Borrelioosi

Kenenkään en toivoisi sairastuvan borrelioosin, Lymen tautiin. Taudin voi aiheuttaa punkki tai muu verenimijä. Suomen Lyme Borrelioosi ry jakaa tieteellistä ja kokemuksellista tietoa tästä taudista http://www.borrelioosi.net/

Kuopus on kärsinyt 7 viikon ajan kamalista niskakivuista, päänsäryistä, pahoinvoinnista, näköhäiriöistä ym. Hänelle on tehty kaikenmaailman kokeita, testejä ja tutkimuksia. Selkäydinpunktio kaksi kertaa, pään tietokonetomografia ja lukuisia verikokeita. Syytä oireisiin ei löytynyt, kunnes viimein tutkittiin myös borrelia vasta-aineet pyynnöstä.

Meidän klaanin kaikilla muilla on ollut punkki kiinnittyneenä, mutta Kuopuksella ei koskaan ole ollut punkkihavaintoa, ei punoittavaa rengasta iholla eikä muutakaan merkkiä, joka vääjäämättä ohjaa jo tuoreeltaan lääkäriin ja myöhemmin voisi auttaa diagnoosissa.

Tauti on vaikeasti löydettävissä, koska siinä on hyvin moninaisia ja epämääräisiä oireita. Suomessa ei myöskään ole riesaksi asti lääkäreitä, jotka taudista jotain tietävät ja osaavat tulkita oireet oikein. Taudinkuvaan ja hoitoihin perehtyessäni olen huomannut, että myöskin Kelan suositukset ovat menneeltä vuosisadalta taudin korvattavien hoitojen ja lääkkeitten suhteen.

Kuopuksella kävi sikäli hyvä tuuri, että hänen työpaikkalääkärinsä otti asian todesta ja paneutui löytämään syyn vaivoihin. Viimeisellä lääkärinkäynnillä tämä oli varannut tunnin ajan Kuopukselle! Se kuulostaa uskomattomalta nykyisiin liukuhihnakohtaamisiin verrattuna.

Onneksi tuo vastuuntuntoinen lääkäri soitti siltä istumalta Auroran sairaalaan ja vaati puhelua yhdistettäväksi infektio-asiantuntijalle konsultaatiota varten. Asiantuntija kiinnostui tapauksesta. Samana iltana lempeä-ääninen sairaanhoitaja soitti ja pyysi tytärtäni tulemaan seuraavana aamuna Auroraan. Viime keskiviikkona sitten Kuopus pääsi sisään sairaalaan, jossa hänelle tehtiin lisäkokeita ja laitettiin kanyyli käteen. Nyt hän saa kolmen viikon ajan antibioottia suoraan suoneen, joka on ainoa tepsivä keino, mikäli tauti on toisessa vaiheessa.

En tarkemmin tässä puutu testiarvoihin, mutta kannattaa itsekin olla aktiivinen, eikä saa antaa liian herkästi periksi. Toinen työpaikkalääkäri esim. vähätteli vaivoja ja lopulta päätyi migreeniin, koska ensimmäisissä verikokeissa ja selkäydinpunktiossa tulehdusarvot olivat vain hiukan koholla. Sen sijaan toinen selkäydinpunktio antoi tulehdusarvoksi jo 350 ja siinä todettiin myös aivokalvontulehdus. Tämä työterveyslääkäri myös antoi lähetteen Jorviin, jossa sattui erittäin tyly ja epäystävällinen henkilö luurin toiseen päähän. Ilmoitti vain, että lausunto ei viittaa kiireellisyyteen.

Pitkä tie taudin voittamiseen on vielä edessä, mutta toivon, että edes tuskiin tulee pian helpotusta.

Syyskuvia

Päätettiin Esikoisen ja Kuopuksen kanssa lähteä perinteitä noudattaen tyttöjen puolukkaretkelle mökille. A-luokan matka. Kuopuksen kanssa tykätään poimia metsän antimia, mutta Esikoista ei juurikaan metsään saa. Hyvä näin, sillä Esikoinen huolehtiikin sitten saunan lämmittämisestä ja metsäläisten ruokinnasta.

Tässä Kuopus rentoutuu puolukan poiminnan vastapainoksi kuvaamalla jäkäliä ja marjoja.

Suolle tulee karpaloita

On ne kauniita, puolukat

Sykähdyttävä näky

Oi, tuolla laulujoutsenperheemme matkaa kohti etelää.

