tiistai 21. tammikuuta 2020

Olipa kerran -näyttely


Klikkaa kuvaa, niin näet tekstin :)

Olin tänään Keravan taidemuseo Sinkassa Olipa kerran -näyttelyn avajaisissa. Ensin en ottanut yhtään kuvaa, päätin jopa olla kirjoittamatta näyttelystä blogiini, koska paikalla oli ihan ammattivalokuvaajia ja lehdistön edustajia. Näyttääkö siltä, että pysyin päätöksessäni? No, minä nyt olen tällainen tuuliviiri. Tällä kertaa suuret pronssiveistokset laukaisivat kuvanottovimmani.
Aune Laaksosen muotokuva näyttelyssä

Aune Laaksonen (7.4.1927 – 1.2.2014) oli Keravalla vaikuttanut värikäs persoona, taiteen keräilijä, museon johtaja, joka ”kerjäämällä” keräsi yli 2000 teosta käsittävän taidekokoelman. Hän oli perustamassa Keravan taidemuseota, joka toimi 1990-2014 Keravan Saviolla entisen kumitehtaan rakennuksessa, Klondyke-talossa. Taideteokset olivat erinäisten tapahtumien vuoksi evakossa Tuusulassa, mutta vuonna 2018 mittava kokoelma on saatu neuvoteltua takaisin kotiin Keravalle.


Aune Laaksosen Taidesäätiön puheenjohtaja, valokuvataiteilija Timo Laaksonen, Aune Laaksosen poika on kuvannut kokoelmakirjan taideteokset.




Keravan taidemuseon hyväksi toimineiden talkoolaisten (50) muotokuvia
Nina Terno (1935 - 2003) Viimet muusat pronssi


Pekka Pitkänen (s. 1950) Maan kilpi pronssi

Maan kilpi toisesta suunnasta

Pekka Pitkänen (s. 1950) Majakka pronssi

Hannele Kylänpää (s. 1948) Tähtityttö pronssi
Riitta-Kaija Iivonen (s.1942) Kevät (jättiläismunia risupesässä)

Samuli Heimonen (s. 1975) Äänetön ja Erottamattomat

Hannele Kylänpää (s. 1948) Merimies maissa pronssi

perjantai 10. tammikuuta 2020

Torkkupeitto isoäidin neliöistä


Virkkaus on vasta viimeisen vuoden aikana tullut uudelleen ohjelmistooni. Aikaisemmin en edes tykännyt isoäidin neliöistä, olivat mielestäni liian mummomaisia. Kun Ykkönen asui luonani n. 10 vuotta sitten, hän sai minut usein kiinnostumaan monenlaisista asioista, jopa isoäidin neliöistä. Niitä hän koulun käsityötunneilla virkkasi ja minähän innostuin kanssavirkkaajaksi.

Minulla oli sattumoisin aika kivaa punaista puuvillalankaa, jonka otin pääväriksi. Oikeastaan ihastuin malliin, jossa päävärinä oli valkoinen, mutta silloin ajattellin, että punainen on tarpeeksi raflaava eikä liian mummomainen. Aika monta neliötä sain aikaiseksi, pääteltyä ja jopa yhdistettyä, mutta ei siitä koskaan valmista tullut.

Kun jouluna teimme isolla porukalla Carmelon päiväpeiton ja saimme sen valmiiksi ennätysajassa ajattelin, että nyt on aika tehdä loppuun 10 vuotta odottamassa ollut peitto. Jotta peitosta olisi tullut riittävän kokoinen nokosille, jouduin virkkaamaan vielä 12 uutta palaa. Alkuperäistä punaista lankaa ei ollut enää jäljellä, mutta saman väristä, vähän ohuempaa lankaa kyllä.

Sitä Carmelon peittoa tehdessä huomasin pari asiaa, joihin en aiemmin ollut kiinnittänyt huomiota. Palat olisi voinut yhdistää virkkaamalla, minä olin ommellut. Langat olin päätellyt pujottamalla mielestäni aika huolimattomasti, joten jouduin ne päättelemään uudelleen. Päättelytyöt ovat yleensä kaikkein ikävintä, mutta minusta on tullut tosi omituinen. Tykkään siitäkin.

