Kenenkään en toivoisi sairastuvan
borrelioosin, Lymen tautiin. Taudin voi aiheuttaa punkki tai muu
verenimijä. Suomen Lyme Borrelioosi ry jakaa tieteellistä ja
kokemuksellista tietoa tästä taudista http://www.borrelioosi.net/
Kuopus on kärsinyt 7 viikon ajan
kamalista niskakivuista, päänsäryistä, pahoinvoinnista,
näköhäiriöistä ym. Hänelle on tehty kaikenmaailman kokeita,
testejä ja tutkimuksia. Selkäydinpunktio kaksi kertaa, pään
tietokonetomografia ja lukuisia verikokeita. Syytä oireisiin ei
löytynyt, kunnes viimein tutkittiin myös borrelia vasta-aineet
pyynnöstä.
Meidän klaanin kaikilla muilla on
ollut punkki kiinnittyneenä, mutta Kuopuksella ei koskaan ole ollut
punkkihavaintoa, ei punoittavaa rengasta iholla eikä muutakaan
merkkiä, joka vääjäämättä ohjaa jo tuoreeltaan lääkäriin ja
myöhemmin voisi auttaa diagnoosissa.
Tauti on vaikeasti löydettävissä,
koska siinä on hyvin moninaisia ja epämääräisiä oireita.
Suomessa ei myöskään ole riesaksi asti lääkäreitä, jotka
taudista jotain tietävät ja osaavat tulkita oireet oikein.
Taudinkuvaan ja hoitoihin perehtyessäni olen huomannut, että
myöskin Kelan suositukset ovat menneeltä vuosisadalta taudin
korvattavien hoitojen ja lääkkeitten suhteen.
Kuopuksella kävi sikäli hyvä tuuri,
että hänen työpaikkalääkärinsä otti asian todesta ja paneutui
löytämään syyn vaivoihin. Viimeisellä lääkärinkäynnillä
tämä oli varannut tunnin ajan Kuopukselle! Se kuulostaa
uskomattomalta nykyisiin liukuhihnakohtaamisiin verrattuna.
Onneksi tuo vastuuntuntoinen lääkäri
soitti siltä istumalta Auroran sairaalaan ja vaati puhelua
yhdistettäväksi infektio-asiantuntijalle konsultaatiota varten.
Asiantuntija kiinnostui tapauksesta. Samana iltana lempeä-ääninen
sairaanhoitaja soitti ja pyysi tytärtäni tulemaan seuraavana aamuna
Auroraan. Viime keskiviikkona sitten Kuopus pääsi sisään
sairaalaan, jossa hänelle tehtiin lisäkokeita ja laitettiin kanyyli
käteen. Nyt hän saa kolmen viikon ajan antibioottia suoraan
suoneen, joka on ainoa tepsivä keino, mikäli tauti on toisessa
vaiheessa.
En tarkemmin tässä puutu
testiarvoihin, mutta kannattaa itsekin olla aktiivinen, eikä saa
antaa liian herkästi periksi. Toinen työpaikkalääkäri esim.
vähätteli vaivoja ja lopulta päätyi migreeniin, koska
ensimmäisissä verikokeissa ja selkäydinpunktiossa tulehdusarvot
olivat vain hiukan koholla. Sen sijaan toinen selkäydinpunktio antoi
tulehdusarvoksi jo 350 ja siinä todettiin myös aivokalvontulehdus.
Tämä työterveyslääkäri myös antoi lähetteen Jorviin, jossa
sattui erittäin tyly ja epäystävällinen henkilö luurin toiseen
päähän. Ilmoitti vain, että lausunto ei viittaa kiireellisyyteen.
Pitkä tie taudin voittamiseen on vielä
edessä, mutta toivon, että edes tuskiin tulee pian helpotusta.
Voi sentään, ikävä juttu. Toivottavasti antibiootti tepsii. Keväisellä saaristokeikalla kuulin biologiystävältä, että punkki pyrkii hakeutumaan iholla kosteisiin ja lämpimiin paikkoihin (esim. kainalot, nivustaipeet). Jos niin on käynyt, havainto puremajäljestä tulee usein liian myöhään tai jää kokonaan havaitsematta.
VastaaPoistaKiitos Ellinoora! Minulla oli punkki kerran polvitaipeessa, Vitosella (6 v.) korvassa, Esikoisella oli lapsena päässä, entisellä miehelläni kivespussissa, sitten niitä on löytynyt käsivarresta, jalasta ja vaikka mistä. Punkkisyyni on meillä mökillä tarpeen, mutta aina niitä ei vain löydä. Osaavat leikkiä hetken kuurupiiloa ja sitten iskevät, kun ei enää muka ole sellaisessa paikassa, jossa niitä voisi saada. Kerrankin eräs mökkivieras löysi vasta kotonaan seuraavana päivänä kävelevän punkin. Varmaan se oli saanut leppoisan autokyydin ja sitten kaikessa hiljaisuudessa alkoi etsiä sopivaa kiinnittymiskohtaa.
VastaaPoistaOnneksi oli sitkeä lääkäri! Borrelioosihan on hoidettavissa, toisin on sen toisen punkkitaudin kanssa.
VastaaPoistaTyttärentytär, 3 v, oli kevätretkellä metsässä mummon kanssa – kuravaatteissa ja myssy päässä. Illalla hiusten joukosta löytyi pullea punkki. Se irroitettiin pihdeillä ja otettiin yhteyttä lääkäriin. Jos lähiaikoina tulisi flunssanoireita, pitäisi ottaa uudestaan yhteyttä, sanoi lääkäri. Parin viikon kuluttua tuli kurkkukipu ja lapsi sai antibioottikuurin. Mummokin säikähti ja tarkkailee nyt näitä pedoksi muuttuneita otuksia tarkemmalla silmällä
Skana, eikö olekin punkki ihme öttiäinen. Vaikka miten olisi pukeutunut, niin se kyllä löytää veriherkut. Minusta on tullut ehkä turhankin hysteerinen punkkien suhteen. Jos joku mainitseekin punkin, niin alan tuntea, että nyt jossain kyllä kävelee ihan varmasti punkki. Oikeesti se osaa liikkua niin äänettömästi, ettei sitä tunne kovinkaan herkästi. Riippuu tietysti, miten tuntoherkillä alueilla se liikkuu.
Poista