Kadunvarsiprojekti ennen ja jälkeen

Maksaruoho on lisääntynyt ilahduttavasti länsirinteessä muutama päivä sitten, kuva syksyllä 2019

Neljä vuotta sitten kaupungin vesilaitos myllersi katumme perusteellisesti. Katu jyrkkeni parisenkymmentä senttiä entisestään, enkä halunnut ajatellakaan leikkaavani ruohoa jyrkästä kivisestä rinteestä, joten sain luvan istuttaa kaupungin nurmikon tilalle perennoja. 

Alkuvaiheesta kirjoitin blogiini jutun Koivukujan muodonmuutos. Käytän muistin virkistykseksi muutaman vanhan kuvan siitä, mistä lähdin liikkeelle tässä ns. kadunvarsiprojektissa. Talosta katsottuna käytän alueesta nimitystä länsirinne ja itärinne.

Länsirinne vuonna 2015	Itärinne vuonna 2015
Länsirinteen nurmikkoa kitketty vuonna 2016	Itärinteessä kitkennän jälkeen istutettu jo muutama kasvi vuonna 2016
Länsirinnekin saanut jo muutaman perennan vuonna 2016. Huom! kolme pientä seppelvarpua etualalla ova tuosta kasvaneet melkoisesti.	Itärinne heinäkuussa 2016

Länsirinne kesällä 2019	Itärinne kesällä 2019
Länsirinteen maksaruohoja kesällä 2019	Länsirinteen neilikoita kesällä 2019
Itärinne kesällä 2019	Itärinteen ihanat timjamit lähikuvassa kesällä 2019

Länsirinne syksyllä 2019. Seppelvarvut kuvan alalaidassa keskellä kasvaneet hurjasta ja saaneet jo syysväriä.

Projekti jatkuu edelleen.

Siluetteja ja varjokuvia

Ulla Jokisalo, Minä-peli/A Game of Self, #1, 2019, pigmenttimustevedos

Siluetteja ja varjokuvia, Silhouettes and Shadows -näyttely Keravan taidemuseo Sinkassa avautuu yleisölle la 7.9.2019. Viikonloppuna (7.9. - 8.9.2019) Sirkusmarkkinoiden aikana Sinkkaan on ilmainen sisäänpääsy klo 11 – 17.

Menin näyttelyn avajaisiin asenteella, että kyllähän minullakin taitaa jossain olla Linnanmäellä leikattu siluettikuva itsestäni. Ja menenpä ihan uteliaisuuttani katsomaan, koska Sinkassa on aina kiva käydä, mutta tällä kertaa en varmaan kirjoita mitään näyttelystä. Väärin. Olen taas ihan töpinöissäni, enkä tiedä, miten sanani asettaisin.

Osa kukitetuista taiteilijoista: Johanna Ilvessalo, Heike Weber, Andreas Kocks, Randal Thurston

Toki esillä on toinen toistaan ihastutavimpia siluettikuvia, joita yleisö oli saanut tuoda näyttelyyn. Niitä olikin kertynyt lähes sata!

Tiesitkö muuten, että rakastettu taiteilijamme Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) on ollut myös siluettitaiteilija. Näyttelyssä on harvinaisuutena taiteilijan 13-vuotiaana perheenjäsenistään leikkaamia muotokuvia, jotka nyt ovat ensimmäistä kertaa julkisesti esillä.

Näyttelyssä on käsittämättömän upeita suuria teoksia, joista tässä näytillä muutama.

Ensimmäiseksi tajuntani räjäytti Sinkan alakerrassa saksalaisen taiteilijan Andreas Kocks'in työt. Avajaispäivänä on mahdollista tavata hänet ja toinen saksalainen taiteilija Heike Weber. Heillä varmaan on jotain mielenkiintoista kerrottavaa töistään.

Andreas Kocks (s. 1960 ) Elephant's Breath, Elefantin henkäys (# 1919) 2019 leikattu vesiväripaperi. Koko seinän kokoinen työ.

Andreas Kocks Untitlet (#515 ja #516) 2019 vesiväri käsintehdylle paperille, kaiverrus/watercolor on handmade watercolorpaper, carving

Yksityiskohta Kocks'in huikean upeasta, tyylikkäästä työstä

Yhdysvaltalainen taiteilija kuvassa kertoo teoksestaan.

