tiistai 5. maaliskuuta 2013

Petolintu lemmikiksi

Kuva lisätty 6.3. ja teksti kommenteissa
Olimme muuttaneet korkeaan kerrostaloon. Seisoin kadulla ja katselin, tunnistaisinko omat ikkunamme. Ylhäältä, avonaisesta ikkunasta kuului voimakas linnun kutsuääni. Aloin matkia ääntä ja yllättäen ikkunasta syöksähti lintu jalkojeni juureen. Hämmästyneenä otin sen varovaisesti käsiini. Se oli elossa, mutta ei yrittänytkään lähteä lentoon. Ajattelin palauttaa linnun asuntoon, josta se oli lennähtänyt, mutta ovea ei avattu.

Lintu vaikutti nuorelta petolinnulta, haukka kenties. Ihmettelin, mitä tekisin sille. Eihän minulla ollut minkäänlaista kokemusta linnuista, vaikka olihan meillä joskus kauan sitten ollut pari undulaattia. Se oli ilmeisesti tottunut lentelemään vapaasti asunnossa, koskapa oli uloskin löytänyt. Oliko sille annettu mahdollisuus päästä vapauteen? Lintu vaikutti virkeältä, eikä halunnut lähteä luotani, vaikka sillä olisi ollut siihen mahdollisuus. Mitä ihmettä tekisin! Päätin odottaa, että asunnon haltija tulisi kotiin, jotta voisin palauttaa linnun kotiinsa.

Asunto, johon olimme muuttamassa, oli suuri ja sinne oli haalittu muitakin asukkaita. Miettiessäni linnun kohtaloa, alkoi muita asukkaita ilmaantua paikalle muuttokuormineen. Yhdellä oli omituisen näköinen teline, joka osoittautui lintujen orreksi. Tällä tulevalla asuinkumppanillamme oli parvi pieniä, vapaana lenteleviä siivekkäitä! Hyvänen aika ja minulla seuranani vapauteen tottunut haukka!

Pulmaa alkoi kerääntyä kylliksi, kun seuraavallakin asukkaalla näytti olevan lemmikkinään haukalle kelpaavaa herkkua.

Onneksi asia hoitui parhaalla mahdollisella tavalla. Tänään minulla ei ollut minnekään kiire, joten sain herätä rauhassa ilman herätyskellon pirinää. Mitähän tuo uni, jonka muistin niin selvästi, mahtoi tarkoittaa?

Uni jäi vaivaamaan tajuntaani ja mietiskelin sitä aamiaispöydässä. Kesken mietiskelyn ja kahvin juonnin pysähdyin kuuntelemaan radio-ohjelmaa. En muista tarinaa tarkemmin, mutta siinä puhuttiin kanahaukasta, joka oli syönyt parvekkeella pulua kaikessa rauhassa, katsonut pistävästi parvekkeelle tulijaa, joten tämä antoi linnun olla rauhassa. Aterian syötyään haukka oli lentänyt pois ja asunnon haltija oli päässyt siivoamaan "pöydän".


Jos joskus on lähdössä matkalle, tuntuu kuin mediassa ei muusta puhuttaisikaan kuin juuri siitä matkakohteesta. Tänään on tullut radiosta kohtalaisen paljon asiaa linnuista. Olisinko ilman tuota unta tullut kiinnittäneeksi lainkaan huomiota lintuohjelmiin.

*****

Tänään ei ole minnekään kiire! Tein lumitöitä ja lämmitin saunan. Rauhassa saa ihminen olla ja nauttia. Äsken soi puhelin ja kysyttiin, miksi en ole teatterissa. Minä hämmästyneenä, että tänään, huomennahan se on. Olen innolla odottanut huomista päivää, jotta pääsisin katsomaan Svenska teatteriin Kristina från Duvemåla -näytelmää Kuopuksen kanssa. Hitsin kalliit liputkin! Että harmittaa! En mitenkään enää ehdi teatteriin, joten laitanpa tällaisen päivityksen.

