Katsaus vuoteen 2016

Olen harvakseltaan päivittänyt blogiani vuonna 2016. Kuvia olen kuitenkin näpsinyt säännöllisesti. Kuvamuisteluita menneeltä vuodelta:

Tammikuu

Keravalaiset rakensivat upean jäälinnan talkootyönä Ahjon koulun pihalle. Kovin montaa päivää se ei saanut olla paikoillaan, kun joku porukka ahdistuksessaan katsoi tarpelliseksi hävittää luomuksen.

Yritin rakentaa omalle pihalleni ikioman jäälinnan, mutta sepä olikin yllättävän vaikeaa. Tämän enempää en saanut jäätiiliä jäädytettyä, eikä se pystytyskään oikein onnistunut.

Helmikuu

Kasvihuoneen katolta pitää lumet poistaa tarpeen tullen. Minulla oli kasvihuone myös mökillä, iso ja komea. Yhtään vuotta en siinä ehtinyt mitään kasvattaa, kun ensimmäisenä talvena lumikuorma oli romahduttanut komeuden. Kaikki heikot alumiinirungot olivat vääntyneet rusetille. Harmitti silloin aika tavalla.

Lumenluontia kasvihuoneen katolta

Keinukin sai lumikuorrutuksen

Maaliskuu

Viherpeukaloni heräsi talvilevoltaan maaliskuussa. 

Ostokset: siemenperunoita, upeita jouluruusuja ja narsisseja

Jouluruusuja karaistessa ne unohtuivat yhdeksi yöksi kuistille pakkaseen. Lyhyt ilo oli niistä

Lumikellot ovat jo vuosia viihtyneet kasvupaikalllaan, eivätkä pikkupakkasista ole milläänkään

Päärynäpuuta typistäessa otin muutaman oksan sisälle maljakkoon. Parin viikon päästä sain nauttia ennakkoon päärynän kukinnasta

Huhtikuu

Huhtikuun alussa pihan jouluruusuja kuvatessa kuului kevätsaapujien iloinen toitotus taivaalta.

Tervetuloa!

Kasvimaa kutsuu sammaleen poistajaa pihatöihin

Lisää siemenhankintoja ja istukassipuleita

Pussiperunat pääsivät kasvihuoneeseen esikasvatukseen huhtikuun loppupuolella

Min-max -lämpömittari näyttää 0 - +23°C

Ensimmäiset aikaiset tulppaanit lämpimässä rinteessä aloittavat kukintansa.

Toukokuu

Enteriläisten kanssa kävimme tutustumassa Helsingin Kansallisteatteriin.

Pihalta kaivelin kasveja mökille vietäväksi, kun Kakkonen halusi tehdä oman kasvipenkin.

Aloitin diakuvien digitoimisen Keravan kirjastossa

Vielä on urakkaa jäljellä, mutten ole ehtinyt jatkaa puuhaa

Kassiperunat toukokuun lopussa ja hyvässä kasvussa. Valitettavasti syksyllä unohdin ottaa ne ajoissa talteen, joten mätänivät komeat perunat.

Kesäkuu

Narsissipenkistä sipulit ylös, rikkaruohon juurien poistoa ysm. Ei loput työt tekevältä

Kesäkuun alussa kasvu on jo voimallista. Lehtikaalit olen peitellyt siinä toivossa, ettei niihin tulisi kamalasti tuhohyönteisiä eikä yökylmät lannistaisi pikkutaimia.

Juhannusta vietimme mökillä. Yön tunteina oli pakko kuvata upeaa taivasta.

Kesäkuun lopulla päärynät antoivat toivoa syksyn sadosta.

Kadunvarsiprojektin itäpuoli oli kohtalaisessa kasvussa. Läntinen osa odotti vielä inspiraatiota. On aika pahasti jo heinittynyt (kuvan yläosa asfalttiluiskan takana).

Tarha-ahomansikka Minja antoi kesän mittaan runsaasti herkkuja

Heinäkuu

Keravan Aurinkomäellä saimme nauttia iloisten armeijan poikien ja tytön komeasta konsertista	Keväällä taimenvaihtotapahtumasta hankittu komea Clematis Aljonushka kukkii somasti

Kerrankin onnistuin krassien kanssa. Pitäisi olla helppo kasvi, mutta eivät minulla aina ymmärrä kukkia.

Klematis Multi Blue on mahtava

Hauska ”neliapilamansikka”

Mökkinaapurin muikkusaalis	Muikkuja maistiaisiksi
Merenneito näyttäytyi hetkeksi	Vävykullan sinihome-herkkusieni-pekoniherkkuja

Heinäkuussa sitten tuli uusi inspiraatio katupenkereen jatkojalostukseen, kun sain ystävältä lisää maanpeitekasveja. Taimitarhasta hankin lisää muhkeita mehikasveja.

Tänä vuonna mielestäni tavallista aikaisemmin kukki syyshohdekukka Helenium 'Moerheim Beauty'

Yksi suosikkiklematiksistani jurotti ensin vuosikausia, mutta nyt se on lähtenyt hyvään kasvuun ja kukinta yllättää joka kesä pitkälle syksyyn.

Elokuu

Tästä pääsevät jo pihalle ajamaan tulijat

Elokuussa mökillä vietettiin rapujuhlia. Lähdettiin Vävykullan kanssa ennen muita tekemään valmisteluja, jotta työn raskaan raatajat pääsisivät työpäivän päätteeksi vähän helpommalla. Ylämökkiin, jossa on keittiö ja jääkaappi ei ollut mitään asiaa ennen isoa raivausurakkaa. Puunkaatajien piti tulla vasta syyskuussa, mutta olivatkin etuajassa ja meitä odotti tällainen näky. Siinä sitten saatiin sopivaa liikuntaa, ennen saunan lämmitystä.

Kotipihalla villiviinin kiipeilytelineenä ollut, pystyyn kuollut kirsikkapuu tuli tiensä päähän ja oli romahtanut pitkin pituuttaan. Siinäkin riitti toviksi selvittelemistä, jotta sain villiviinin edes osittain pelastettua.

Tänä vuonna klematis 'Purpurea Plena Elegans'in kukinta oli vähän vaisumpaa

Elokuun lopussa päärynät jo näin herkullisen näköisiä

Syyskuu

Keravan Our Pink house Galleria Allin sisältä nähtynä

Himalajanjalkalehti yllätti vuosien jälkeen keväällä yhdellä suloisella kukalla. Heinäkuussa hedelmä vihersi ja syyskuussa hohti punaisena.

Iiriksen lehdet olivat vielä vihreät ja kotiloille mainioita lymyilypaikkoja. Päätin letittää vihreät varret, jolloin kotiloiden etsiminen helpottui huomattavasti ja elämänlangan juuret oli helppo kitkeä kuohkeasta maasta. Niitä tulikin jätesäkillinen.

Syyskuun alussa löytyi jo jonkin verran suppilovahveroita

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa kotiloita oli ihan kerättäväksi asti. Muovikanisteri, jossa nesteenä etikkaa kulkee jo vakiovarusteena pihakierroksella.

Naisten puolukkaretkellä metsästä palattua Esikoinen oli lämmittänyt saunan. Pulahtaminen 12 asteiseen veteen virkisti ihanasti.

Syyskuun lopulla oli Enterin opastajille tarjolla koodauskurssi. Lapsukaiset jo koulussa nykyään harrastavat tätä.

Lokakuu

Kuistin verhot syyskuosissa.	Mieletön määrä tammenterhoja.
Aika kookas valkkosipulin kynsi. Ei mahdu kokonaisena puristimeen.	Marja-aronioita
Nämä aroniat keräsin Helvi-tädille	Marja-aronioita, joista tein pienen määrän maukasta hilloa. Ensi vuonna pitää tehdä enemmän. Se oli hyvää. Ainekset: Aronia, puolukka, omena, vanilja, minttu, hillosokeri -hillo.

Keravan purkutaidetta ihailtavaksi ennen talojen purkua

Sadonkorjuuta: perunoita ja

maa-artisokkia

Käytiin lastenlasten kanssa Heurekassa

Lintulauta sai uuden katon

Esikoisen ja Vävykullan 100-vuotisjuhlien askaretta.

Marraskuu

Laitoin betonirautavirityksen villiviinin kiipeilytelineeksi irtisanoutuneen kuolleen kirsikkapuun paikalle

Marraskuun alussa tuli lunta, mutta ennen joulua se ehti sulaa

Tein Kuopukselle valokuvakirjan yhteisestä Japanin matkastamme vuonna 2011.

Kolmoselle neuloin kalastajan lapaset joululahjaksi.

Joulukuu

Enteriläisten kanssa käytiin tutustumassa Fazerilaan ja saimme lahjaksi herkkukassin.

Kakkonen oli vuoden Espanjan Salamancassa au pairina. Tein hänelle joululahjaksi valokuvakirjan vierailustamme siellä.

Uusi vuosi vastaanotettiin Keravan keskustassa.

Tässä palaillaan ilotulituspaikalta.

p.s. Jos haluat katsoa kuvat suurennettuna, napsauta yhtä kuvaa, saa koko kuvanauhan tarkasteluun :)

Joulukorttitrauma

Jouluaattona sain tekstiviestin: ”Ei tullut edes joulukorttia”, aiheutti minussa jouluoksennusreaktion. Olin nimittäin päättänyt, että tänä vuonna en lähetä ensimmäistäkään joulukorttia. Olen eräänlainen sosiaalinen erakko, kapinallinen ja vastarannankiiski. Inhoan kaikenlaisia ulkopuolisia paineita ja kaupallisia pakotteita. Mietin, miksi minun pitäisi lähetellä kerran vuodessa kortteja henkilöille, joita en koskaan tapaa. Ja sellaisia, joita tapaan joko livenä tai somessa muutenkin, mahtavatko olla milläänkään, jos nyt tässä lopullisesti ilmoitan, että minun joulukorttini ovat nyt mennyttä aikaa. Postikaan ei ole enää sitä, mitä se on ennen ollut. Tärkeä viestien ja lähetysten välittäjä. Olen jopa itse joutunut hoitamaan postin virkaa, palauttamalla väärin tulleita lähetyksiä, joissa on ihan oikea osoite, mutta silti ne ovat ohjautuneet minun laatikkooni. Maksullista ruohonleikkuuta ja vanhusten ulkoiluttajia postille sopivaan aikaan! Postilaatikoiden sijoittelua postille sopivaan paikkaan! Pitäköön tunkkinsa!

Ymmärrän toki henkilöitä, joille joulukorttien lähettäminen on tärkeä jouluun kuuluva traditio. Ja onhan kyllä aika kivaa niitä itsekin saada. Pyydän tässä myös julkisesti anteeksi korttien valmistajilta karkeaa epäsosiaalisuuttani.

Se, mihin tänä jouluna ajattelin kortti- ja postimerkkirahat käyttää kiehtoi mieltäni. En oikein jaksa uskoa rahalahjoitusen perillemenoon, mutta jos itse teen jotain, mistä pidän ja se osoitetaan oikeaan kohteeseen, niin mikäpä ettei! Päivälehdestä sain kuulla projektista, jossa neulotaan Suomen 100-vuotisjuhlavuonna syntyville vauvoille sinivalkoisia sukkia synnytyssairaaloihin ympäri Suomen. Käsityöihmisenä hanke on mielestäni osallistumisen arvoinen. Ilmoitin facebookissa kavereilleni, että mun joulukorttini on nyt tässä:

Ennen vuoden vaihdetta olen neulonut 9 sukkaparia ja homma jatkuu koko ensi vuoden joulukuun alkuun asti.

Niille rakkaille, jotka eivät ole sosiaalisessa mediassa viestini ei tietenkään mennyt perille. Kun joulukortteja alkoi lappaa postilaatikkooni, sain valtavia tunnontuskia, kun en ollut edes heille lähettänyt joulukorttia. Nyt täytyy tämä virhe korjata jollakin tavalla. Ehdotuksia!

Minulla oli jo muutamana vuonna ollut joulunhylkimisreaktio. Joulukortteja lähetin vain ”pakosta ja painostuksesta” rauhoittaakseni huonoa omaatuntoani. En halunnut käydä edes kaupoissa, kun kaikki tekopirteät joulurallatukset ärsyttivät. Vasta, kun muutama vuosi sitten tajusin RaskastaJoulua 

-projektin Tulkoon Joulu -esityksen ajattelin, että jess nyt on joululauluissa särmää. Tykkäsin. Sen jälkeen olen käynyt kolmessa eri Raskasta Joulua -konsertissa vuosittain. Ehkä nuo kolme konserttia riittää osaltani, koska minulla on jo cd- ja dvd-levyjä, joita voin rauhassa katsella ja kuunnella kotona. Vanhalle henkilölle suurten hallien massa-esitykset eivät ole SE -juttu. Vaikka tykkään noista kavereista ja heidän musiikistaan, niin mölyävä katsomo on meikäläiselle vähän liikaa.

Joulukin alkoi tuntua jälleen ihan siedettävältä, kunhan saan itse valita, miten sen vietän ja mitä teen ihan vapaaehtoisesti. Yritän löytää rohkeutta toteuttaa tuota visiotani välittämättä painostuksista. Joulukortteja en enää lähettele – ehkä. Varaan kuitenkin itselleni oikeuden yksipuoliseen muutokseen.

Lukumummin mukavia kohtaamisia

Lukumummin kohtaamiset jatkuivat tasaiseen tahtiin kevätkauden loppuun ja tänä syksynä alkoi uusi kausi. En malta jäädä pois. Lasten kanssa on oikeasti tosi mukavaa.

Kerran eräs 7-vuotias poika, joka oli oppinut lukemaan jo 4-vuotiaana, tuli yllätyksekseni uudelleen lukutuokioon. Aiemmin hän oli kertonut, ettei lukeminen häntä erityisemmin kiinnosta. Etenkin mukaan ottamansa aapinen tuntui tylsältä. Kyselin, kiinnostaisiko häntä esimerkiksi Lasten Kalevala. Pojan silmiin syttyi pilke. Sain valita kirjasta minkä luvun tahansa. Niin hän sitten luki koko luvun: Väinämöinen lyö kirveellä polveensa. Kysyin, tietääkö hän, mitä hurme tarkoittaa. Ei tiennyt, vaan nyt tietää.

Runoa poika ei suostunut lukemaan, mutta suora teksti meni tietenkin kuin vettä vaan.

Vanhassa blogissani Hallittua kaaosta olen kirjoittanut lastenlapsille laulamisestani, Laula, laula lintuseni -postauksessa: Louhi ylistää tyttärelleen Väinön suuruutta. En tiennyt, tuleeko poika enää uudelleen, mutta kaiken varalta tulostin laulun sanat lukumummi-kansiooni. Poika tuli kuin tulikin ja kerroin hänelle, että olen häntä varten tulostanut laulun sanat. Kysyin, haluaako hän, että laulan sen hänelle. Ei halunnut, mutta otti sanat kuitenkin mukaansa.

Soiva Metsä on ollut etenkin pienille musiikkiluokkalaisille mieluista lukemista.

Katselin koulun käytävällä ilmoitustaulua ja vilkaisin sivulleni, kun siinä seisoskeli nuorisoa, 12 vuotiaita. Hymyilin lähinnä olevalle nuorelle neidolle, jolloin hän sanoi: ”Ei saa hymyillä, tulee ryppyjä!” Minä siihen: ”Kuule, tämän ikäisellä PITÄÄ jo olla ryppyjä.” Tyttö katsoi minua pitkään harkiten suoraan silmiin, kosketti kevyesti olkaani ja sanoi: ”Saat hymyillä.”

Eräs 12 vuotias valitsi lukutuokioon mietelauseita-kirjasen. Aivan ihastuttava tyttö. Tyttö osaa lukea todella hyvin, mutta hän ei ymmärrä kaikkien sanojen merkitystä, jolloin keskustelemme ja parhaani mukaan yritän selittää, mitä sanat ja sanonnat merkitsevät. Puhuimme mm unelmista. Tytön unelmana on valmistua lääkäriksi. Keskustelumme sivusi myös ikäämme, jolloin hän kysyi, minkä ikäinen olen. Kun kerroin ikäni, hän oli vilpittömästi hämmästyneen näköinen ja sanoi, että hän luuli minun olevan n. 50 vuotias. Olin aika otettu, vaikka ymmärrän kyllä, että 12 vuotiaasta jo kaksikymppinenkin on aika vanha ja viisikymppinen tietenkin toooosi vanha. Vaan on se mukavaa saada myönteistä huomiota ja palautetta – vanhanakin.

Näkyväksi neulottu

Mistä Kerava on ollut tunnettu? Vihreistä karvanopista? No ehkä, mutta viime kesänä uutiskynnyksen ylitti Our Pink House.

