Kesäkuulumisia

Juhannus vietettiin pereinteiseen tapaan mökillä. Porukkaa tuli tasaiseen tahtiin eri päivinä ja parhammillaan meitä oli paikalla 16. Vanhemman Vävykullan veli oli päättänyt pyöräillä mökille. Aie herätti monenlaisia epäilyksiä ja lähes vetoa lyötiin siitä, että jaksaako hän polkea lähes 300 km, vai liftaako, tuleeko pyörän kanssa junalla ja pyöräilee vain 70 km yms. Matkalle oli järjestetty monenlaista tarkistuspistettä. Toinen veli tuli perheensä kanssa autolla ja oli nähnyt pyöräilijän takuuvarmasti n. 100 km päässä määränpäästä. Pakko on uskoa ja tässä saapuu sankarimme väsyneenä, mutta onnellisena saavutuksestaan. 

Ennen varsinaista juhlapäivää, mummelille suotiin kunnia leikata serkusten eli Kolmosen ja Nelosen hiukset. Vaaleat kutrit ämpärissä ovat Kolmosen ja tummemmat Nelosen. Samaan ämpäriin tuli vielä poikaystävän tukka ja parta, että piisaisi linnuille pesänrakennusainetta, mutta ei taida kelvata ihmisestä lähtenyt materiaali niille.

Laiturilla on mukava istuskella jutustelemassa. Näitä sammalkiviä olen kuvannut vuosia. Minusta ne ovat kauniita. Kun äitini asui palvelutalossa, teetin hänelle yhdestä sammalkivikuvastani taulun, jota katsellessa hän jopa saattoi muistaa välähdyksiä rakkaasta mökkimaisemastaan.

Juhannusmenuun kuuluu perinteenä yhtenä päivän loimulohta, välipalaksi herkkusieni-sinihomejuusto-pekoni -muurinpohjapannupaistos. Toisena päivänä jotain liharuokaa, valkosipuliperunoita ja runsas salaatti. Kukin auttaa ruuanlaitossa taitojena mukaan, mutta pääkokki on vanhempi Vävykulta.

Loimulohet maustumassa	Lautasmalli: loimulohta, uusia perunoita, salaattia
Loimulohet kypsymässä, huomatkaa itse vuollut puutapit	Vävykulta paistaa herkkusieniä, kun muut katsovat toimitusta katoksessa vesi kielellä
Kanaa, possua ja lammasta vartaassa	Pääkokki

Kun pääjoukko juhannusvieraista oli poistunut saimme Kolmosen kanssa ihailla kaunista iltaruskoa.

Poikaystävän kanssa kahden jäätyämme oli vuorossa puusavotta.

Mökkikäsityönä neuloin vanhojen sukkien varteen uuden kärkiosan.

Ihmiset hehkuttivat löytäneensä kanttarelleja ja päätimme viimeisenä päivänä vielä käydä tarkistamassa varmat kanttarellipaikat. Ei löytynyt muuta keltaista kuin tällainen perhonen.