18 kommenttia:

  1. Voi ei! Tosi harmi. Joskus käy noin...Mukavaa iltaa kuitenkin,..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Jotain hyvää sentään. Ehdin lukea muutaman blogin tässä :)

      Poista
  2. Muutto, muutos, muita, haukka, vapaa kuin taivaan lintu, yläkerros... Oijoi, olisipa hyvää matskua uniryhmällemme, jos olisit itse kertomassa! Useinhan edellisen päivän tapahtumat ujuttautuvat uniinkin, harvemmin seuraavan päivän sentään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Ellinoora! Esikoisen perhe on muuttamassa takaisin tänne kotitantereille. Siinä on tullut elettyä kovasti mukana. On jännitetty edellisen asunnon myyntiä ja sellaista. Olisiko siitä tullut alitajuntaan ja uniin? He muuttavat paritalosta kerrostaloon. Kerran mökillä kanahaukka lensi ikkunaan ja kuoli. Esikoisen väki oli haukkaa hautaamassa. Linnun kaveri kierteli monta päivää etsimässä kumppaniaan. Tuosta on kyllä jo monta vuotta, mutta se oli aika vaikuttava näky.

      Poista
  3. unet ovat niin ihmeellisiä et hyvinkin tuo edellä kertomasi on voinut vaikuttaa. olipa tosiaan harmi tää päivien sekaannus, kun olisi ollut noin mieluinen menokin. itselläni taitaa jo kaikki tärkeät menot olla muistuksena kännykässä, muutoin mulle kävis alvariinsa noin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Ilona, mulla on kaikki menot kahteen kertaan merkittynä. On taskukalenteriin ja kännykkään. Mutta sekään ei auta, jos on tehnyt molemmat merkinnät väärälle päivälle. Sitten mulla oli vielä printattuna OIKEAT päivämäärät ja esitteet.
      Tytär sanoi kerran puhelimessa, että eikö se päivämäärä ollut 5.3. ja minä siihen, että ei kun se on 6.3. Hyvä, kun tuli puheeksi, niin on kummallakin sama päivämäärä.
      SILLOIN olisi pitänyt kellojen soida ja tarkistaa siitä printistä oikea päivämäärä.

      Mutta nyt tuli mieluinen tieto. Eilinen näytös oli loppuunmyyty ja ystävät saivat liput myytyä edelleen. Pääsen sittenkin katsomaan näytelmää huhtikuussa. Liput on taas varattu :)

      Poista
    2. Mainiota, happy end siis. Nuo mobiilit ja tasku- ja digikalenterit muistavat kaiken puolestamme. Vain yksi heikko lenkki: muistiinmerkitsijän sormet ;)

      Hauska uni. Unimaailma tarjoaa ihmeellisiä retkiä arjen keskellä :)

      Poista
    3. Juuri eilen sain kuulla, että mokani ei ollut ollenkaan paha. Niitä lippuja ei tarvinnutkaan MYYDÄ eteenpäin. Kahden ryhmän henkilön lippuvaraus oli hävinnyt bittiavaruuteen. Lippujen varaaja oli luovuttanut omat lippunsa heille, ja kun minä en saapunut paikalle, lippujen varaajakin pääsi ystävänsä kanssa katsomaan esitystä.

      Nyt odotan innolla huhtikuuta, eikä minun tarvinnut maksaa toista kertaa huhtikuun lipuistani, vaan se maaliskuun maksuni saatii siirrettyä tähän toiseen näytäntöön. Aurinko paistaa jälleen.

      Poista
  4. Kommentti haukka katiskssa -kuvaan: Eilisen teatterimielenpahoituksen takia nukuin huonosti. Sängyssä pyöriessä tuli mieleen toinenkin haukkatapahtuma mökillä. Itse en ollut paikalla, mutta Esikoinen sai kännyllä kuvan katiskaan kahden pikkulinnun perään syöksyneestä haukasta. Onneksi tytär ehti ajoissa hätiin. Hän leikkasi katiskaan aukon, josta haukka lensi vauhdikkaasti ulos. Katiskan pohjalla oli pari päätöntä pikkulintua. Yleensä emme jätä katiskaa kuivalle maalle, ainakaan siten, että sinne pääsee eläimiä. Miten lie käynyt sillä kertaa. No, sillä katiskalla ei enää kalasteta. Ostettiin tilalle sellaiset, jotka saa taiteltua litteäksi pieneen tilaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuva onkin hämmästyttävä ja sopii hyvin tarinaasi. (Minäkin julkaisin äskettäin kuvan haukasta FB:ssa, tosin en noin hienoa)

      Poista
    2. Minustakin tuo kuva oli niin mainio. Hyvä, kun muistin, että tytär oli ottanut tuollaisen ja sain luvan käyttää sitä.

