Taidenäyttely Keravan purkutalossa

Taiteen kotitalon asukkaat eli suuri joukko taiteen ammattilaisia, monitoimiosaajia ja harrastajia asettuivat Keravan kaupungin omistamaan purettavaan kerrostaloon ja tekivät jotain sellaista, joka on tähän mennessä herättänyt valtavan kiinnostuksen ja koskettanut näyttelyssä kävijöitä. Osa paikallispoliitikoista alkuun vastusti koko hanketta.

Jari Tamminen kertoo mielenkiintoisesti näyttelystä ja sen hankalista alkuvaiheista Häiriköt-Päämajan artikkelissa: Kerrostalon kokoinen taideteos

Hatunnosto purkutaiteen taiteelliselle johtajalle, graffittitaiteilija Jouni ”Psyke” Väänäselle, jonka esitteessä lukee mm: ”Jouni on sotkenut seiniä yhdeksänkymmentäluvun puolivälistä lähtien. Tämän naurettavan ja lapsellisen tendenssin jatkuminen pitkälle aikuisikään on vahingossa päässyt johtamaan siihen, että hän on tehnyt sitä myös ammatikseen vuodesta 2011 lähtien.” 

Keravalaisille Jouni on legenda jo eläessään. Olen ylpeä Jounista ja hänen panoksistaan tehdä Keravan imagosta ennakkoluuloton ja aikaansa edellä oleva asuinpaikka.

Aikaisemmista postauksistani Jounin panoksesta tehdä graffititaiteesta ymmärrystäni avartavaa kokemusta olen kirjoittanut jo vuonna 2017 Rakkaudesta vapauteen ja Graffittinäyttely

Keravan purkutalon taidenäyttely avattiin yleisölle heinäkuussa ja alkuun 15.8. olisi ollut näyttelyn viimeinen päivä. Asumme Esikoisen kanssa lähellä purkutaloa, mutta kesällä on mökkieristäytyminen pitänyt meidät poissa Keravalta. Onneksi juuri oletettuna viimeisenä päivänä meille tuli sopiva hetki päästä näyttelyyn. Olipa huikea kokemus!

Esikoinen afropaidassaan on mielestäni kuin osa taideteosta. (Vähän saattaa olla subjektiivinen mielipide :)

Näyttelystä on jo niin paljon lehtikirjoituksia ja tietoa löytyy myös netistä, joten laitan tähän vain kuvia todella mielenkiintoisesta ja ainutlaatuisesta kokemuksestamme ja teoksista, jotka jäävät elämään vain kuvina, kun talo aikanaan häviää tomuna ilmaan.

Jouni "Psyke" Väänänen ja Emma Salokoski: "Home Made Heaven"

 

Jukka "JugiX2" Metsäaho, Helsinki: "Concrete Garden"

Jukka "JugiX2" Metsäaho, Helsinki: "Concrete Garden"

Keravalaisen kuvataiteilija Jarno Sinivaaran teokset koskettivat kaikin tavoin. Upeita!

Jarno Sinivaara: Perheside

Jarno Sinivaara: Perheside

Jarno Sinivaara: Perheside Jarno Sinivaaran teokset "Covid – 19"

Jarno Sinivaaran teokset "Covid – 19"

Iina "Lewe" Väisänen

Sheikki: "High on Life"

Vihtiläinen Muraalimaalari, Salla Ikonen: This Too Shall Pass"

Salla Ikonen: This Too Shall Pass"

Salla Ikonen: This Too Shall Pass"

Pimeän huoneen lyhdyn sai ottaa mukaansa huonetta kiertäessä

Pimeä huone Niko Hill: "Murheen laakso"

Petra Martinez: "Rag Town Series Takeover: Loimi"

Keravalainen Tuomas Kiuru kehoittaa kävijöitä: ”Ota tarra ovensuusta ja liimaa se mihin haluat. Sinä päätät.” Aika moni on ottanut :)

8ART/Kasia Vuorinen: "X Male?"

