Teknisesti mahdotonta

Mielipidekirjoitus Hesarissa: ”Eläkeläiset ovat somessa aivan liian kilttejä. Vaikeneminen verkkokeskusteluissa vahvistaa stereotyyppistä mielikuvaa ikäihmisestä autettavina, ei yhteiskunnan voimavarana”.

Jutussa oli muutama muukin lausahdus, joka sai käyräni kohoamaan (”Hiljainen hyväksyjä on hukkaan heitetty resurssi, joka ei anna itsestään mitään.”). Sen verran kirjoitus jäi vaivaamaan, että vaihdoin muutaman sanan erään aktiivisen enteriläisen opastajan kanssa. (Enter ry on ikäihmisten tietotekniikkayhdistys, jossa on jo liki 1000 jäsentä . Melkoinen määrä jäsenistä tekee ilmaista, vapaaehtoista työtä auttamalla ikätovereitaan selviytymään tämän päivän haasteista opastamalla tietokoneitten, tablettien ja kännyköiden käytössä)

Laitoin tällaisen kommentin keskusteluumme: Ehkä sitä vaan on jo oppinut, ettei tuulimyllyjä vastaan kannata taistella. Jos johonkin ottaa kantaa, tulee heti besserwisserit mollaamaan. Ihan tulee tunne, että pitäkää tunkkinne ja antakaa mulle se "nappi".

Kuvassa vasemmalla alhaalla katutaso, siitä seuraavaksi auran kasaama reunus ja tuo huippu ylhäällä on mummon luiskaa pitkin kasaama kasan huippu, joka vesisateen jälkeen on huvennut kymmenisen senttiä. Auran jättämän reunuksen viereen avo-ojaan mahtuu aika paljon lunta.

Menin sitten pariksi tunniksi lumitöihin, joka on kirvoittanut sanan säilääni muutamankin kerran naamakirjassa, mutta tietenkin olen märissyt vain kaverilleni. Aiheena on ollut harmistus siitä, kun auran kuljettaja kasaa koko kadun lumet minun ja kaltaisteni portille. Tästäkin kirjoitettu jo kyllästymiseen asti. Minun on annettu ymmärtää, että naapurin tontille ei saa siirtää lumia, mutta sitä ihmettelen miksi kaupungilla on oikeus siirtää lumet portilleni, kun jo kertaalleen olen sen puhdistanut taivaalta tulleesta lumesta. 

Olen yleensä toimen nainen. En kirjoittele yleisön osastoille, vaan otan yhteyttä suoraan vastapuoleen, kuten olen nytkin tehnyt. Ei mitään vaikutusta. Kallista on ja kaikille pitäisi sitten tehdä samanlainen palvelus.

Sitten luin yhtenä päivänä lehdestä, kun joku muukin oli valittanut samasta asiasta. Jonkun teknisen valopään (olisiko ollut kaupungin edustaja tai auran kuljettaja) vastaus oli: ”Teknisesti asia on mahdoton hoitaa.” Haloo! Teknisesti mahdotonta! Onko teknisesti mahdotonta kääntää auraa siten, että lumet eivät kasaudu porttien eteen? Minä typerys olen luullut, että juuri teknisesti se olisi kaikkein helpointa. Mutta ei, mummovoimaahan siinä tarvitaan. Mummon taistelu koneita vastaan on tätä päivää ja helposti ja halvalla toteutettavissa. Siinä ei tarvitse miettiä teknisiä ongelmia. Mummo vain lapion varteen ja homma on hoidettu. Siinä voi käydä silleen, että mummo menehtyy luomatyössään, mutta sittenhän on oikeastaan toinenkin ongelma hoidettu: Vähenee valittavat mummot.

Nyt kun oikein rupesin muistelemaan, niin olen vanhassa blogissani vuonna 2010 ollut harmissani samasta asiasta ja nyt taas olen. Sitä ennen en muista, että nämä portinpielet olisivat olleet mikään ongelma mummoille tai auraajille joskus 2000-luvun alussa. Tuntuu kuin ennen olisi aurattu kulkuväyliä, nyt siirrellään lumia.

Että sitten pitäisi vielä osallistua verkkokeskusteluihin. Ei jaksa, ei sitten millään.