Olen kamalan ylpeä itsestäni. Peitosta tuli höyrytettynä 95 x 170 cm ja opin vielä reunan viimeistelyyn rapuvirkkausta.
Rapuvirkkaus reunan viimeistelyyn


lauantai 4. tammikuuta 2020

Talven käsitöitä


Torkkupeitto Carmelolle

Sisilian matkalla Carmelo puoliksi leikillään ”ilmoitti”, että hän haluaa meiltä torkkupeiton, ison torkkupeiton. No mehän emme leikkiä ymmärrä ja tosikkona tartuimme heti haasteeseen. 30 naista kokoontui yhtenä joulukuun iltana Aunen ja Marjon johdolla harjoittelemaan afrikkalaisen tähden virkkaamista, josta Carmelolle oli määrä syntyä tilattu työ. Olimme innoissamme. Yhdessä tekeminen on tosi kivaa ja antoisaa. Italialainen kokki oli valmistanut meille herkut virkkausillaksi.





Ensimmäisen illan aikana ei syntynyt kovinkaan montaa tähteä, koska malli oli useimmille uusi. Virkkaa ja pura -menetelmällä tuntui välillä, että ei tästä mitään tule. Kun sitten parin tunnin rupeaman jälkeen alkoi oppi mennä perille ja työ sujua, tarttui uusi innostuskin. Kotiviemiseksi jokainen sai mukaansa lankaa ja mallin ja niin kotona jatkettiin viikon verran tähtien virkkaamista, joita sitten kertyikin peittoon tarvittava määrä.


Pienillä klipseillä paloja yhdisteltiin sopivan kokoisiksi ryppäiksi, jotka virkattiin yhteen.K

Näin monenlaista versiota saa virkkaamalla samaa mallia väriä vaihtamalla - ja enemmänkin

Kun palaset olivat kokoamista varten valmiit, osa porukasta alkoi yhdistellä paloja. Palat sommiteltiin ensin isolle pöydälle.

Tässä työ on jo hyvässä vaiheessa, mutta ei läheskään vielä valmis.


Kun palat oli saatu yhteeen, viimeisteltiin reuna virkkaamalla koko työ ympäri neljä kertaa.



Marjo viimeistelee reunan rapuvirkkauksella. En ollut koskaan kuullutkaan, mutta kotona opettelin netin ohjeella ja onnistuin. 


Parina iltana muutama nainen meni käsityöluokkaan yhdistelemään paloja ja lopuksi viimeistelemään virkkaamalla muutaman kerroksen koko peiton ympäri.

Carmelo piipahti Suomessa ja tuli katsomaan projektiamme muutamana iltana ja sanoi, ettei hän ikinä olisi pyytänyt edes leikillään, jos olisi tiennyt, miten iso työ peitossa oli. Niinpä sitten höyrytetty peitto pääsi Carmelon mukana kotiin Sisiliaan, emmekä ehkä koskaan sitä näe, joten tämä meille muistoksi mukavasta rupeamasta ja yhdessä tekemisen riemusta :)

Heijastinlapasia joululahjaksi

Matkakäsityönä tehdyt virkatut heijastinlapaset oli sen verran kiva ja hyödyllinen projekti ja kun sukulaiset hyväksyivät mallin, niin aloin tehtailla niitä oikein urakalla joululahjoiksi. Yhdeksät parit sain valmiiksi kaikille halukkaille.


Heijastinlapasia

Heijastinlapaset salamalla. Kyllä heijastaa.

Heijastinlapaset kokonaan virkattuna sekä resorineule ranteessa

Heijastinlapaset salamalla kokonaan virkattuna sekä resorineule ranteessa
Hiukan mukailin alkuperäistä lapasmallia neulomalla ensin resorin, jonka jälkeen virkkasin loput, kuten meille oli opetettu.