Randal Thurston (s. 1956) Memoria Palatium 2019 paperileikkaus/cut paper

Johanna Ilvessalo (s. 1964) Lasisakset 2007 lasi

Heike Weber (s. 1962) Scrub/Pusikko 2013 kaksikerroksinen paperileikkaus, akryyli paperille, musta paperi/double-layer cut-out, acrylic on paper, black paper 

Katri Kuparinen (s. 1973) Nimetön 2018-2019 paperileikkaus, kollaasi. Kolme taidokasta työtä, tässä yksi niistä.

Katri Kuparinen (s. 1973) Verho/Curtain 2016-2017 paperileikkaus. Kolme erilaista verhoa, tässä yksi niistä

Sasha Huberin töiden henkilöistä oli mielenkiintoiset tarinat kerrottuna kuvien vieressä. Ihan totta metalliniiteistä tehdyt työt!  

Sasha Huber (s. 1975) The Firsts - Rosa Emilia Clay 2019 metalliniitit mustaksi maalatulle akustolevylle

Sasha Huber (s. 1975) The Firsts - Jani Toivola/Ensimmäiset - Jani Toivola 2019 metalliniitit mustaksi maalatulle akustolevylle

Sasha Huber (s. 1975) Wound I - Kittilä/Haava I - Kittilä, 2016 metalliniitit poltetulle puulle, 23 karaatin kulta metalli-niiteille ja puulle

Kuvat ovat vain kalpea aavistus. Teokset vaativat syventymistä paikan päällä.

Näyttelystä saa myös luettelon, jossa aimo annos tietoa taiteilijoista ja heidän teoksistaan.

Matka Sisiliaan

Nyt minun täytyy nöyrimmästi pyytää anteeksi eiliseltä ryhmäni henkilöiltä, joille kerroin, että edellinen matkani Sisiliaan olisi ollut käsityömatka ja että siitä olisi juttua tässä Vallattoman mummelin blogissa. Muisti petti sen verran, että juttu olikin kieli- ja kulttuurimatka Sisiliaan ja se onkin vanhassa blogissani Hallittua kaaosta. Käsityömatka Sisiliaan on vasta tulevaisuudessa.

Jos anteeksipyyntöni hyväksytään ja asia vielä kiinnostaa, niin laitan linkit tähän perään, niin jutut löytyvät helpommin. Kuvia on aika paljon ja muistelen, että teksteissä on ollut linkit vielä lisäkuviin, mutta en ole varma toimivatko ne enää. 

Juttuja on viisi eli tästä se alkaa

Kieli- ja kulttuurimatka Sisiliaan

Siracusa, Teatro greco di Siracusaja Orecchio di Dionisio

S'Alessio Siculon markkinat ja Etna

Savoca ja Forza D'Agron

S'Alessio Siculo

Sittenkin luumupuu

Toukokuussa luumupuussa oli valtavasti kukkia

Elokuussa sato alkaa kypsyä

Olen 30 vuotta luullut, että sinisiä pieniä luumuja tuottava puuni on kriikunapuu. En ole kyseenalaistanut talon edelliseltä omistajalta saamaani tietoa.

Elokuun loppupuolella, muutamassa päivässä nurmikolle oli tippunut valtavasti kypsiä luumuja

Aivan ihanan herkullinen keltaluumu tuotti tänä vuonna ensimmäisen kunnon sadon.

Vasta tänä vuonna, kun satoa tulee taas valtavasti, hehkutin face-kavereille kriikuna- ja luumusadosta ja keskustelimme kriikunahillon valmistamisesta, jota en koskaan aikaisemmin ole tehnyt. Siinä jutustellessa kävi ilmi, että kriikunan kivi on pyöreä. No, ei ole pyöreitä minun kriikunani kivet, vaan pitkulaisia, päistä kapenevia. Sitten se ei ole kriikuna, sanoi asiantuntijani. Tästä lähtien kutsun puutani luumupuuksi. Onhan kriikunakin luumu, mutta se on oma lajinsa.

Sain kuitenkin yhtenä vuonna valistettua henkilöä, joka ei ihan hirveästi tiedä kasveista, että kriikuna ei ole lintu.