Keravan taidemuseo Sinkassa oli tänään näyttelyn avajaiset, jota täydellä syyllä voi kutsua käsityötaiteen ylistykseksi. Näkyväksi neulottu -näyttely on auki yleisölle 26.11.2016 – 5.3.2017. Suosittelen lämpimästi! 

Otin kuvia mielettömästi, koska minusta jokainen taideteos oli kuvaamisen arvoinen. Suoraan sanoen olen ihan täpinöissäni ja kuvat latautuvat niin hitaasti. Malttia nyt! Haluaisin, että pääsette heti jakamaan tämän taidekokemuksen. Tässä muutama kuva maistiaiseksi:

Liisa Hietasen Veijo istui tyynenä huomioliiveissään lukemassa. Mitä, ihmettelin. Piti ihan läheltä mennä tutkimaan.

Kaija Papu P1541. Virkattu poliisiauto, kolme vuotta kiinteitä silmukoita, lankoja 20 kg.

Sanni Weckman'in Hillevi, pysähdytti. Taiteilija on syntynyt samana vuonna kuin ensimmäinen lapsenlapseni. Taiteilija ”oli suunnitellut yhteisen ryijyn tekoa Hillevi-mummonsa kanssa, mutta mummo kuoli yllättäen lyhyen sairauden murtamana. Yhteinen projekti jäi aloittamatta, kangaspuut kokoamatta ja neuvot saamatta. Weckmanin mummoa esittävän kuvakudoksen toteutus muistuttaa räsymaton kutomista. Siinä arkinen saa ansaitsemansa arvokkuuden, vanhat lakanat ja vaatteet uuden elämän.”

Elina Juopperin Perintö-teos. Teos rakentuu lahjoitetuista ja kirpputoreilta ostetuista raanuista. Juopperi pinoaa raanuja, kunnes teoksen oikeat mitat ja kuution muoto on saavutettu.

Kohtauksia Olek'in (Our Pink House'n taiteilija) filmistä Olek In The Blink of An Eye

Melek Mazicin tädit opettivat tytölle kirjonnan, jotta tämä oppisi olemaan hiljaa ja keskittymään johonkin. "Maalausta ja kirjontaa yhdistävillä teoksillaan hän haluaa kunnioittaa niitä tuntemattomiksi jääneitä naisia, jotka monissa kulttuureissa ovat tehneet kirjontatöitä."

Yksityiskohtia Melek Mazicin kirjontatöistä

Sanna Majander, Musta kuu

Yksityiskohta Sanna Majanderin Mustasta kuusta

Hauska kohtaus avajaisnäyttelyssä, Liisa Hietasen Veli, malli ja teos yhteispotretissa

Menkää! Kannattaa mennä.

Anelmaiset prinsessalle

En todellakaan ole mitään prinsessatyyppiä, en ole koskaan ollut. Jotenkin vain tällä kertaa halusin kokeilla jotain täysin poikkeavaa, kun itselleni päätin neuloa omat Anelmaiset. Langatkin jo olivat valmiina, ne vaaleanpunaiset edellisestä postauksesta.

Ensimmäisestä kokeilusta ei tullut aivan sellaista kuin olin mielessäni ajatellut. Tummanharmaan ja sammalenvihreän sekoitus vaaleanpunaisen kanssa oli mielestäni liian tumma. En viitsinyt purkaa ensimmäistä sukkaa, vaan ajattelin kokeilla toiseen sukkaan tumman langan vaihtamista vaaleanharmaaksi. Nyt alkoi tuntua sukka omalta, juuri sellaiselta, mitä olin ajatellut.

Tein kuitenkin kummatkin sukat valmiiksi ja ajattelin, että kyllä ne tummemmat jollekin kelpaavat. Sopiva uhri löytyikin. Ollaan Esikoisen anopin eli Vävykullan äidin kanssa taitettu monta yhteistä matkaa. Sopivassa tilanteessa kysyin häneltä, mitä mieltä hän oli sukista. Koska tuntui niistä pitävän ajattelin, että nepä voisivat olla ihan kiva synttäri- ja joululahja, kun en ole kovin usein häntä lahjuksilla ole muistanut.

Lahjasukat matkakumppanille

Ekat itse neulotut omat Anelmaiset

Seuraavalla reissulla reipäistään. Mummelit prinsessasukissa!