lauantai 13. elokuuta 2022

Huijareista


Varoittelin tässä muutama päivä sitten naamakirjan identiteettivarkauksista. Jäin miettimään mitä itse teen sellaista, missä kaikkialla voi kohdata noita pahantahtoisia tyyppejä. Yhtään ei lohduta se, että heitä liikkuu ihan missä tahansa. Sehän on jo kaikille selvää, että jos tekee kaikenlaisia testejä ”katso millainen olet” yms, tulee kaveripyyntöjä tuiki tuntemattomilta ym. ym. Ja pelit.

Nyt kerron esimerkin pelituttavuuksista. Myönnän, pelaan itsekin muutamia pelejä, mutta niitä vain pelataan ei keskustella kenenkään kanssa. Olen joskus vuosia sitten innostunut eräästä sanapelistä, jossa pelataan oikean vastustajan kanssa vuorotellen. Sitten siihen alkoi tulla kamalasti mainoksia ja poistin pelin koneeltani. Nyt kuitenkin sorruin peliin uudelleen. Mainoksia siinä on edelleen, mutta kun niihin tormää joka tapauksessa kaikkialla ja olen oppinut ohittamaan ne vähin äänin, useimmiten.

Aloitin pelin lapsenlapseni ja hänen kaverinsa kanssa. Sitten uskaltauduin haastamaan muitakin. Kaikki meni hyvin, pelattiin eikä juteltu. Yhden tyypin kanssa pelasin ihan hurjan monta peliä ja vähän säälittää, kun voitan hänet aina. Ei se kuitenkaan haittaa, pelaamme emmekä pukahda sanaakaan. Nyt minulla on ainakin viisi rehtiä ja tuntematonta vastustajaa, emmekä edelleenkään puhu. Välillä ajattelen, että vastustajat saattavat olla vaikka robotteja, koska he ovat aina valmiita uuteen taistoon. Jos ovat robotteja, ovat kovin kilttejä, koska nekin antavat useimmiten minun voittaa :D

Sitten on noita petollisia tyyppejä. Heillä on usein niin hyvän näköinen kuva itsestään, että heikompaa huimaa. Mutta, mutta... Ei kannata antaa kauniin ulkokuoren hämätä. He useimmiten aloittavat keskustelun. Hi. Hello. Jos muutamaan kierrokseen ei vastaa mitään, alkavat kysellä miksi en vastaa. Jos ähkäisee sen hain tai helloun, on seuraava kysymys: Where are you from? Jos ei siihenkään vastaa, alkavat inttää ja painostaa vastaamaan. Neuvoni: ei kannata. He eivät ole pelaamassa, vaan etsimässä kaveria ehkä peräti elämänkumppania. Voi taivaan vallat ja minä pelaan vain siksi, että se on eräs minun tavoistani rentoutua hetkeksi (no joskus luvattoman pitkäksi hetkeksi). Lopettavat yleensä pelin kesken.

Muutaman kerran olen ihan piruuttani antautunut keskusteluun, kun kiinnostaa tietää, mitä noiden tyyppien päässä oikein liikkuu. Keskustelu usein etenee, voisimmeko jatkaa keskustelua esim. kuuklen juttelussa (nimi tahallaan kirjoitettu suomalaisittain, mutta varmaan tietänette, mitä tarkoitan). Siellä voisi vaihtaa kuvia ja kaikkea sellaista ja tutustua paremmin, koska tunnun olevan erittäin mielenkiintoinen ja tietenkin kaunis. Olen joskus vastannut, että ei minulla ole sitä juttelu-aplikaatiota ladattuna, mutta oletko naamakirjassa? Ei tulisi mieleenkään hyväksyä heitä kaveriksi, mutta se ei ole muutenkaan tarpeen, koska heillä ei ole siellä profiilia, koska joku on sen jo ehtinyt varastaa. Aina ja joka kerta.

Eräs tyyppi pelasi jopa muutaman ylimääräisen pelikierroksen, koska hän niin kovasti olisi halunnut, että lataan sen keskustelumahdollisuuden. Yleensä tyypit, joiden kysymyksiin ei vastaa tai esittää vastakysymyksen, turhautuvat ja lopettavat sen aloitetunkin pelin kesken.

Sitten erään kerran pelikaverini oli erittäin kivan tuntuinen nuori nainen. Hänellä oli kuvassa samanlainen hymy kuin lapsenlapsellani. Sulin siihen paikkaan. Pelasimme muutaman kierroksen ja hän aloitti keskustelun pelaamastamme pelistä. Ihan kivaa jutustelua ja meistä tuli vähitellen ”tuttuja”. Hieman jopa ”avauduimme” toisillemme. Ja sitten hän vasta avautuikin. Hän kertoi olevansa erään suuren maan armeijan palveluksessa kriisinhallintatehtävissä siinä Euroopan eteläpuolella olevassa maanosassa. Hän itse asuu rapakon toisella puolella (siinä maassa, jossa on se iso elokuvakaupunki). Kertoi, että hänellä on kuusi vuotias poika, joka asuu hänen sisaren luona Kanadassa. Hän ei ole nähnyt poikaansa kahteen vuoteen, koska hän itse on siellä kaukana komennuksella, mutta kolmen kuukauden kuluttua hänen pestinsä loppuu ja sitten he tapaavat. Kova ikävä tietenkin.

Siinä pelien edetessä, hän kertoi että pojalla on syntymäpäivä. Poika olisi kamalan iloinen, jos lähettäisin tälle syntymäpäiväkortin. Ihan pienikin summa saisi pojan ilahtumaan. Voihan turusen pyssyt! Olin mennyt ansaan. Menemässä olleen pelin pelasin loppuun, mutta sitten en enää vastannut hänen viesteihinsä, enkä aloittanut uutta peliä.

Kun hänkin oli hävinnyt pelialustalta, tuli mun instaan pyyntö saman armeijan kaverilta. Itse asiassa saman nimiseltä tyypiltä oli tullut pyyntö aiemminkin, mutta täysin eri kuvalla, todella täysin eri näköiseltä miespuoliselta tyypiltä. Arvatkaa hyväksyinkö pyynnön?

Ai niin, silloin miljuuna vuotta sitten, kun aiemmin minulla oli se sama sanapeli. Tutustuin siellä kivaan naiseen, joka on vieläkin mun naamakirjakaveri. Hän muuten voitti minut aina. Silloin vielä ei liikkunut noita huijareita ihan riesaksi asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti