Näkyväksi neulottu

Mistä Kerava on ollut tunnettu? Vihreistä karvanopista? No ehkä, mutta viime kesänä uutiskynnyksen ylitti Our Pink House.

Keravan taidemuseo Sinkassa oli tänään näyttelyn avajaiset, jota täydellä syyllä voi kutsua käsityötaiteen ylistykseksi. Näkyväksi neulottu -näyttely on auki yleisölle 26.11.2016 – 5.3.2017. Suosittelen lämpimästi! 

Otin kuvia mielettömästi, koska minusta jokainen taideteos oli kuvaamisen arvoinen. Suoraan sanoen olen ihan täpinöissäni ja kuvat latautuvat niin hitaasti. Malttia nyt! Haluaisin, että pääsette heti jakamaan tämän taidekokemuksen. Tässä muutama kuva maistiaiseksi:

Liisa Hietasen Veijo istui tyynenä huomioliiveissään lukemassa. Mitä, ihmettelin. Piti ihan läheltä mennä tutkimaan.

Kaija Papu P1541. Virkattu poliisiauto, kolme vuotta kiinteitä silmukoita, lankoja 20 kg.

Sanni Weckman'in Hillevi, pysähdytti. Taiteilija on syntynyt samana vuonna kuin ensimmäinen lapsenlapseni. Taiteilija ”oli suunnitellut yhteisen ryijyn tekoa Hillevi-mummonsa kanssa, mutta mummo kuoli yllättäen lyhyen sairauden murtamana. Yhteinen projekti jäi aloittamatta, kangaspuut kokoamatta ja neuvot saamatta. Weckmanin mummoa esittävän kuvakudoksen toteutus muistuttaa räsymaton kutomista. Siinä arkinen saa ansaitsemansa arvokkuuden, vanhat lakanat ja vaatteet uuden elämän.”

Elina Juopperin Perintö-teos. Teos rakentuu lahjoitetuista ja kirpputoreilta ostetuista raanuista. Juopperi pinoaa raanuja, kunnes teoksen oikeat mitat ja kuution muoto on saavutettu.

Kohtauksia Olek'in (Our Pink House'n taiteilija) filmistä Olek In The Blink of An Eye

Melek Mazicin tädit opettivat tytölle kirjonnan, jotta tämä oppisi olemaan hiljaa ja keskittymään johonkin. "Maalausta ja kirjontaa yhdistävillä teoksillaan hän haluaa kunnioittaa niitä tuntemattomiksi jääneitä naisia, jotka monissa kulttuureissa ovat tehneet kirjontatöitä."

Yksityiskohtia Melek Mazicin kirjontatöistä

Sanna Majander, Musta kuu

Yksityiskohta Sanna Majanderin Mustasta kuusta

Hauska kohtaus avajaisnäyttelyssä, Liisa Hietasen Veli, malli ja teos yhteispotretissa

Menkää! Kannattaa mennä.

Anelmaiset prinsessalle

En todellakaan ole mitään prinsessatyyppiä, en ole koskaan ollut. Jotenkin vain tällä kertaa halusin kokeilla jotain täysin poikkeavaa, kun itselleni päätin neuloa omat Anelmaiset. Langatkin jo olivat valmiina, ne vaaleanpunaiset edellisestä postauksesta.

Ensimmäisestä kokeilusta ei tullut aivan sellaista kuin olin mielessäni ajatellut. Tummanharmaan ja sammalenvihreän sekoitus vaaleanpunaisen kanssa oli mielestäni liian tumma. En viitsinyt purkaa ensimmäistä sukkaa, vaan ajattelin kokeilla toiseen sukkaan tumman langan vaihtamista vaaleanharmaaksi. Nyt alkoi tuntua sukka omalta, juuri sellaiselta, mitä olin ajatellut.

