sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Käsityömatka Puolaan 4.

Krakova 2. päivä

Aamiaisen jälkeen oli aikaa poiketa tutustumassa lähitoriin, jossa oli myytävänä ihan kaikkea.
Hedelmiä, marjoja, sieniä, astioita, vaatteita, lihaa, leipää, juustoa, kukkia, laukkuja...Oli luvattu sadetta, joten ostimme 2,50 €:lla sateenvarjon.

Ennen tehdasvierailuja bussi nouti meidät Krakovan kaupunkikierrokselle. Kazimierz juutalaiskaupunginosassa kiertelimme kävellen, koska kapeilla kaduilla bussilla olisi ollut hankala liikkua. Kazimierzissä on laaja valikoima museoita, synagoogia, gallerioita, antiikkiliikkeitä, käsityöverstaita, kahviloita ja ravintoloita. Seuraavana iltana oli määrä tulla illalliselle alueen yhteen ravintolaan.

Helena Rubisteinin talo


Ikkunaristikoita tuli taas kuvattua. Olenko jo maininnut pitäväni niistä :)


Talo, jossa Singerin kahvila tai ainakin vanhoja singereitä istuimina.


Täällä filmattiin Schindlerin listaa

Katutaidetta vai toimiva kulkupeli.

Furdynan lyijylasitehdas

Matka jatkui bussilla Furdynan lyijylasitehtaalle.

Tilaustyön lasinpalaset asemoitu kaavapaperille.


Sinä aikana, kun meille havainnollisesti esiteltiin kaikkia työvaiheita, oli tämä ammattilainen päässyt näin pitkälle. Tuohon työvaiheeseen, kun lasinpalat siirretään alustalle ja lyijytetään, kestää ammattilaiselta noin kaksi tuntia.

Lasimalleja

Mieletön määrä työvaiheita, enkä varmasti osaa käyttää oikeita termejä, enkä ehkä edes ymmärtänyt kaikkea oikein. Prosessi on kuitenkin mielestäni niin mielenkiintoinen, että käytän kuvien selittämiseen aikaa enemmän kuin mitä itselläni on ymmärrystä.

Työn suunnittelumalli

Kaavapaperille piirretään leikattavan lasin mallikuviot ja merkataan värit

Lasit on leikattu kaavamallin mukaan, numeroidaan ja asemoidaan kaavan päälle.
Lasinpalat valotaululla

Taustavalon avulla värit tulevat näkyviin
Lyijyt paikoillaan valotaululla

...taustavalo valotaululla

Mestari esittelee työtä valoa vasten
 Pois lähtiessä meitä jäi muutama henkilö vielä ihailemaan lasitöitä. Ennen kuin pääsimme ovelle, mestari käski odottaa hetken. Hän kaivoi laatikosta hienoja 240 -sivuisia kuvateoksia Josef Furdyna'sta, konservaattorista ja maalarista. Harmi vaan, että kirja on puolankielinen. Toki niitä kuvia voipi katsella, vaikkei mistään mitään ymmärräkään.



Matka jatkui. Kadulla oli tällainen liikennemerkki, en muista Suomessa nähneeni vastaavaa. Tähän saa parkkeerata näin.









Suolataikinatehdas Cudawianki

Samana päivänä kävimme myös suolataikinatehdas Cudawiankissa, jossa valmistetaan suolataikinasta eri tilaisuuksiin pieniä koriste-esineitä, kuten nukkeja, enkeleitä ja tauluja.

Sitten päästiinkin asiaan eli lounaalle Ravintola Marmolada.
Ravintola Marmoladan kattokoriste

Tomaattikeitto nuudelien kera

Broilerinfilettä kermakastikeella

Talon omenakakku maistui, vaikka olo oli jo kylläinen
Wieliczkan suolakaivos

Wikipedia: Wieliczkan suolakaivos on Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva puolalainen suolakaivos 15 kilometrin päässä Krakovasta. Kaivos on yksi maailman vanhimmista, ja se tuotti suolaa yhtäjaksoisesti 700 vuotta 1300-luvulta aina vuoteen 2007 asti.

Muutama henkilö porukastamme lähti Auschwitz-Birkenaun retkelle. Olen käynyt siellä joskus aikaisemmin, joten tällä kertaa valitsin retkikohteeksi Wielczkan suolakaivoksen, jossa vierähti pari tuntia nopeasti. Laskeuduimme ensin portaita 50 kerrosta 90 metriin, joka tuntui seuraavana päivänä pohkeissa. Matka jatkui kaivoksessa alas aina 135 metriin erilaisia entisajan kaivoshistorian työmenetelmiin, kuvaelmiin ja suolaveistoksiin tutustuessa.
Erilaisia käytäviä suolakaivoksessa
 

Suolapatsas

Hevosiakin oli töissä kaivoksessa


Aika vaikuttava oli juhlasali, jossa järjestetään erilaisia tilaisuuksia. Jos juhlasalissa olisi halunnut kuvata veistoksia ym mielenkiintoista, olisi kuvausluvasta pitänyt maksaa muutama ropo. Mulla loppui akku sopivasti, että eipä tarvinnut kuvata siellä.

Onneksi kaivoksesta väki pääsi pienissä erissä ylös maanpinnalle hissillä. Olisi voinut jäädä raput kiipeämättä.

Seuraavana päivänä olikin koko päivä aikaa tutustua käsityöläismessuihin, eli tarina jatkuu.


8 kommenttia:

  1. Takorautaa, lasimosaiikkia, voitaikinaenkeleitä - ja sielläkö maan alla se Lootin vaimo...
    Puola alkaa kiinnostaa yhä enemmän. Olet saanut mainioita välähdyksiä kameraasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellinoora, et uskokaan, miten tämä kommenttisi lämmitti. Kuvia valitessa ajattelin, että mahtaako nämä ketään kiinnostaa, mutta kun en oikein saa nykyisin tekstiä aikaiseksi tuntuu, että kuva puhuttelee ainakin itseäni ja näin matka tulee tehtyä uudelleen kuvia katsellessa.

      Varmaan siellä kaivoksessa oli Lootin vaimokin, mutta olin niin uppoutunut kuvaamiseen, etten aina kuullut oppaan opastuksia. Muutenkin piti jättäytyä joukosta, koska oppaan migreeni ei kestänyt salaman välähtelyä.

      Poista
  2. Kiitos inspiroivasta matkatarinasta. Ja jatkoakin lupaat! Mahtoi olla antoisa matka, ja kuvien avulla sen voi tehdä vielä monta kertaa.

    VastaaPoista
  3. Marjatta, kiva jos matkasepustukseni kiinnostaa. Jatkoa seuraa, mutta vähän vielä kestää, kun on kaikenlaista muuta ohjelmaa, enkä viitse stressiä siitä ottaa :)

    VastaaPoista
  4. Kiva "käydä" Puolassa, sinne ei olekaan tullut lähdettyä vaikka täältä olisi suora laivayhteys. Kiitos matkakertomuksesta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aika jännää, kun jotkut matkakohteet eivät kauheasti sytytä, mutta sitten jos on hyvät matkanjärjestäjät ja kiva teema, niin sitä lähtee kuin kokeeksi. Nyt en ainakaan pettynyt.

      Poista
  5. Täyteläinen matka. Niin paljon erilaista nähtävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otin tosiaan mielettömän määrän kuvia, että niistä oli vaikea valita, etten olisi pitkästyttänyt mahdollisia lukijoita :)

      Poista