      Poista
  5. Ellinooran kertomus uniryhmästään toi mielen koulutuskurssin, jossa aamuisin istuimme puolisen tuntia yhdessä ilman varsinaista ohjelmaa. Olimme periaattessa hiljaa, mutta jokainen sai halutessaan tuoda esiin joko uniaan tai muita aamuisia ajatuksiaan, ilman sen kummempaa järjestystä. Kukaan ei selitellyt mitään.

    Huomasin, kuinka erityinen se tilanne oli. Olimme yhdessä opiskelemassa samaa asiaa ja kokemassa samoja tunteita. Yllättävästi joku toisen kertoma liittyikin omiin mietteisiin. Toisen unissaan luoma tilanne oli saanut vaikutteita yhteisestä kurssista ja avasi uusia näkökulmia omiinkin uniin. - Huomaan nyt, kuinka sinäkin aloit tulkita omaa untasi.

    En ole olleenkaan mikään unennäkijä enkä unitutkija, mutta välillä hymähtelen niille hyväksyvästi ja mietin, mitä asiaa minulla olikaan ollut itselleni :)

    VastaaPoista
  6. MM, olipa mielenkiintoista muistelua ja pohdintaa. Helmenä tuo "mitä asiaa minulla olikaan ollut itselleni". Noin minäkin joskus uniani mietin, jos muistan mitä olin nähnyt. Useinhan unia tulee ja menee, eikä aamulla muista mitään. Toisinaan kuitenkin joku uni jää selkeänä mieleen ja todentotta avaa uusia näkökulmia asiaan, joka on saattanut askarruttaa valveilla ollessa.

    Tuo haukka-uni toikin mieleen monenlaisia rakkaita ja haikeitakin muistoja, jotka liittyvät mökkielämään ja läheisiini.

    Kiitokset ihanasta kommentistasi, katalyytti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MM Olin kirjoittanut pitkän vastauksen kommenttiisi. Sitten tein jotain ylimääräistä ja kommentti katosi. Tässä bloggesissahan on mainiota, kun voi vastata jokaiseen kommenttiin erikseen "henkilökohtaisesti" ja jatkaa samaa ketjua saman henkilön kanssa pitkäänkin. Hätäpäissäni aloin kirjoittaa tuota seuraavaa kommenttia uuteen kommenttiruutuun, joten se tuli ikäänkuin itsenäisenä juttuna. Harmi, kun en edes muistanut mitä kaikkea "hienoa" olin pohdiskellut. Onko pakko herätä yöllä kirjoittamaan, kun voisi nähdä uniakin!

      Klo on nyt 5.08, mutta tämä antaa ihan ihmeellisiä kellonaikoja, vaikka muuten onkin ihan näppärä.

      Poista
  7. Onneksi mulla on parvekkeellani lasit! Niin se on, että mitä tosi paljon ajattelee tai mitä uutta on tapahtumassa, niin sitä näkee ympärilläänkin ja pongaa paikasta jos paikasta. Muistan ekan tuollaisen kokemuksen ollessani vuonna jotakin raskaana...hyvä, ettei joka toisella naisella ollut kyläkuvassa iso vatsa tai lastenvaunut. Siihen mennessä en ollut huomannut yhtäkään raukautettua naista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä Vilukissi. Just noin tapahtuu mullekin tämän tästä. Sitä silmät avutuu näkemään laajemmalti jotain uutta asiaa, kun se on kohdalle osunut.

      Poista
  8. Unien maailma on mielenkiintoinen. Minä nukun ajoittain huonosti ja silloin nään unia, tai vissiin vaan muistan ne paremmin. Tavallisemmin käy, että juuri ja juuri herätessäni vielä muista unen, mutta se katoaa saman tien, kun yritän esim. ruveta kertom,aan sitä.
    Onneksi lippujen kanssa sinulla oli onnea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aimarii, onkin metkaa, että unet tuppaavat katoamaan muistista, kun niitä yrittää kertoa tai kirjoittaa vähän ajan päästä herättyään. Pitäisi olla muistivihko yöpöydällä mielenkiintoisia unia varten.

      Laitoinkin juuri tuonne Ilonan kommentin jälkeen uuden jutun sattumista ja lippujen onnellisesta käänteestä.

      Poista