Tein kuitenkin kummatkin sukat valmiiksi ja ajattelin, että kyllä ne tummemmat jollekin kelpaavat. Sopiva uhri löytyikin. Ollaan Esikoisen anopin eli Vävykullan äidin kanssa taitettu monta yhteistä matkaa. Sopivassa tilanteessa kysyin häneltä, mitä mieltä hän oli sukista. Koska tuntui niistä pitävän ajattelin, että nepä voisivat olla ihan kiva synttäri- ja joululahja, kun en ole kovin usein häntä lahjuksilla ole muistanut.

Lahjasukat matkakumppanille

Ekat itse neulotut omat Anelmaiset

Seuraavalla reissulla reipäistään. Mummelit prinsessasukissa!

Anelmaiset

Vasemmalla ostetut ja kolme seuraavaa itse neulotut Anelmaiset. Kukat kuuluvat jalan ulkoreunalle, mutta kuvausta varten puolet sukista on "väärässä" jalassa, koska jalkamalleja ei ollut riittävästi :)

Kaikki alkoi siitä, kun kävin alkukesästä Keravan Käsintaitajien näyttelyssä. Katseeni juuttui kuvioneuleisiin polvisukkiin. Aika kivat, ajattelin. Yleensä en osta villasukkia, koska teen niitä itse mielelläni. Menin jo ulos, mutta palasin takaisin ja niinpä ensimmäiset Anelmaiseni päätyivät kassiini. Hinta oli mielestäni erittäin kohtuullinen suuritöisille sukille, vain 35 €! Sukat tuntuivat jalassa mukavilta ja niinpä aloin ottaa selvää, mistä löytyisi ohje näihin sukkiin. Arvasin, että naisvaltaisessa tyttärieni perheissä sukille saattaisi olla kysyntää. Kun vielä löysin sivuston, jossa Anelmaisia myytiin ja hinta oli 100 €, tiesin tehneeni tosi edullisen hankinnan.

Löysin facebookista sukkaneuloosista kärsivän ryhmän: Voihan villasukka. Sinne hakemus ja kohta löysinkin toinen toistaan ihanampia sukkamalleja ja sokerina Anelma Kervisin suunnitteleman polvisukkamallin eli lyhyesti Anelmaiset.

Kamalan vaarallinen ryhmä tuo Voihan villasukka, koska mallin löydettyäni, ennestään valtava lankakokoelmani sai täydennystä kaupassa käynnin jälkeen. Ostin 7-veljestä sukkalankoja enemmän kuin ”laki sallii” ja Novitan Sukkalehden, jossa ohje noihin polvisukkiin. Langat piti saada nopeasti, koska edessä oli lähtö mökille, jossa ihmisellä saattaisi sateisina päivinä olla mukavana ajanvietteenä käsityö.

Kaikki alkoi näistä ostosukista, sitten oli vuorossa langat...	... ja sukkalehti malleineen
Ensimmäiset Anelmaiset ja sen väriyhdistelmät	Tässä ensimmäinen kesäkäsityö valmistumaisillaan
Kakkonen valitsi nämä värit	Työ tekijäänsä neuvoo. Ensimmäisten sukkien nurja puoli. Aikamoinen päätteleminen langanpätkissä. Voihan Villasukka-ryhmässä neuvottiin päättelemään kuviolangat jo neuloessa. Hyvä ohje oli se.

Esittelin sukkaani ja lankamalleja jälkipolvilleni. Jokainen sai valita tai ehdottaa mieleisintä väriyhdistelmää. Jopa Vitonen, joka on 9 v. poikalapsi halusi itselleen polvisukat. Tosin niihin ei tule pitsiraitaa eikä kukkia. Kukkia ei aluksi kukaan pitänyt välttämättömänä, mutta kun olin väkertänyt yhden ja laittanut sen näytille, halusivat sitten kuitenkin. Kaikken eniten Ykkönen oli ehdottomasti sitä mieltä, ettei kukkia. Lopulta asiaa harkittuaan hänelle ei omaan persoonalliseen tapaan riittänytkään yksi kukka, vaan niitä piti laittaa kolme.

Esikoisen sukat ja mallilangat	Ykkösen sukat vaiheessa väriyhdistelmineen
Ykkösen ja Kuopukset sukat	Kuopuksen sukkien lankakerät
Yhtään kukkaa Ykkönen ei halunnut ensiksi, mutta....	...asiaa harkittuaan, halusikin kolme kukkaa, koska yksi olisi aivan tylsä :)

Ostosukat. Oikealla puolella minun ensimmäiset, jotka lapsuuden ystävä halusi itselleen	Kahdet ylimmäiset ostosukat ja alimmainen Neloselle valmistumassa Nämä ostosukat jäivät minulle
Kolmosen  sukka	Nelosen sukka
Seitsemännet eli poikasukat valmistumassa. Ei nilkan pitsiraitaa, eikä kukkia!	Prinsessasukan langat odottavat vuoroaan sitten joskus.

Värien valitseminen työhön onkin ehkä kaikkein vaikeinta. Usein kivalta näyttävä lanka ei olekaan yhdisteltynä sellainen kuin on kuvitellut. Ja taas toisaalta kamalan väriset lankayhdistelmät näyttävätkin yllättäen tosi hauskoilta.

Jouduin vielä ostamaan kahdet Anelmaiset Keravan Käsintaitajien myymälästä, koska lapsuudenystäväni halusi sellaiset itselleen ja toiset kaverilleen synttärilahjaksi. Itse en millään halunnut enää ottaa lisätilauksia, koska seitsemien Anelmaisten neulominen tuntui jo kohtalaiselta urakalta. Itsellänäkin on ostosukat, mutta suunnitelmissa on tehdä vielä yhdet eli kahdeksannet itselleni. Lankakin on jo ostettu. Se on prinsessamallia, jota kukaan jälkipolvista ei halunnut, mutta pelkään pahoin, että sekin tekisi kauppansa, kunhan saan sukat aikaiseksi – sitten joskus.

Näitä on tosi kiva neuloa. Millään ei malttaisi lopettaa, kun on alkuun päässyt. Heinäkuun 9. aloitin ensimmäisten Anelmaisten neulomisen ja nyt lokakuun aikana on määrä valmistua seitsemännet, eli Vitosen poikasukat.

Käsityömatka Gotlantiin 10.8. - 14.8.2016 5.

4. matkapäivä ja sunnuntaina kotimatkalle

Lauantaina oli vielä mahdollisuus tutustua Visbyn kaupunkiin ja Keskiaikamarkkinoihin. Halukkaat osallistuivat kivenhionnan kurssille. Pieneen tilaan mahtui vain 6 henkilöä, joten ajattelin ottaa rennosti kiertelemällä siellä, minne nenä näytti.

Vanhan kaupungin viehättäviä taloja	Betoniporsaat ovat lampaita
Kiertely pienoisjunalla kaupungin muurien ulkopuolella
Kiipesimme muurin torniin ihailemaan maisemia	Markkina-alueen hyörinää oli mukava seurata myös tornista

Tornista oli hulppeat näkymät	Valtava omenapuu täynnä omenia
	Kadun varrella oli mahdollisuus köllötellä riippukeinussa

Kaupunkikierros pienoisjunalla tuntui ihan mukavalta ajanvietteeltä. Kiertelyä kaupungin kaupoissa ja takaisin markkina-alueelle. Kiipesimme muuritorniin, josta oli hulppeat näkymät. Koskaan en ole nähnyt noin isoa omenapuuta, joka oli täynnä hedelmiä

Kotimatkalla rantatiellä oli puiden väliin viritetty riippukeinuja, joissa riitti köllöttelijöitä.

Yhteinen illallinen oli varattu pienen kävelymatkan päähän hotellistamme.

Suolainen alkupala, lohi-juustokakku	Pääruoka lammasta, paahdettuja juureksia, vuohenjuusto-perunakakku
Jälkiruoka, pannacotta, vadelmavaahtoa ja pähkinäkakku	Kotimatkalla ihailimme ihastuttavia pilvimuodostelmia

Sunnuntaina olimme vielä ihan pilvessä. Hienoja muodostelmia! Kivoja muistoja. Matkakavereille kiitokset!