Raskasta joulua

Kylläpä onkin syksy mennyt nopeasti kulttuuririentojen merkeissä. On ollut monenlaista teatteria, konserttia ja balettia. Hyviä ja mielenkiintoisia esityksiä kaikki, mutta eilinen Raskasta Joulua saa vieläkin sukat pyörimään.

En ole mikään jouluihminen ja kaikenlainen klitteri-liirumlaarum saa minut yleensä ärtyneeksi. Kun lapset olivat pieniä, olihan meillä joulukuusi, jouluruokaa ym asiaan kuuluvaa rekvisiittaa, mutta nyt vanhemmiten riittää aivan hyvin valaistu pajutoteemi ja aattovierailu ihanine joulu-aterioineen Esikoisen kodissa. Siitä on muodostunut traditio. Yhtenä jouluna lähdettiin miehen kanssa asuntovaunulla Saksaan. Esikoisen perhe vietti joulun keskenään. Kun tulimme matkalta, määräsi Esikoinen, että se oli sitten viimeinen kerta, kun lähdette vieraille maille jouluksi. En ole sen koommin lähtenyt, enkä halunnutkaan. Ihan mukavaa meillä on aina ollut.

Viime joulun tienoilla Esikoinen laittoi linkin YouTubeen Tulkoon joulu, esittäjinä Raskasta Joulua -solistit. Ihastuin tuohon versioon ikihyväksi ja kun näin lehdestä, että konsertti tulee naapurikaupunkiin, kysyin poikaystävältä, että mennäänkö. Hän vähän toppuutteli, ettei tiedä mistä höpäjän. Näytin edellisvuoden linkin, muisti sen ja niinpä sain hänetkin innostumaan.

Raskasta Joulua -yhtye kiertää eri paikkakunnilla erilaisin kokoonpanoin, mutta pääkonsertissa Helsingin jäähallissa pitäisi koko ihanan menninkäisporukan olla mukana. Järvenpään kiertueella solisteina olivat Marco Hietala, Jarkko Ahola, Ville Tuomi sekä Pasi Rantanen. Kitaraa soittivat mestarillisesti Erkka Korhonen ja Tuomas Wäinölä, bassoa Erkki Silvennoinen, koskettimissa Vili Ollila, rummuissa Mirka Rantanen.

Lähes 2,5 tuntia tauotonta menoa. Aivan mahtavaa!

Ostin cd:n. Arvatkaa, soiko se taustalla! Uusikin levy oli ilmestynyt, mutta ostan sen sitten ensi kerralla.

Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on.