Graffititaiteilija Viivi "Viv Magic" Vierinen: "Kohtaamien. Encuentro"

Graffititaiteilija Viivi "Viv Magic" Vierinen: "Kohtaamien. Encuentro"

Keravalainen kuvataiteilija Sini Havukainen:"Kotisirkka"

Akku "Acton" Saarelainen, graffititaiteilija, Helsinki: "Act I/People=Shit", "Act II/Manipulation", "Act III/Awake"

Kuvataiteilija, suunnittelija, Helsinki Jennifer Backlund: Ykseys

Graffititaiteilija, Purkutaiteen taiteellinen johtaja, Kerava, Jouni "Psyke" Väänänen ja laulaja, elämäntapaintiaani, Vantaa Emma Salokoski: "A year in graffiti/ a year in love". Teoksessa on lähes 2000 spraymaalipurkkia, valtavan teoksen osasi hahmottaa vasta puhelimen linssin kautta.

Graffittitaiteilija, Pete "Hende" Nieminen, Vantaa: "Hendenvaarallinen yksiö"

Nina Kuukari, Kirkkonummi, Loop Bad Seeds, Nso Kac Dts yhteisteos: "Duo"

Graffititaiteilija Mion: "Le'Mion"

Yrttipurkit kiinnostaa aina, vaikka minulle jäi tekijä(t?) epäselväksi.

Keravalainen graffititaiteilija Tommi Mustaniemi "Sellehanks": "Venomancer"

Kuvataiteilija Iida Valkonen, Kuopio: "Redo"

Kuvataiteilija Iida Valkonen, Kuopio: "Redo"

Minja Yletyinen: "Sticky"

Minja Yletyinen: "Sticky"

Terese Kühl: "Bedtime Stories" Kielletty alle 18 v

Kuvataiteilija, taidemaalari Nina Vincelot, Kokemäki: Rituaali"

Rappukäytävän naisia

Kuvanveistäjä, taiteilija, graafikko Arsen Kljan: Ahjon Lempi ja Toivo

Myös talon ulkoseinissä riittää katseltavaa.

Näyttelyaikaa on jatkettu siten, että syyskuussakin vielä purkutalolle pääsee viikonloppuisin. Kannatta varata runsaasti aikaa, koska jonottaminenkin voi kestää yli tunnin ja itse näyttelyn kiertämiseen on hyvä varata aikaa pari tuntia. Purkutalon facebook-sivuilla on päivittäin kerrottu mm. jonotusajoista yms. 

Yrteistä suolaa ja levitettä

Annoksen 5 ainekset

Kesällä kokeilin pihan yrttien käyttöä erilaisiin maustesuolasekoituksiin. Netistä löytyy aika paljon ohjeita, mutta suolan määrä niissä vaihteli aika tavalla (2 rkl – 800 g) verrattuna yrttien määrään. Yrttejä taas oli joissakin ohjeissa käytetty mielestäni pieniä määriä esim. 10 lehteä sitä, 5 lehteä tätä yms.

Annoksen 3 aineksia

Keräsin korillisen erilaisia yrttejä. Nypin lehdet ja kukat jäykistä varsista, jolloin ensimmäisessä kokeilussa yrttejä oli n. 1,5 l. Tuohon yrttimäärääm käytin sekä karkeaa merisuolaa, että hienoa jodioitua ruokasuolaa yhteensä n. 2 dl. Pyöräytin seoksen teholeikkurissa.

Yrtit valmiina leikkuriin

 

Seuraaviin kokeiluihin vähensin suolan määrän 1,5 dl (yrttejä 1,5 l). Valmista sekoitusta tässä tapauksessa oli kuivatettuna n. 3,5 dl.

Viimeisimmässä kokeilussa yrttejä oli jo 2 l ja suolaa 1dl, koska halusin suolaan enemmän yrttien makua.

