Krakova 3. päivä
Aamulla osasimme
hotellilta jo tutuksi käynyttä reittiä Krakovan Vanhankaupungin
torille. Leppoisan tunnelman vallitessa oli mukava kierrellä
rauhassa ja tutustua torin ja Verkahallin tarjontaan. Kukaan ei
tullut tyrkyttämään. Miellyttävää. Torin laidalle oli
pystytetty esiintymislava päivän päätapahtuman näyttämöksi.
Ensin pidettiin puheita ja esiteltiin ilmeisesti ohjaajia ja
tapahtuman järjestäjiä tms, josta emme tietenkään ymmärtäneet
sanaakaan. Sitten oli nuorten ja lasten vuoro. Ohjelmassa oli laulua,
soittoa, tansseja, etenkin itämainen tanssi tuntui olevan kovin
suosittua.
Verkahallin toinen
pääty. Oikealla puolella tori, jossa käsityöläismessut.
Kuvan keskellä
kaksi pitsirannekorua lähti Suomeen.
Toinen rannekoru
oli kirjanmerkki, mutta äkkiäkös siihen Eugenia Wieczorek laittaa
lukon näppärin sormin. Käpy ja meneillä oleva pitsityö vain
sivuun ja asiakkaan toiveita täyttämään.
Kiertelin tätä
kojua kuin kissa kuumaa puuroa. Esikoisen kotona oli palattuamme
määrä viettää vävyn syntymäpäiviä ja tupaantuliaisia sekä
Kakkosen (18 v.) ja Kolmosen (10 v.) myöhästyneitä syntymäpäiviä.
Vävy ja lapset pelaavat shakkia, joten viehkon näköinen
shakkilauta nappuloineen voisi olla sopiva tuliainen.
Myös
meripihkainen kaulakoru, jossa turkooseja kiviä lähti
matkaan.
Torin laidalle kerääntyi hevoskärryjä, joilla halukkaat pääsevät
kaupunpikierrokselle. Kierros maksaa n. 26 €.
Hevosilla oli
erikoiset mukulakivikengät.
Välillä
poikkesimme katukahvilaan herkuttelemaan kuuma tummaa suklaajuomaa,
pannacottaa ja vadelmakastiketta.
Kahvilassa
istuessamme saapui nuorten esiintyjäkulkue.
Monenlaista
ohjelmaa oli tarjolla.
Laulua |
Soittoa |
Vatsatanssia |
Vatsatanssia |
Vatsatanssia |
Vatsatanssia |
Tanssivaa yleisöä |
Kansanlaulua |
Kansantanssia |
Kojuja |
Käsitöitä |
Katutaidetta |
Lapsena minulla
oli muovinen lintu, jonne laitettiin vettä sisään ja puhallettiin
ihanaa linnun luritusta. Pitihän tällaiset visertävät savilinnut
hankkia myös lapsenlapsille.
Viimeisenä iltana
meille tarjoiltiin illallinen musiikin kera Kazimierzin
juutalaiskorttelin ravintolassa.
Ensin nuudeli-papukeittoa sitten kalkkunankoipea sienikastikkeen ja lisukkeiden kera
Jälkiruuaksi Hamantash-leivonnainen
ja kahvia
Seuraavana aamuna
olikin kotiinlähdön aika. Krakovasta Varsovaan lensimme potkurikoneella. Propeleiden pyörimistä ei nähnyt paljaalla
silmällä, mutta kameran silmäpä oli tarkka.
Mielenkiintoinen matkakertomus, joka innostaa tutustumaan Puolaan enemmänkin.
VastaaPoistaMinäkin kuvaan ruokaa matkoilla, vaikka mies siitä aina mainitseekin. Niin muistaa paremmin annokset, ruuan, ravintolan...
Ihmeellisiä nuo miehet. Tottakai ruoka pitää kuvata :)
PoistaTämän aamun Hesarissa Helsingin tuleva kulttuuritoimen johtaja Stuba Nikula listaa Krakovan yhdeksi kolmesta mielikaupungistaan, koska se on "maailman parhaiten maleksittava kaupunki".
VastaaPoistaPostauksistasi päätellen todella monenlaista maleksittavaa riittää.
Ja hyvänen aika, olin unohtanut tuon veden laittamisen kukkopilleihin, täytyykin kokeilla, kiitos muistutuksesta!
Voiko tavallisiinkin kukkopilleihin laittaa vettä? Minä luulin, että nämä olivat erikseen tehty vanhan muovikaavan mukaan :) Oikeesti, ei ole koskaan tullut mieleenkään laittaa kukkopilliin vettä, mutta kun näitä esiteltiin vesilurituksen kera, en vielä silloinkaan tajunnut, että nämä ovat OIKEITA kukkopillejä. Kaikenlaista sitä oppii.
PoistaIhanaa päästä nojatuoli matkalle Puolaan! Kyllä hyvä ruoka jättää osaltaan mukavan mielen matkasta kuin matkasta!
VastaaPoistaTotta puhut. Kyllä se tie naisenkin sydämeen saattaa kulkea vatsan kautta.
PoistaValtavan hieno käsityömatka. Kiinnostava kaupunki. Jos olisin yhtään matkailuihminen, niin Krakova voisi olla matkakohteeni. Esittelit kaupunkia niin monipuolisesti.
VastaaPoistaOlen varmaan ennenkin sanonut, että mukavasta matkasta nauttii pitempään, kun muistelee sitä kuvin. Kiva, jos tykkäsitte.
Poista