Mehiläismatka Eestiin

Kaikki alkoi siitä, kun poikaystävä lehteä lukiessa tokaisi ohimennen: ”Onpa mielenkiintoinen juttu mehiläisten hoidosta. Mitä, jos ryhdyttäisiin mehiläistenhoitajiksi?” Luinpa minäkin jutun ja vastasin, ettei sellaiseen noin vain ryhdytä.

Keväällä opistomme ohjelmalehtisessä oli luento: Minustako mehiläishoitaja? Ihan mielenkiinnosta menimme sitä kuuntelemaan.

Tammikuussa sitten alkoi uutuuskurssi ”Mehiläishoito ja hunajan tuotanto”. Poikaystävä oli sen verran kiinnostunut aiheesta, että hän ilmoittautui kurssille. Minä en halunnut ajatellakaan uutta mahdollista harrastusta ja sitä paitsi minulla oli jo sovittuna muita menoja kurssipäiviksi.

Oppituntien jälkeen alkoi kotiin ilmestyä mehiläiskalenteria, kirjasarja Mehiläishoitoa käytännössä osa 1 ja myöhemmin osa 2 sekä kaiken maailman mehiläisiä koskevia lehtiä. Kurssi oli kaikesta päättäen kovin mielenkiintoinen, koska opiskelijat eivät malttaneet tunneiltakaan poistua sen päätyttyä, vaan autonkuljettaja sai odotella talvipakkasessa puolikin tuntia yli sovitun ajan. Ohjelmaan kuului myös mehiläistilalla käynti, josta opiskelija saapui mehiläispuvun ja vahvojen, pitkävartisten hanskojen kera. ”Aikookohan se nyt ihan tosissaan?” ajattelin mielessäni.

Mehiläisten hoitajan puku ilmaantui

Mehiläishoitoa käytännössä 1 ja 2

Erään oppitunnin jälkeen ilmoitettiin, että tulossa olisi mehiläismatka Eestiin, jonne pääsee mukaan ulkopuolisiakin. Helsingin Seudun Mehiläishoitajien sivuilla oli matkaohjelma, joka jo alkoi kiinnostaa minuakin, koska yhden päivän matkakohde oli Türi, joka on kasviharrastajan asteikossa melko korkealla sijalla. Mielessäni oli kasvi, jota olen jo vuosia himoinnut ja aikaisempina vuosina sitä on saanut Virosta kohtuuhinnalla Suomen hintoihin verrattuna. Teemamatkat ovat muutenkin ihan kivoja, vaikka mehiläisistä en nyt ihan kamalasti jaksanut kiinnostua.

Poikaystävällä oli Eestin matkan ajankohtana sovittuna jo toinen meno, mutta lupauduin edustamaan häntä Türi mielessäni. Pilates-kaverini, joka oli myös ollut kurssilla lupautui lähtemään matkalle huonekaverikseni. Ihan kiva, koska en tuntenut ensimmäistäkään mehiläistenhoitajaa.

Yleensä matkalle lähtiessä varusteenani on lehtiö muistiinpanoja varten, koska useimmiten kirjoitan jonkinlaisen matkakertomuksen. Nyt en ajatellut sellaista tehdä.

Mehiläismatka Eestiin 20. - 22.5.2016 (pe-su)

Tallinnassa meitä oli vastassa bussi, joka oli koko matkan mainiona ajopelinämme. Ensimmäinen ilta meni matkatessa Tarttoon. Majoittuminen ja yhteinen illallinen viihtyisässä ravintola Bel Amissa.

Tutustumista matkaseurueeseen, joka tuntui varsin mielenkiintoiselta ja ajattelin jopa ääneen mahdollisesesti jonkinlaisen matkakertomuksen kirjoittamista. Voi minua! Osaisinpa pitää joskus suuni kiinni! Kohteemme olivat ihan kiinnostavia, mutta täysin tietämättömänä aiheesta, saanen anteeksi amatöörimäisen lähestymistapani.

Tartosta noin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Põlvamaalle, keskelle ei mitään, mehiläistuoteyritys Kõlleste Kommimeistrid'iin. Matkan ainana sain tekstiviestillä Otepään ystävältäni Tiinalta tietää, että Kommimeistrid tarkoittaa karkkimestareita.

Firma on perustettu 2007. Se työllistää 7 henkilöä, joilla on joustava työaika tilausten mukaan. Karkit tehdään käsin mehiläistuotteista ja suklaasta asiakkaan toivomusten mukaan. Mausteina on aika eksoottisiakin yhdistelmiä, mm kuusenkerkkiä, katajanmarjaa, pähkinöitä, sipulia, valkosipulia, hampun siemeniä, erilaisia alkoholeja ja mausteita, rajana on vain mielikuvitus. Viime aikoina on panostettu myös koneisiin, jotka helpottavat prosessissa.

Kiehtovia klapipinoja	Karkkimestarin vanhoja piharakennuksia
Herkullisia maistiaisia	Lautasella kuusenkerkkäsuklaata
Erilaisia mausteita suklaamakeisiin	Matkanjohtajamme Arto, oppaamme Elina ja miehensä Kari sekä karkkifirman sihteeri, joka esitteli meille tuotteita maistiaisineen

Matka jatkui Jõgevamaalle Jüri Luguksen mehiläistilalle. Meille esiteltiin mehiläistarhurin keksintöjä, uusia laitteita yms. Tarjolla oli kahvia ja herkullista raparperipiirakkaa.

Kuvat kertokoon..

HUOM! Kuvaa klikkaamalla pääset katsomaan kaikki kuvat ruudun kokoisina.

Mehiläisten elämää pääsi seuraamaan lasin takaa. Valitettavasti kuvassa on ikäviä heijastumia	Mehiläiset pääsevät näytepesään tästä aukosta
Mehiläispesien siirtely on raskasta puuhaa. Jüri on kehittänyt erilaisia nostolaitteita.	Pienempi nostolaite, jolla alapohjan saa helposti poistettua
Pesän kallistus kyljelleen ja puhaltimella puhalletaan mehiläiset "haaviin"	Upea hunajalinko

Havaintoesitys nostolaitteen käytöstä mehiläispesällä	Hauska kantopatsas sisääntuloportilla
Omenapuut loistossaan. Kelpaa mehiläisten aterioida.	Omenankukan herkkyyttä

Pysähdys ostoskeskukseen matkalla seuraavaan kohteeseen	Jõgevamaan linnoituksen tykkitorni on muutettu kirkoksi, jossa...
...on kääntyvä alttaritaulu	Pääsiäisenä alttaritaulu kääännetään. Toisella puolella kolme naista saapuu katsomaan Jeesuksen hautaa. Enkeli kysyy: "Miksi etsitte elävää kuolleitten joukosta?"

Lauantain majoituspaikka Toosikannun lomakeskus. Aidatulla alueelle oli paljon saksanhirviä vai olivatko peuroja, jotka tarkkaavaisesti seurasivat bussimme kulkua.

Majoituspaikkamme Toosikannun lomakeskuksessa Jõenküla Wagon, Raplamaa	Toosikannun ruokailu- ja kokousrakennus
Emme päässeet kylpytynnyriin, mutta halkopinot ansaitsevat aina kuvaamisen	Toosikannun viehättävä majoitushuone, jossa oli ihania takorautaesineitä
Mehiläistarvikeliike Paradiisi Mesila'ssa meille esiteltiin monenlaisia käytäntöja ja laitteita. Siellä saimme myös dipattavia herkkuja kahvin kera. Muutamat tekivät myös tarpeellisia hankintoja, mm mehiläisten kuljetuslaatikoita, Suomi-Eesti-Venäjä mehiläissanasto ym ym Haikara tepasteli pellolla.	Paradiisi Mesila - mehiläistarvikeliikkeen johtaja Tarmo Jaanisk on ollut ensimmäisiä mehiläisharjoittelijoita Suomessa joskus 1990-luvulla.

Türin tuliaisia itselleni. Neljä Sanquinaria canadensis (lumikki) ja karhunlaukka	Ensimmäinen, kaikkein pienin  lumikin taimi maksoi 10 €, lopulta löysin myös 4-6 € maksavia, joita en tietenkään voinut jättää ostamatta.
	Tuliainen poikaystävälle, joka tykkää työkaluista.

Toukokuun pihakierros

Sadepäivän kunniaksi laitan jälleen lähes samanlaisia kuvia kuin viime vuonna. Saattavat kuitenkin olla eri kulmasta kuvattuna tai sitten ei. Yksi uutuus pihallani pääsee kuitenkin esiintymään ensimmäistä kertaa.

Kuvaa kannattaa klikata, niin näet koko tämän postauksen kuvasarjan ruudun kokoisena. Tämä koskee aikaisempiakin postauksiani, mutten muista aina mainita.

Sarviorvokki Viola 'Barbro' on orvokeista ensimmäisenä kukassa jo toukokuun alussa.

Väri on melkoisen pinkki, vaikka luulin sen olevan lila. No, värit muuttuvat usein kuvissa, eipä haittaa. En murehdi.	Tässä kolmea lajia uusia tulppaaneita, joista vasta ensimmäiset kukassa..
Laattapenkin punaiset ovat esikoita ja vaaleat sinertäviä valkovuokkoja.	Sinertävät valkovuokot

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla.

Yksinäinen kerrattu valkovuokko. Minne ovat muut ovat kadonneet!	Jouluruusu Helleborus 'Blue Lady'
Kanadanatsalea Rhododendron canadense on pikkuruinen, mutta kukkii joka kevät. Olen saanut pienen taimen vuonna 2004.	Pirja omena nuppuilee runsaasti.

Kriikunan kukka	Kriikuna on täydessä kukassa.
Kriikunan kukkia	Päärynäkin aloittelee, ei toki niin runsaasti kuin viime vuonna. Hellyttävän kauniita ovat.

Mökillä sain suruvaipan kuvattua.

Toista kompostikäymälää en voinut tyhjentää, kun en hennonnut häiritä hautovaa mustarastasta.

Hyötykasvit

Ketunleipä mökin metsikössä herkistelee	Lehtikaalit ovat itäneet
Peruna Siikli, jonka pussitin pari päivää aikaisemmin kuin Timon on jo aika hyvässä vauhdissa	Timokin vähän yrittelee, mutta on selvästi hitaampi kuin Siikli.

Sadekin taukosi. Lähdenpä tästä taas pihalle.

Tinalankakoru

Ilmoittauduin sitten tinalankakorukurssille, kun näin naapurin äidin ja anopin upean tinalankarannekorun. Tämä samainen naapurin äiti ja anoppi oli kurssilla toisena opena. Minähän en koruista pittaa lainkaan, mutta käsin tehty jokin, on minun juttuni.

Itse tehtyjä tinalankarannekoruja

Kurssi oli kolmena iltana viikossa 2,5 tuntia ja tässä tuotokseni. Kotitöitäkin tein muutaman tunnin hikipäässä, että ihan ilmaiseksi ei näitä tehdä kuin harvoille ja valituille. Tällä kertaa se harva ja valittu olin minä itse, joka en siis koruista piittaa.

Peruspaketti

Työohjeita ja kätevä alusta, joka helpottaa tinalangan letittämistä

Ensimmäisenä kurssi-iltana saimme ostaa peruspaketin, johon sisältyi: tinalanka, poronsarvinappi, keinojänne, nahkaneula, tavallinen silmäneula ja poronnahkakaitale.

Jo poronsarvinappi on taitavaa käsityötä. Se on sahattu ja rei'itetty. Olisimme saaneet ihan itse sahata ja reittää sellaisia, mutta laiskana en siihen ryhtynyt tällä kertaa, koska halusin käyttää aikani tinalangan letittämiseen (letittäminen on ollut rakas harrastukseni jo lapsuudesta, joten uusi materiaali tuntui ihan tarpeeksi vaativalta haasteelta.)

Ennen työhön ryhtymistä saimme tutkia painettua materiaalia ja käyttöömme alustan, joka osoittautuikin erittäin hyödylliseksi apuvälineeksi.

Opettajien valmistamia mallikappaleita

Opettajat olivat valmistaneet muutaman mallikappaleen, joita silmät kiiluen tutkimme ja ihmettelimme, olisiko minusta tuollaisen tekemiseen? Opettajat vakuuttivat, että ihan varmasti onnistuu. Noin helppoa on minun ylitsepuhuminen! Vähän kannustusta, kehua, motivointia ja olen myyty.

Ensimmäinen tinalankaletti kiinnitettynä poronnahkaan

Ihan ensimmäinen tinalankakoruni

Ensimmäisessä yritelmässäni tarkkaavainen henkilö huomaa, että kovin epätasaista on, mutta loppua kohti alkaa letittämisen jälki näyttää kohtalaisen tasaiselta. Letittäminen oli minulle sentään melkein helpoin työvaihe!

Tinalangan letittämissä on erittäin tärkeää, että lanka ei mene kierteelle.

Ensimmäinen rannekoru tinalangasta syntyi ensimmäisen oppi- ja muutaman kotiläksytunnin jälkeen. Ei paha!

Seuraavan tunnin haaste.

Tällaisen haluaisin tehdä! Tarveaineet: pikkiriikkiset helmet, tinalanka (ohuempi kuin aikaisemmassa työssäni, siksi että ne hemmetin pienireikäiset helmet saa pujotettua siihen tinalankaan), poronnahkasuikale ja tinalankojen väliin tuleva pyöreä nahkanauha.

Työ kiinnitetään nuppineuloilla alustaan

Näin minä etenin  helmien pujottelussa ja letittämisessä. Myöhemin kuulin, että homman voi tehdä toisellakin tavalla.

Optinen kellosepänotsapanta

Kotityö etenee hitaasti, mutta varmasti

Keskimmäinen letityskuvio (tinalanka ja nahkanauha) oli ihan kivaa, mutta kotityönä tinalanka ja helmet oli TODELLA haasteellista. Tarvittiin jo lisänäköä. Onneksi poikaystävä oli hankkinut kädet vapaina sallivan lisänäön.

Ennen seuraavan oppitunnin alkua, olin päässyt jo näin pitkälle monen tunnin työrupeaman jälkeen. Valmiit letit ommellaan miljoonaan kertaan (= molemmilta puolilta kahteen kertaan) ohuen ohuella siimalangalla nahkasuikaleeseen.

Kotona tarvittavia työvälineitä

Tähän saakka pääsin työssä kotona

Työ jatkuu oppitunnilla. Viimeistelyyn sain tuhlattua 2,5 tuntia.

Työllä on nurjakin puoli

Uskokaa tai älkää, niin loppuviimeistelyyn oppitunnilla meni 2,5 tuntia. Ja se oli kuitenkin vain nahkojen ompelemista, nappien kiinnittämistä, lenkin tekemistä ja sen kiinnittämistä.

Älyttömän kivaa puuhaa. Vaikka melkein vannoin, etten koskaan enää, niin ehkäpä sitten kuitenkin vielä joskus.