Käsityömatka Saamenmaalle 29.8. - 3.9.2017 5.

Perjantai-aamuna oli lähtö kohti Norjaa. Ensin vierailimme kuitenkin Sevettijärven perinnetalossa ja sen ulkomuseossa.

Juuriommelvene
Niliaitta	Savusauna

Juuriommelvene, kolttasaamelainen vene, valmistui kesällä 2015. Valmistuksessa ei ole käytetty nauloja vaan juuriommelta ja puutappeja. Kolttasaamelaisten vene rakennettiin kokonaan nauloitta vielä 1900-luvun alussa

Niliaittoja rakennettiin sekä pyyntipaikoille että asuinkenttään. Siellä säilytettiin lihaa ja muita ruokatarvikkeita. Nili rakennettiin pylväskannon nokkaan perin metrin korkeuteen. Korkealla se oli turvassa pedoilta ja tuhoeläimiltä. Tikkaita säilytetiin lähistöllä kätkettynä

Norjan puolella tutustuimme Näätämön uuteen kolttamuseoon.

Petun valmistus Pettua eli männyn nilakerrosta kerätään kolmen viikon ajan kesäkuun puolivälistä alkaen. Silloin petun ravintoarvo on korkeimmillaan ja nila irtoaa parhaiten. Männyn nilakerros kerätään...	...kuivatetaan ja...
...paahdetaan	Juurikori, petun käsittelyn työkaluja ja kuivattua, paahdettua ja jauhettua pettua

Erityisen kiinnostava oli nähdä video, jossa Matleena Fofonoff valmistaa pettua. Pettu ei suinkaan ole koltille pula-ajan ruokaa, vaan sitä nautitaan vieläkin lähes päivittäin herkkuna kala- tai poroliemen kera

Neulakota, ompeluvälineet seurasivat aina mukana	Natalia Helene Malin ja Petter Andreas Enbusk vihittiin vuonna 1934. Seuraavana vuonna heille järjestettiin häämatka. Parin vaatetus on koristeltu inarinsaamelaiseen tapaan
Kenkäheinää kuivattuna	Komsio eli vauvan kehto ja kuljetusväline gietkka

Pysähdys kuningasrapulounaan verran Pykeijassa.

Pykeijassa syötiin katkarapua, vai söikö se  minut

Jäämeri kutsuu huimapäitä uimaan.

Lauantaina matka jatkui Norjan kolttasaamelaisten markkinoille Varangin vuonolle.

Markkinaväki virittelee telttojaan. Vielä on hyvää tilaa liikkua	Poronsarvet ja Varangin vuono
Anteeksi, saanko kuvata?	Kiitos! Kolttasaamelaista nuorisoa
Puolen päivän aikaan alkoi jo olla väkeä	Koiravaljakollakin olisi mahdollisuus huristella

Päivän kääntyessä iltaan saavuimme Kakslauttasen lasi-iglukylään.

Kahden ja neljän hengen lasi-igluja	Neljän hengen lasi-iglu sisältä
Aurora-ravintolan ruokasali

Revontulet leikkivät taivaalla
Ensikertalaiselle näky oli huikea.

Illan pimetessä saimme ihastella henkeä salpaavan kauniita revontulia. Kännykameralla ei kovin hyviä kuvia niistä saanut ja varmaan joku on nähnyt upeampiakin, mutta minulle nämä olivat elämäni ensimmäiset, joten kokemus oli uskomattoman upea. Näin jopa tähdenlennon, mutten töpinöissäni ennättänyt esittää toivomusta.

Sunnuntain kotimatkalla pysähdyimme Tankavaaran kultamuseoon, joka sekin ensikertalaiselle oli mielenkiintoinen käyntikohde

Kullanhuuhtoja ei hievahtanutkaan työnsä ääressä	Kullanhuuhtojien legendoja
Monenlaisia menopelejä	Sivuvaunullisella moottoripyörälläkin kullanhuuhtojat liikkuivat

.Rovaniemellä oli lopuksi käynti Arktikumin museossa, jossa meille oli järjestetty tunnin opastuskierros.

	Rovaniemen markkinoilla
Hääparin värikäs asu	Hui, jääkarhu!
Pieni Aune Hakanen ja ...	...pikkiriikkiset kenkänsä

Aune Hakanen (1911-1917) menehtyi kuusivuotiaana tulirokkoon, johon ei 1916 ollut vielä tehokasta lääkitystä, sillä penisilliini tuli käyttöön vasta 1944. Jopa puolet tulirokkoon sairastuneista lapsista menehtyi. Aunen perhe säilytti hänen kenkänsä sukupolvien yli rakkaana muistoja kiharapäisestä perheen esikoisesta. Pienen Aune-tytön tarina kosketti, koska itsekin sairastin lapsena tulirokon kahdesti, mikä sekin oli aika harvinaista, koska taudin voi sairastaa yleensä vain kerran.

Arktikumin diat upeista revontulista

Olisipa huikeaa nähdä tällaiset revontulet luonnossa

Ja niin päättyi upea ja mieliä arvartava matkamme Rovaniemen lentokentälle. Kiitos ihanille järjestäjille Aunelle ja Marjolle ja mukaville matkakumppaneille!

Käsityömatka Saamenmaalle 29.8. - 3.9.2017 4.