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Käsityömatka Sisiliaan Catania


Pe 25.10. käsityömatka Sisiliaan Catania

Kapris
Säät suosivat meitä Sisilian matkalla. Ainoat sateiset päivät ukkoskuuroineen osuivat Catanian matkoille eli perjantain retkipäivälle ja lauantain kotiinpaluupäivälle. Kumpaisenakin päivänä lähtö oli epävarmaa, mutta sen verran sää selkeni, että matkaan lähdettiin. Lautantaina pikkaisen jännitimme, koska huonolla säällä Catanian lentokentältä koneet eivät nouse. Lisäksi lauantain lento oli viimeinen suora lento. Myöhemmin kuulimme, että lauataina alkoi lentolakko Italiassa. Onneksi sitä emme osanneet jännittää.


Catanian Tuomiokirkon pitsikuvioinen portti

Torikahvilan herkkutarjontaa

Kaloja

Juustoja

Makkaroita

Lihoja ja lihanleikkaaja

Hauska sateenvarjokatto

Kasviksia

Mausteita

Hedelmiä

Ostoskeskuksen muurin köynnösrunsautta

Ostoskeskuksen lastenkuljetuselukoita. 4-8 vuotiaille kahden tunnin ratsastaminen 2 €
Catanian ohjelmaan kuului käynti Tuomiokirkossa, torilla ja kauppakeskuksessa ja kenkäkauppataivaassa. Joo-o, ostin nilkkurit, kun halvalla sain.


Näitä nilkkureita en malttanut jättää kauppaan, kun halvalla sai

Kurpitsaporkkanakeitto

Lämmin- ja kylmäbuffeen herkkuja

Miekkakala
Iltapäivä oli vapaa. Sai rauhassa pakata ja illaksi olimme varanneet omasta hotellista illallisen. Aikaisin nukkumaan, koska kotiinlähtö aikaisin aamuhämärissä.

Hurjan paljon kiitoksia Carmelolle ja Aunelle hyvistä matkajärjestelyistä ja huolenpidosta!
Kiitokset myös mukavilla matkakavereille kivasta seurasta!

lauantai 28. joulukuuta 2019

Käsityömatka Sisiliaan Taormina



To 24.10.  retki Taorminaan
Saint'Alession linna aamulla pilvien hiveltävänä
Saint'Alession linnaa tuli kuvattua aamulla ja illalla päivittäin.

Komea kupoli bussin ikkunasta matkalla Taorminaan
Taorminaan on Saint'Alessiosta vain 7 km. Hyvä niin, koska toisen ryhmän oli vuoro valmistaa makaronia illalliseksi.

Carmelo kertoi, että jokaisessa pienessäkin kylässä on posti ja lääkäri. Ne ovat perusasioita, joita sisilialaiset osaavat vaatia. Mielenosoitukset ja lakot ovat vauhdittaneet asioita niin, että tuntuivat toimivan. Laitoin pari korttia Suomeen ja ne saapuivat kuukauden kuluttua, mutta Suomessa oltiin juuri valmistautumassa postilakkoon, että syytän viipymisestä Suomen postia :) Lääkärin palveluun parikin joukostamme joutui turvautumaan. Ihan huippuhyvää ja ystävällistä palvelua saivat osakseen, vaikka matkalla sairastuminen on aina järkytys.



Taorminan näköalapaikalta Etna horisontissa ja 

...upea meren poukama ja hiekkaranta toiseen suuntaan


Taorminan historiallinen muinaismuisto ja suosittu turistikohde kreikkalais-roomalainen amfiteatteri, joka toimii edelleen

Taorminan aukio

Tosi kapea kuja

Nämä reput olisi sopineet pistokkaitteni kanssa.

Kalasalaatti

Tonnikalapihvi
Iltapäivällä olimmekin jo takaisin kotikylässä, eikä nälkä päässyt taaskaan yllättämään.



Eräs palmu

Palmun hedelmät

Matkakäsityö, heijastinlapasetkin valmistuivat. Peukalo ei ole niin iso kuin kuvasta voisi luulla.

Heijastaa kyllä, kuva salamalla
Näitä lapasia sitten innostuin väsäämään kotonakin peräti yhdeksät joululahjoiksi. Niistä kuvia sitten myöhemmin :)