Viime syksynä tulin liittyneeksi
BirdLifeen, kun bongailin lintuja pihallani. Sinä päivänä ei
ollut kuhinaa lintulaudalla, mitä muutama talitintti, sinitiainen ja
taisi jokunen mustarastaskin siinä silmien alla pyörähtää.
Vaan siitäpä tuli mieleeni, kun
Esikoinen oli alle kahden vuoden, oli yksi mieluisista
katselukirjoista lintukirja. Sitä selattiin päivästä toiseen ja
kun neitoa tuntui kuvat kiinnostavan, aloin kuvan kohdalla sanoa
linnun nimen. Siinä samalla itsekin opin jotain uutta. Tyttö alkoi
toistella kuvan lintuja ja kerran päätinkin kysyä häneltä,
että mikä lintu tämä on.
Jossain vaiheessa äitini innostui
tytön taidoista niin, että ehdotti josko laitettaisiin lapsinero
televisioon johonkin kilpailuun. En ole varma, oliko silloin edes
mitään sellaista ohjelmaa olemassa. Taisi olla Kirsti Rautiaisen
tietokilpailuvisa ainakin. Olin tiukkana, että minun lastani
ei televisioon pistetä kilpailemaan. Kuvien katselu tytöntyllerön kanssa
kuitenkin jatkui ja äitini merkkasi jossain vaiheessa linnun
kohdalle merkin, jonka lapsi kuvista tunnisti. Niitä oli 158.
-001.jpg)
Kuvassa uni jo painaa tytön silmiä,
mutta mieluinen kirja on mukavaa unilukemistakin. Jotkut laskevat
lampaita, vaan tämä tyttö lintuja.
Työpaikan kahvipöydässä meillä oli
tapana kysellä päivän lehdestä 10 kysymystä. Kerran kysyttiin,
mikä on avosetti. Minä innoissani: Se on sellainen pitkäjalkainen
kahlaajalintu, jolla on ylöspäin taipunut nokka. Työkaverit
katsoivat minua epäluuloisesti. Pistelaskennassa jo arvelivat, että
olin luntannut kysymykset etukäteen. Siinä sitä piti todistella,
miten olin niinkin merkillisestä linnusta tietoinen. Joo, lapsinero
tyttäreni opetti minulle kahden vuoden ikäisenä.
Aikuisena Esikoisen lintujen
tunnistamistaidot häipyivät unholaan. Hädin tuskin tunnisti
harakan ja sekin meni välillä sekaisin variksen kanssa. Nyttemmin
hän taas tunnistaa muutaman muunkin, kun ollaan mökillä bongailtu
lintuja. Näköhavainnot on merkattu tuohon samaiseen lintukirjaan.
-001.jpg)
Näin joulun alla sopii edellisen unisen kuvan kanssa samoihin aikoihin näpätty kuva Esikoisen kolmannesta joulusta. Tässä jo silmät loistavat, vaikka ujostuttaa pukin iso paketti. Nukke sieltä taisi tulla.
Onpa tyttärellä ollut lapsineron työmuisti! Harmi, ettei kaikki siitä syvämuistiin jää. Ei hassumpi harrastus tuo lintujen bongaus (kirjasta tai pihapuista). Meillä kolmivuotias halusi tietää kaikkien Mummelin perhoskirjan 142 perhosen nimet. Ihan kaikkia ei muista, mutta kunnioitettavan määrän.
VastaaPoistaAjattele Ellinoora, miten kamalan viisaita sitä oltaisiinkaan, jos kaikki lapsena opitut vielä muistaisi. Toisaalta alkavat pikkuhiljaa palata ne asiat mieleen, kun myöhemmin opitut valuvat kovalevyltä turhuuksien joukkoon :)
PoistaOn muuten mukava seurata, kun lapsia kiinnostaa kovasti kaikki perhoset ja muutkin hyönteiset ja, ja, ja... Itse palautui mieleeni, kun lapsena meillä oli joku lasten avaruuskirja, jota tutkin innokkaasti. Myöhemmin avaruuteen liittyvät asiat eivät ole käyneet mielen vieressäkään, paitsi nyt.
Meillä luettiin lapsille "Hanhiemon iloista lipasta", itse muistan monta runoa vielä ulkoa. Kumma juttu lapset ei muista, vaikka silloin osasivat. Onkohan lapsen muisti erilainen kuin aikuisen?
VastaaPoista"Kiesit kiekkuu, pyörät paukkuu, tässä Joppe matkustaa..."
Oi, nuo lapsena opitut runot ja laulut muistan minäkin. Tämän päivän lapsille tulee toisenlaista tietoa kaikista tuuteista, eikä ulkoa opettelu taida olla kovasti muodissa. Ykkönen, eli ensimmäinen lapsenlapseni (nyt jo 21 v) oppi myös pienenä suuren määrän runoja ja loruja, joita innokkaasti esitti meille ja jotka hän muistaa vieläkin. Mutta hänessä onkin näyttelijä verissä.
PoistaEikö käynytkään niin, minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa?
VastaaPoistaAimarii, pistitpä oikein pohtimaan tuota vanhaa sananlaskua :). Tässä Esikoisen tapauksessa oli kuitenkin kyse alle 2 vuotiaasta pienokaisesta, joka oppii ensimmäisten vuosien aikana ehkä enemmän kuin koskaan - monenlaisia taitoja. Puhuminen, sanavaraston kartuttaminen, käveleminen...Kun nuo taidot on saavutettu, alkaa toisenlainen tiedon omaksuminen, asioiden muistaminen. Ja mehän vain katselimme kuvakirjaa, yhtä monien joukossa :)
VastaaPoistaMainiota pian alkavaa uutta vuotta 2015 sinulle.
VastaaPoistaAimarii, kiitos! Sinulle myös oikein ihanaa uutta vuotta! Mulla kävi pieni kömmähdys, kun luulin jo eilen, että on uudenvuodenaatto. Päivällä pihalle mennessä kuului paukaus. Sain jo poikaystävän avaamaan kuohuviinipullon, vaikka hän siinä avatessaan loihe lausumaan, että huomenna vasta oikeasti on Se päivä. Onneksi olin ostanut kaksi kuoharipulloa :)
PoistaPienet lapset fiksautuu usein johonkin kirjaan tai asiaan. Aikuiset jo tuskastuu, kun samaa asiaa jankataan aina vaan uudestaan. Tämä taitaa kuulua tiettyyn kehitysvaiheeseen. Harmi, että tyttäresi lintutietous katosi.
VastaaPoistaSavea ja papuja, joo kyllä. Yleensä aikuinen tuskastuu saman miljoonaan toistoon. Tässä tapauksessa minusta oli hauskaa itsekin opetella ihan tuiki tuntemattomia lintuja, joiden nimeä en edes ollut koskaan kuullut. Tyttären lintutietämys alkaa pikkuhiljaa nostaa päätään. Tietää taas variksen ja harakan erot. Joitain vesilintuja tunnistaa jopa paremmin kuin minä. Mulla ne alkavat mennä sekaisin.
Poista