Toini Sanilan porotila	... jatkuu Upea maakellari
Porotilalla nähtiin pari poroa	Järvessä käytiin uimassa saunan jälkeen

Toisen matkapäivän iltana saavuimme Toini Sanilan porotilalle Sevettijärvelle, jossa yövyimme kaksi yötä. Nälkä ei todellakaan päässyt yllättämään, niin hyvää huolta meistä pidettiin. Paikkaan tutustumisen jälkeen oli mahdollisuus käydä saunassa ja uimassa virkistävässä pikkujärvessä. Ruokailun jälkeen sänky kutsui väsyneitä matkailijoita.

Kypsiä variksenmarjoja	Vallaton pääsi kuvaan keikistelemään
Katseenvangitsijoita	Mielettömästi kauniita kiviä

Seuraavana päivänä kävimme kukin tahollamme tutustumassa ympäristöön. Vasta ulkoilun jälkeen meille kerrottiin, että karhu ei ole mitenkään harvinainen niillä seuduilla.

Näillä käsityömatkoilla on ideana osallistua paikallisen käsityön tekemiseen, joten seuraavana päivänä saapui taitava ”käsityökuningatar” Matleena Fofonoff opastamaan meille peukaloidun paulanauhan punomista. Opimme myös käsityösanastoa, joka ei ollut ennestään tuttua: Pärkinen (aloitus), rahmikko (loppupaula).

Matleena Fofonoff esittelee valmistamiaan esineitä, kalan nahasta valmistettu laukku	Paulanauhoja
Tässä punotaan paulanauhaa	Tarkkaa keskittymistä vaatii paulanauhan punominen
Kahvitauollakaan ei malttanut lopettaa punomista, kun oli alkuun päässyt	Minun keskeneräinen paulanauhani

Tarvikkeet 3 + 3 + 3 eriväristä lankaa. Työn kulku viriön alapuolelta etusormelle, viriön yläpuolelta keskisormelle. Vaatii vähän harjoittelua!

Kalannahkalaukuissa oli myös helmikirjailua, joissakin lasihelmien asemesta oli kalan selkänikamista tehdyt helmet, jotka on puhdistettu ja keitetty erilaisissa liemissä, jolla saadaan kalan haju häviämään ja helminikamat halutun värisiksi. Harmikseni en huomannut kuvata porotilalla näytillä ollutta Matleena Fofonoffin valmistamaa kalannahkalaukkua.

Kalannahasta tehtyjä kolttasaamelaisten käsitöitä. Helmet ovat kalan selkänikamia. Nämä kaksi kuvaa ovat kolttasaamelaisten lehdestä Tuõddri pee'rel -julkaisu 2014

Käsityömatka Saamenmaalle 29.8. - 3.9.2017 3.

Kiertely saamelaismuseo Siidassa jatkui

Saamen lippu otettu käyttöön 1986

Kasvi-ihmisenä minua tietysti kiinnosti Lapin kasvit, jota jäin tuijottamaan pitkään

1. Sielikkö, 2. Lapinalppiruusu, 3. Sinirikko, 4. Sammalvarpio, 5. Kultarikko, 6. Lapinvuokko, 7. Uuvana, 8. Riekonmarja, 9. Variksenmarja, 10. Vaivaispaju, 11. Tunturikatkero, 12. Siniyökönlehti, 13. Arnikki, 14. Tunturikeltano, 15. Kurjenkanerva, 16. Suokukka, 17 . Karpalo, 18. Lapinorvokki, 19. Valkokämmekkä, 20. Ruijanruoholaukka, 21. Kotkansiipi, 22. Väinönputki, 23. Kullero, 24. Tuoksusimake, 25. Mätässara

Väärä käsitys on, että poronhoito on ainoa saamelaisten elinkeino. Onhan se toki vanha, enkä tässä siihen puutu. Poronhoito perustuu luonnon rytmiin. Käsitöihin tutustuessa huomasimme, että porosta käytetään kaikki, mitään hukkaan heittämättä. Sitä käytetään ruoaksi ja siitä tehdään monenlaisia käyttö- ja koriste-esineitä.

Lapin pukuun kuuluu olennaisena osana myös jalkineet. Heinäkenkä on mielenkiintoinen kaikkine "kommenvenkkeineen". Tietty kuivattu heinä pitää jalan lämpimänä talvipakkasessakin.

Havaintokuva heinäkengästä. Heinä eristää ja tekee jalkineista pehmeät ja hyvät kävellä.

Siidan ulkomuseossa oli myös  paljon nähtävää

Asuinrakennus, jossa  mielenkiintoiset savupiiput

Hieno kivistä rakennettu tulisija	Niliaitta ruoka-aineiden säilyttämiseen.
Kuoppa villipeurojen pyydystämiseen	Karhunloukku

Mielenkiintoinen tutustuminen saamelaismuseo Siidassa kesti parisen tuntia, jonka jälkeen matka jatkui Sevettijärvelle.

Kävimme Kolttakäsityölaisten myyntinäyttelyssä Sevettijärven koululla, jossa oli myytävänä taidokkaita käsitöitä. Poikkesimme Sevettijärven ortodoksisen kirkon hautausmaalla, joka oli myös näkemisen arvoinen.

Saamelaishuivi kangaspuissa. Kolttakäsityöläisten myyntinäyttely Sevettijärven koululla	Valmis saamelaishuivi
Sevettijärven ortodoksisen kirkon hautausmaa	Rauhoittavan kaunis näkymä, poronjäkälällä peitellyt haudat

Matka jatkui kohti seuraavaa majapaikkaamme.

Jatkuu...