Ensimmäisen annoksen ainekset levitettynä kestohedelmäpussin päälle kuivurin ritilälle

Kuivatin seoksen kuivurissa. Lämpötila 30 º, aika n. 2 tuntia. Suurempi annos vaati hieman pidemmän kuivumisajan eli n. 3 tuntia. Levitin yrttiseoksen kaupan kestohedelmäpussin päälle, jottei suolaa menisi kuivurini ritiläverkosta moottoritilaan. Annokset mahtuivat hyvin yhdelle ritilälle.

Karkea merisuola jää aika karheaksi, mutta kuivatuksen jälkeen voi valmiin maustesuolaseoksen vielä pyöräyttää leikkurissa, jos suolan haluaa hienompana.

Leikkuriini ei kerralla mahdu kovin suurta annosta. 2 litran yrttiannoksen jouduin pyöräyttämään kolmessa osassa. Murskattuina ne sitten mahtuivat kaikki samalla kertaa sekoitettavaksi.

Vain mielikuvitus on rajana, mitä yrttejä sekoituksiin valitsee. Minulla ei ole kovin hienostunut maku- eikä hajuaisti, joten itse en huomannut kovinkaan suuria eroja erilaisten sekoitusten maussa enkä tuoksussa. Ihanan yrttisiltä kaikki kuitenkin tuoksuivat. Suosikkini on se, jossa on vähiten suolaa. Kokeilu jatkuu.

Yrttisuola valmiina käyttöön

Yrttisuolaa voi käyttää samaan tapaan kuin suolaa yleensäkin. Jopa kaurapuuroon :)

Kokeilin erilaisia yrttisekoituksia:

1) Lipstikkaa, karjalanminttua, iisoppia, timjamia, mäkimeiramia ja persiljaa. Karkeaa merisuolaa ja jodioitua ruokasuolaa.

2) Valkosipulin kukkanuppuja, maitohorsman lehtiä, nokkosen lehtiä. Karkeaa merisuolaa.

3) Sitruunamelissaa, karjalanminttua, mäkimeiramin kukkia ja lehtiä, krassin kukkia, saksankirvelin lehtiä (varmaan saksankirvelin siemeniäkin voisi kokeilla), iisoppia, pihatähtimöä, vuohenputkea. Yhteensä yrttejä nypittynä n. 1,5 l, karkeaa merisuolaa n. 1,5 dl.

4) Maitohorsman lehtiä ja kukkia, mäkimeiramia, mustaherukan lehtiä, sitruunamelissaa, vuohenputkea, erilaisia minttuja, valkosipulin itusilmuja.

Halusin kokeilla myös vähäsuolaisempaa versiota: Johon yrttejä tuli 2 l ja karkeaa merisuolaa ja jodioitua ruokasuolaa yhteensä 1 dl. Kuivatuksen aikana tuoksu oli huumaavan yrttimäistä.

Viimeisimmän annoksen ainekset valmiina leikkuriin

5) 3 lajia erilaisia lehtikaaleja, rakuunaa, iisoppia, mäkimeiramin kukkia ja uusia lehtiä, sitruunamelissaa, krassin kukkia, kehäkukan terälehtiä, karjalanminttua ja kukkia, mustaherukan lehtiä, valkosipulin itusilmuja.

Valkosipulin itusilmuja

Arvelin, että valkosipulin itusilmut voisi erottua selvemmin, mutta varmaan olen niin tottunut valkosipulin makuun ja tuoksuun, että oikeasti minun nenääni eri sekoitukset tuoksuivat vain houkuttelevan yrttimäisiltä. Valkosipulin itusilmut leikkasin saksilla puoliksi ja vähän mehevää vartta mukaan. Alkukesästä itusilmut ovat pehmeitä ja mehukkaita ja ne saa leikkurissa ihan huomaamattomiksi. Silloin niitä kannattaakin keräillä, jotta valkosipulit kasvaisivat suuremmiksi, kun voima ei mene silmujen kypsyttämiseen. Elokuussa silmuihin alkaa kehittyä paksuhko kuori, joka erottuu karheana hyvin massasta.

