaosta

P.s. Klikkaa kuvat suuremmaksi

Jatkuu...

torstai 17. elokuuta 2017

Onnen päivä

Tänään on ollut kaikin puolin hyvä päivä. Aamulla postia hakiessa laatikossa oli kirjekuori Japanista. Olin tilannut ebay:sta alkukuussa japanilaisen puutarhatyökalun, jota olin jo pitkään haikaillut, mutten ollut saanut aikaiseksi, koska aina tuli joku mutka tilatessa vastaan.

Minulla on ollut ennestään vastaavanlainen työkalu jo kuusi vuotta. Se on ollut niin erinomainen rikkaruohoja kitkiessä, päätin taas yrittää, kun netistä etsiessä sattui oikeanlainen kohdalle. Hyviä työkaluja ei koskaan ole liikaa. Toimituksen arveltiin olevan perillä 23. - 30.8.2017, mutta tänään 17.8.2017 ei riemulla ollut rajoja, kun avasin postilaatikon.

Klikkaa kuvat isommaksi.

Uusi ja vanha rikkaruohon kitkemistyökalu. 

Kärjen väkäsillä lähtee rönsyleinikit juurineen. Keskiosan sahanterällä katkeaa jäykemmätkin heinät, esim. lupiinin kukinnot
Tämä uusi rikkaruohon kitkentäväline on hiukan järeämpi kalu kuin aikaisempi. Siinä on keskellä sahanterä, jolla maanpäälliset jäykemmätkin heinät katkeaa leikiten. Ihan kovasti en ole vielä ehtinyt tätä uutuuttani testaamaan, mutta muutamaan heinään sitä kokeilin. Kotiin kuljetettuna mainio työkalu maksoi 21 €.

Seuraava ilonaihe oli siivoojan saapuminen. Lissu on niin ripeä otteissaan, että ilokseen katselee sellaista työntekoa.

Minäkin riehaannuin tarmonpesää katsoessani. Siinä, kun Lissu pudisteli matot, imuroi ja pesi lattiat, pyyhki pölyt ja keittiön kaapit, minä päätin siivota kuistin. Harmi, kun en ottanut kuvaa ennen toimeen ryhtymistä. Meillä käyneet tietävät, että kuistini ON siivottoman näköinen. Ämpärit ja kaikki tarpeelliset työkalut käden ulottuvilla ovat pihakierrokselle lähtiessä ihan ehdottomia. Eli niiden paikka kuuluu olla kuistilla. Älkää kysykö, kuten eräs ihana ystäväni kuvan nähtyään: "onko kuva ennen vai jälkeen siivouksen." En silloinkaan ottanut kuvaa ennen siivousta :)  

Pesin jopa kuistin lattian!

Ämpärit, puutarhapalli, työkalut ja kotilonhävityskanisteri kuuluu olla kuistilla käden ulottuvilla

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Graffitinäyttely

Edellisessä postauksessani harmittelin, kun en muistanut ottaa kameraa Keravan taidemuseo Sinkan graffitinäyttelyyn Rakkaudesta vapauteen. Uusi tilaisuus päästä näyttelyyn tarjoutuikin nopeammin kuin uskoinkaan. Tänään meitä hemmoteltiin ilmaisella kuraattorin kierroksella.

Näyttelyn koonnut keravalainen graffititaiteilija Jouni ”Psyke” Väänänen esitteli teoksia ja kertoi todella mielenkiintoisesti graffiteista, niiden historiasta, eri tyylilajeista, taiteilijoista ja myös ajasta ennen taidelajin arvostusta museokelpoiseksi. Esittelykierros avasi varmaan useammankin kävijän silmät näkemään ja ymmärtämään sellaista, mitä ei muutama vuosi sitten olisi todeksi uskonut.



Sinkka Kultasepänkadun puolelta

Sinkan pääsisäänkäynti
Sinkassa käyneet ulkopaikkakuntalaiset ovat valittaneet, ettei taloa tahdo löytää tai taidemuseoksi tunnistaa. Nyt sekin ongelma on poistunut. Saksalainen Claudia ”MadC” on taiteillut Sinkan seiniin 200 neliön suuruisen pysyväksi tarkoitetun teoksen. Nyt pitäisi näkyä. Taideteokseen on huvennut parisensataa spraymaalipurkkia.

Laitan muutaman kuvan näyttelystä maistiaiseksi. Sinkassa järjestätään myös opastettuja kierroksia. Kannattaa tutustua. 

Kuvan alla on taiteilijan käyttämä nimi. Toivottavasti olen osannut laittaa nimet oikean taiteilijan teoksen alle.


Sinkan ovimatto toivottaa tervetulleeksi

Jouni 'Psyke' Väänäsen kierroksella oli useita kymmeniä kuulijoita

Osa lähes kahdestasadasta spraymaalipurkista

Tazer & Parasite


MadC

Suomalaisten graffititaiteilijoiden tägejä yhteiskuvassa

EGS'n teoksissa käytetty erilaisia tekniikoita kuten injektioruiskuja ja...

...ovatpa EGS'n kirjaimet taipuneet myös lasiveistoksiksi



JR

Mion

Huom! Kuvaa näpäyttämällä saat kuvanauhan, josta voi katsoa kuvia ruudun kokoisena :)



perjantai 4. elokuuta 2017

Rakkaudesta vapauteen

Tänään Keravan taidemuseo Sinkassa oli uuden näyttelyn avajaiset, graffitinäyttely: Rakkaudesta vapauteen.

Kyllä minua nyt harmittaa, kun kaikessa häslingissä unohdin puhelimeni ja siis myös kamerani kotiin. Näyttelyssä oli aika montakin taideteosta, jotka puhuttelivat ja olisin halunnut jakaa kokemuksen kanssanne. Mutta ei hätää. Näyttely on avoinna 29.10.2017 asti. Käykää itse katsomassa! Taidan itsekin mennä uudelleen.

Jo Keravan vanhojen purettavien rakennusten graffitit lokakuussa 2016 olivat varsin vaikuttavia ja lisää hienoja taideteoksia on tullut pitkin Keravaa.

Nämä kuvat ovat jo historiaa. Talot on purettu ja koko alue on valtavaa rakennustyömaata.










P.s. Kuvaa klikkaamalla, näet kuvanauhan kaikista kuvista, jolloin voit katsella niitä koko ruudun näytöllä (ainakin tietokoneella :))