Keltaluumun juuriverson sain muutama vuosi sitten naapuriltani. Jokunen luumu on tullut silloin tällöin, mutta tänä vuonna ensimmäisen kerran kunnon sato. Puu on tontin uloimmalla laidalla, etten edes olisi huomannut mennä katsomaan sadon kypsymistä, ennenkuin naapuri toi maistiaseksi muutaman, joten ajattelin kurkata, josko minullakin. Maa oli keltaisenaan noita ihanuuksia. Osa oli jo ehtinyt mennä piloille, mutta kunnon herkkuhetkiä on muutamaksikin kerraksi. Onneksi on kompostori, jonne mahtuu pilaantuneet. 

Luumuhillon valmistus

Pikkuluumun kivien poisto on aika sottaista puuhaa, mutta ihan mukavaa askaretta kauniina päivänä kuistin rappusilla istuessa.

Aika sotkuista on kivien poistaminen, mutta kunnon työkalulla sekin sujuu. Reiteni on kuorrutettu luumumehulla.	Loput luumut tarjosin naapureille. Keltaisessa kulhossa hilloon tulevat ja punaisessa kiviä, jossa vielä paljon hedelmälihaa.
Siivilän läpi luputkin käytettävät hedelmälihat tarkasti talteen.	Näin pieneksi hupeni luumunkiviastia. Noin tarkkaan en saanut siivilän läpi, vaan mutustelin loput suussani :D
Hillo maistui hirmuisen kirpeälle, joten lisäsin vähän hillosokeria ja kuivatettua karjalanminttua.	Lopputulos aika kauniin väristä

Vaikka en ole kovin perso makealle, piti kokeilla valmista lämmintä hilloa jäätelön kera.

Kesä 2019

Rakas pihani

Jos minulta kysytään, niin kesä menee ohi liian nopeasti, silmänräpäyksessä. Mielestäni se saisi kestää ainakin kolme silmänräpäystä. Olin mökillä kuukauden, hievahtamatta minnekään ja kun sitten tulin kotiin, yllätti piha rehevyydellään, vaikka oli ollut hellettä ja sateetonta.

Paahteisen, kadun puoleisen rinteen kasvitkin pärjäsivät joten kuten. Kiitos ystävälleni, joka tarkkaili, etteivät ne ihan tyystin kuihtuneet. Ja vaikka niitä kasteltiin (jota en yleensä tee kuin istutusvaiheessa), niin tämän kevään uusin tulokas (pitkäpalko) ei kestänyt kuivuutta. Siihen on tyytyminen. Luonto tekee, mitä haluaa.

Kärhöt ja liljat tänä vuonna näyttivät erityisesti, mitä on runsas kukinta.

Clematis 'Polish Spirit'

Clematis 'Ville de Lyon'

Kotiin palauttua villiviiniä piti heti rajusti harventaa, kun se oli menossa katon rakenteisiin ja Clematis 'Polish Spirit' (46) siinä vieressä sinnittelee kiitettävästi kuin myös

C. 'Ville de Lyon' (365)

Clematis 'Purpurea Plena Elegans' vasta aloittelee, mutta C. 'Aljonushka' näyttäytyy koko komeudessaan	Clematis integrifolia 'Aljonushka' (395) lähikuvassa.
Clematis 'Purpurea Plena Elegans' (241) muutamaa päivää myöhemmin

Kesäkuun puolessa välissä aloitti keltainen päivänlilja runsaan kukinnan.	Pihallani on ainakin viisi rykelmää tiilenpunaisia päivänliljoja, jotka eivät koskaan aiemmin ole näin innostuneet. Päivänlilja Hemerocallis hybr. 'Crimson Pirate' (335)
Päivänliljoja ja syyshohdekukka Helenium 'Moerheim Beauty' (129)	Päivänlilja Hemerocallis 'Paige Pinata' (306)
Tarhapäivänliljat Hemerocallis 'Love That Pink' (238) ja H. 'Bumble Bee' (239)	Tarhapäivänlilja Hemorocallis Hybrida 'Pandoras Box' (336)

Syyshohdekukka on pörriäisten suosikki

H. hybr. 'Pardon Me' (307) takana joku vanha nimetön tiilenpunainen päivänlilja

Kasvikirjanpitoni ei enää ole oikein ajan tasalla ja muistikin alkaa pettää. Joihinkin kuvan kasveihin olen laittanut numeron, joka on ihan omia merkintöjäni. Suonette anteeksi. Nimetkin saattavat olla mitä vain, mutta sen nimisinä ne olen ostanut.

Illan hämyssä, kuistin rappusilla vielä hetki aikaa huokailla.