Kesällä ne kiertelivät lahtea ja vanhemmat opettivat jälkeläiselleen, mitä jälkeläisen tulee oppia.

Esikoinen oli taikonut meille herkut. Suppiksia, papuja, rakuunakanaa, ohraa ja salaattia.

Kotona kukkivat maa-artisokat

ja Gentiana

Kameleonttilehti Houttuynia cordata 'Chamaeleon' on aika metka.

Päärynöitäkin tuli ihan mukavasti, mutta harmikseni poimin osan liian myöhään, alkoivat pehmetä ja tummua sisältä.

Muuripenkistä siirsin suuren kuunliljan toiseen paikkaan, jotta pieni Hosta 'Lemon Lime' pääsee paremmin esille ja istutin tilalle syklaamin antamaan väriä syksyyn.

Käsityömatka Puolaan 5.

Krakova 3. päivä

Aamulla osasimme hotellilta jo tutuksi käynyttä reittiä Krakovan Vanhankaupungin torille. Leppoisan tunnelman vallitessa oli mukava kierrellä rauhassa ja tutustua torin ja Verkahallin tarjontaan. Kukaan ei tullut tyrkyttämään. Miellyttävää. Torin laidalle oli pystytetty esiintymislava päivän päätapahtuman näyttämöksi. Ensin pidettiin puheita ja esiteltiin ilmeisesti ohjaajia ja tapahtuman järjestäjiä tms, josta emme tietenkään ymmärtäneet sanaakaan. Sitten oli nuorten ja lasten vuoro. Ohjelmassa oli laulua, soittoa, tansseja, etenkin itämainen tanssi tuntui olevan kovin suosittua.

Verkahallin toinen pääty. Oikealla puolella tori, jossa käsityöläismessut.

Kuvan keskellä kaksi pitsirannekorua lähti Suomeen.

Toinen rannekoru oli kirjanmerkki, mutta äkkiäkös siihen Eugenia Wieczorek laittaa lukon näppärin sormin. Käpy ja meneillä oleva pitsityö vain sivuun ja asiakkaan toiveita täyttämään.

Kiertelin tätä kojua kuin kissa kuumaa puuroa. Esikoisen kotona oli palattuamme määrä viettää vävyn syntymäpäiviä ja tupaantuliaisia sekä Kakkosen (18 v.) ja Kolmosen (10 v.) myöhästyneitä syntymäpäiviä. Vävy ja lapset pelaavat shakkia, joten viehkon näköinen shakkilauta nappuloineen voisi olla sopiva tuliainen.

Myös meripihkainen kaulakoru, jossa turkooseja kiviä lähti matkaan.

Torin laidalle kerääntyi hevoskärryjä, joilla halukkaat pääsevät kaupunpikierrokselle. Kierros maksaa n. 26 €.

Hevosilla oli erikoiset mukulakivikengät.

Välillä poikkesimme katukahvilaan herkuttelemaan kuuma tummaa suklaajuomaa, pannacottaa ja vadelmakastiketta.

Kahvilassa istuessamme saapui nuorten esiintyjäkulkue.

Monenlaista ohjelmaa oli tarjolla.

Laulua

Soittoa

Vatsatanssia

Vatsatanssia

Vatsatanssia

Vatsatanssia

Tanssivaa yleisöä

Kansanlaulua

Kansantanssia

Ihan loppuun asti emme katsoneet ohjelmaa, vaan jatkoimme kiertelyä.

Kojuja

Käsitöitä

Katutaidetta

Lapsena minulla oli muovinen lintu, jonne laitettiin vettä sisään ja puhallettiin ihanaa linnun luritusta. Pitihän tällaiset visertävät savilinnut hankkia myös lapsenlapsille.

Viimeisenä iltana meille tarjoiltiin illallinen musiikin kera Kazimierzin juutalaiskorttelin ravintolassa.

 Ensin nuudeli-papukeittoa sitten kalkkunankoipea sienikastikkeen ja lisukkeiden kera

Jälkiruuaksi Hamantash-leivonnainen ja kahvia

Seuraavana aamuna olikin kotiinlähdön aika. Krakovasta Varsovaan lensimme potkurikoneella. Propeleiden pyörimistä ei nähnyt paljaalla silmällä, mutta kameran silmäpä oli tarkka.

Käsityömatka Puolaan 4.

Krakova 2. päivä

Aamiaisen jälkeen oli aikaa poiketa tutustumassa lähitoriin, jossa oli myytävänä ihan kaikkea.