Itusilmut erottuvat lilan värisinä

Talvivalkosipulin suhteen olen ollut omavarainen jo vuosia. Ensimmäiset ostin yli 30 vuotta sitten. Valkosipulin itusilmuille en oikein ole aikaisemmin löytänyt muuta käyttöä kuin uuden sipulikannan kasvattaminen. Kaverien vinkkien innoittamana päätin kokeilla niitäkin yhdeksi ainesosaksi yrttisuolaan ja peston tyyliseen levitteeseen.

Oikean puolen Tunniste-laatikosta löytyy lisää kirjoituksiani valkosipulista.

Maukasta levitettä

Levite (peston tyylinen): Valkosipulin itusilmuja, auringonkukan siemeniä, muutama cashew, mantelijauhoa, ravintohiivaa, oliiviöljyä, omaa yrittisuolaa, basilikaa ja puolikkaan sitruunan mehu sekoitetaan teholeikkurissa. Purkitetaan ja säilytetään jääkaapissa. Annos on aika pieni ja se hupenikin minulta muutamassa päivässä. Aivan taivaallista! Jatkoon.

Olen käyttänyt leivän päällä erilaisia ostolevitteitä, mutta taidanpa tästä lähtien tehdä niitä itse – erilaisia.

Varmaan maailman komein maitohorsmapuska on itsekseen kylväytynyt pajukehikkoon, jota käytän joulu- eli kaamosvalotelineenä.

Pioni 'Kesähamonen', mitä ihmettä!

Vanhimpia kaunokukkia pihallani on Pioni 'Kesähamonen'. Olen saanut sen kauan sitten äidiltäni, joka oli saanut sen ystävältään. Lajinimeä ei kasveilla niihin aikoihin ollut tai sitä ei pidetty tärkeänä. Eräs pioni-asiantuntija on sittemmin nimennyt kasvin Kesähamoseksi, joka sopii sille mielestäni varsin hyvin.

Kesähamonen on myös aikaisimpia kukkijoita pihallani. Yleensä jo toukokuussa sen komeat nuput lupailevat silmänruokaa pikapuolin.

Pörriäisetkin tykkäävät Kesähamosestani

Kasvi on siitäkin mukava, kun se ei vaadi minkäänlaista hoitoa. Se kukkii lyhyen ajan, tekee siememet, ripottelee (tai minä ripottelen) siemenet erilaisiin paikkoihin ja sitten se päättää, mikä paikka on hyvä jatkaa elämää.

Uusia pikkutaimia on pihallani siellä täällä. Muutama vuosi siinä menee, että niistä kasvaa vankka kukkiva pikkupensas, mutta sitä ennen vanhat, jo suuriksi kasvaneet yksilöt kukkivat uskollisesti vuodesta toiseen.

Lehtikomposti näyttää mukavalta muutenkin, mutta kun se saa seurakseen tuollaisen kaunottaren, niin viehättää se toivottavasti jo vaativampaakin katsojaa.

Tänä vuonna ensimmäisen kerran pullea kukkanuppu pienessä taimessa ei ollutkaan punainen, vaan vaalea, vähän kellertävä, jossa häivähdys vaaleanpunaista. Jännittyneenä tarkkailin, mitä tuleman pitää. Juuri vähän ennen nupun aukeamista, lähdin mökille ja vannotin kasvien sijaishoitajaa kuvaamaan kukan, kun nuppu aukeaa.

Kuuliaisesti kasvien kesähoitaja kaiken muun lisäksi hoiti kuvaajan virkaa. Enpä olisi tätäkään nähnyt, jos ei olisi hyviä kavereita.

Nyt minulla on vaalea Kesähamonen punaisten lisäksi. Pitää ottaa siemenet talteen ja katsoa, mitä jälkeläisistä tulee sitten joskus.