torstai 26. syyskuuta 2013

Käsityömatka Puolaan 5.


Krakova 3. päivä

Aamulla osasimme hotellilta jo tutuksi käynyttä reittiä Krakovan Vanhankaupungin torille. Leppoisan tunnelman vallitessa oli mukava kierrellä rauhassa ja tutustua torin ja Verkahallin tarjontaan. Kukaan ei tullut tyrkyttämään. Miellyttävää. Torin laidalle oli pystytetty esiintymislava päivän päätapahtuman näyttämöksi. Ensin pidettiin puheita ja esiteltiin ilmeisesti ohjaajia ja tapahtuman järjestäjiä tms, josta emme tietenkään ymmärtäneet sanaakaan. Sitten oli nuorten ja lasten vuoro. Ohjelmassa oli laulua, soittoa, tansseja, etenkin itämainen tanssi tuntui olevan kovin suosittua.

Verkahallin toinen pääty. Oikealla puolella tori, jossa käsityöläismessut.


Kuvan keskellä kaksi pitsirannekorua lähti Suomeen.

Toinen rannekoru oli kirjanmerkki, mutta äkkiäkös siihen Eugenia Wieczorek laittaa lukon näppärin sormin. Käpy ja meneillä oleva pitsityö vain sivuun ja asiakkaan toiveita täyttämään.

Kiertelin tätä kojua kuin kissa kuumaa puuroa. Esikoisen kotona oli palattuamme määrä viettää vävyn syntymäpäiviä ja tupaantuliaisia sekä Kakkosen (18 v.) ja Kolmosen (10 v.) myöhästyneitä syntymäpäiviä. Vävy ja lapset pelaavat shakkia, joten viehkon näköinen shakkilauta nappuloineen voisi olla sopiva tuliainen.

Myös meripihkainen kaulakoru, jossa turkooseja kiviä lähti matkaan.

Torin laidalle kerääntyi hevoskärryjä, joilla halukkaat pääsevät kaupunpikierrokselle. Kierros maksaa n. 26 €.

Hevosilla oli erikoiset mukulakivikengät.

Välillä poikkesimme katukahvilaan herkuttelemaan kuuma tummaa suklaajuomaa, pannacottaa ja vadelmakastiketta.

Kahvilassa istuessamme saapui nuorten esiintyjäkulkue.

Monenlaista ohjelmaa oli tarjolla.

Laulua
Soittoa



Vatsatanssia

Vatsatanssia

Vatsatanssia

Vatsatanssia


Tanssivaa yleisöä

Kansanlaulua

Kansantanssia
Ihan loppuun asti emme katsoneet ohjelmaa, vaan jatkoimme kiertelyä.
Kojuja

Käsitöitä
Katutaidetta
Lapsena minulla oli muovinen lintu, jonne laitettiin vettä sisään ja puhallettiin ihanaa linnun luritusta. Pitihän tällaiset visertävät savilinnut hankkia myös lapsenlapsille.

Viimeisenä iltana meille tarjoiltiin illallinen musiikin kera Kazimierzin juutalaiskorttelin ravintolassa.
 Ensin nuudeli-papukeittoa sitten kalkkunankoipea sienikastikkeen ja lisukkeiden kera
Jälkiruuaksi Hamantash-leivonnainen ja kahvia


Seuraavana aamuna olikin kotiinlähdön aika. Krakovasta Varsovaan lensimme potkurikoneella. Propeleiden pyörimistä ei nähnyt paljaalla silmällä, mutta kameran silmäpä oli tarkka.

8 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen matkakertomus, joka innostaa tutustumaan Puolaan enemmänkin.
    Minäkin kuvaan ruokaa matkoilla, vaikka mies siitä aina mainitseekin. Niin muistaa paremmin annokset, ruuan, ravintolan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeellisiä nuo miehet. Tottakai ruoka pitää kuvata :)

      Poista
  2. Tämän aamun Hesarissa Helsingin tuleva kulttuuritoimen johtaja Stuba Nikula listaa Krakovan yhdeksi kolmesta mielikaupungistaan, koska se on "maailman parhaiten maleksittava kaupunki".
    Postauksistasi päätellen todella monenlaista maleksittavaa riittää.

    Ja hyvänen aika, olin unohtanut tuon veden laittamisen kukkopilleihin, täytyykin kokeilla, kiitos muistutuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiko tavallisiinkin kukkopilleihin laittaa vettä? Minä luulin, että nämä olivat erikseen tehty vanhan muovikaavan mukaan :) Oikeesti, ei ole koskaan tullut mieleenkään laittaa kukkopilliin vettä, mutta kun näitä esiteltiin vesilurituksen kera, en vielä silloinkaan tajunnut, että nämä ovat OIKEITA kukkopillejä. Kaikenlaista sitä oppii.

      Poista
  3. Ihanaa päästä nojatuoli matkalle Puolaan! Kyllä hyvä ruoka jättää osaltaan mukavan mielen matkasta kuin matkasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Kyllä se tie naisenkin sydämeen saattaa kulkea vatsan kautta.

      Poista
  4. Valtavan hieno käsityömatka. Kiinnostava kaupunki. Jos olisin yhtään matkailuihminen, niin Krakova voisi olla matkakohteeni. Esittelit kaupunkia niin monipuolisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen varmaan ennenkin sanonut, että mukavasta matkasta nauttii pitempään, kun muistelee sitä kuvin. Kiva, jos tykkäsitte.

      Poista