Joulukuussa luettua

Muutaman lapsuudenystävän kanssa on tapana silloin tällöin kokoontua muistelemaan menneitä. Esikoiseni kummi Marja on heistä rakkain. Viimeksi kokoonnuimme hänen kotonaan. Keskustelu rönsysi kirjoihin, josta Marjalla muistui mieleen kohtaaminen kaupungilla kirjailija Hannu Mäkelän kanssa. He ovat lapsena olleet samalla luokalla. Huvittavinta tässä on se, että henkilöt, jotka ovat tavanneet toisensa lapsina, tunnistavat toisensa kymmenien vuosien kuluttua aikuisina. Eihän se ole kummallista, että tunnistaa julkisuuden henkilön, mutta että joku piirre vieraaksi kasvaneessa, vanhentuneessa aikuisessa tuo mieleen muiston henkilöstä lapsena, on aika mielenkiintoista. Kaikkein ihaninta tuossa kohtaamisessa oli mielestäni se, että keskustelun aikana Hannu Mäkelä mainitsi, että kirjassaan Muistan hän on kirjoittanut myös Marjasta.

Marja ja minä Kolmas Linja 14:n takapihalla. Äitikin on tuolla oikeassa reunassa.

Marja on aikoinaan hankkinut Mäkelän teoksia ja nyt hänellä on niissä omistuskirjoituskin. Sain kirjan lainaksi ja tykästyin siihen kovasti, koska siinä kuvattiin niitä maisemia, jossa minäkin olen lapsuuteni viettänyt. Pidin niin Mäkelän tyylistä, että luen nyt hänen muitakin teoksiaan.

Kirjassaan Äiti Mäkelä muistelee äitiään ja koskettavasti kertoo tämän viimeisistä kuukausista sairaalassa. Tämänkin kirjan koin kovin läheiseksi. Oma äitinikin sairastui Alzheimerin tautiin. Itse en ole vielä pystynyt kirjoittamaan äidistäni, vaikka hoitokodissa ja sairaalassa käyntini aikana kirjoitin ruutuvihkoon ajatuksiani. Ruutuvihkokin on kadonnut jonnekin, mutta muistan saman syyllisyyden, riittämättömyyden ja turhautumisen ja lopulta helpotuksen tunteen, kun äiti viimein pääsi lepoon. Kirjaa lukiessa olin kohdassa, jossa äiti on kuollut, samaan aikaan radiosta tuli Katie Meluan laulu If you were a sailboat. Itku siinä pääsi.

Eevi Mäkelä on ollut kaunis!