Hedelmiä, marjoja, sieniä, astioita, vaatteita, lihaa, leipää, juustoa, kukkia, laukkuja...Oli luvattu sadetta, joten ostimme 2,50 €:lla sateenvarjon.

Ennen tehdasvierailuja bussi nouti meidät Krakovan kaupunkikierrokselle. Kazimierz juutalaiskaupunginosassa kiertelimme kävellen, koska kapeilla kaduilla bussilla olisi ollut hankala liikkua. Kazimierzissä on laaja valikoima museoita, synagoogia, gallerioita, antiikkiliikkeitä, käsityöverstaita, kahviloita ja ravintoloita. Seuraavana iltana oli määrä tulla illalliselle alueen yhteen ravintolaan.

Helena Rubisteinin talo

Ikkunaristikoita tuli taas kuvattua. Olenko jo maininnut pitäväni niistä :)

Talo, jossa Singerin kahvila tai ainakin vanhoja singereitä istuimina.

Täällä filmattiin Schindlerin listaa

Katutaidetta vai toimiva kulkupeli.

Furdynan lyijylasitehdas

Matka jatkui bussilla Furdynan lyijylasitehtaalle.

Tilaustyön lasinpalaset asemoitu kaavapaperille.

Sinä aikana, kun meille havainnollisesti esiteltiin kaikkia työvaiheita, oli tämä ammattilainen päässyt näin pitkälle. Tuohon työvaiheeseen, kun lasinpalat siirretään alustalle ja lyijytetään, kestää ammattilaiselta noin kaksi tuntia.

Lasimalleja

Mieletön määrä työvaiheita, enkä varmasti osaa käyttää oikeita termejä, enkä ehkä edes ymmärtänyt kaikkea oikein. Prosessi on kuitenkin mielestäni niin mielenkiintoinen, että käytän kuvien selittämiseen aikaa enemmän kuin mitä itselläni on ymmärrystä.

Työn suunnittelumalli

Kaavapaperille piirretään leikattavan lasin mallikuviot ja merkataan värit

Lasit on leikattu kaavamallin mukaan, numeroidaan ja asemoidaan kaavan päälle.

Lasinpalat valotaululla

Taustavalon avulla värit tulevat näkyviin

Lyijyt paikoillaan valotaululla

...taustavalo valotaululla

Mestari esittelee työtä valoa vasten

 Pois lähtiessä meitä jäi muutama henkilö vielä ihailemaan lasitöitä. Ennen kuin pääsimme ovelle, mestari käski odottaa hetken. Hän kaivoi laatikosta hienoja 240 -sivuisia kuvateoksia Josef Furdyna'sta, konservaattorista ja maalarista. Harmi vaan, että kirja on puolankielinen. Toki niitä kuvia voipi katsella, vaikkei mistään mitään ymmärräkään.

Matka jatkui. Kadulla oli tällainen liikennemerkki, en muista Suomessa nähneeni vastaavaa. Tähän saa parkkeerata näin.

Suolataikinatehdas Cudawianki

Samana päivänä kävimme myös suolataikinatehdas Cudawiankissa, jossa valmistetaan suolataikinasta eri tilaisuuksiin pieniä koriste-esineitä, kuten nukkeja, enkeleitä ja tauluja.

Sitten päästiinkin asiaan eli lounaalle Ravintola Marmolada.

Ravintola Marmoladan kattokoriste

Tomaattikeitto nuudelien kera

Broilerinfilettä kermakastikeella

Talon omenakakku maistui, vaikka olo oli jo kylläinen

Wieliczkan suolakaivos

Wikipedia: Wieliczkan suolakaivos on Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva puolalainen suolakaivos 15 kilometrin päässä Krakovasta. Kaivos on yksi maailman vanhimmista, ja se tuotti suolaa yhtäjaksoisesti 700 vuotta 1300-luvulta aina vuoteen 2007 asti.

Muutama henkilö porukastamme lähti Auschwitz-Birkenaun retkelle. Olen käynyt siellä joskus aikaisemmin, joten tällä kertaa valitsin retkikohteeksi Wielczkan suolakaivoksen, jossa vierähti pari tuntia nopeasti. Laskeuduimme ensin portaita 50 kerrosta 90 metriin, joka tuntui seuraavana päivänä pohkeissa. Matka jatkui kaivoksessa alas aina 135 metriin erilaisia entisajan kaivoshistorian työmenetelmiin, kuvaelmiin ja suolaveistoksiin tutustuessa.

Erilaisia käytäviä suolakaivoksessa

 

Suolapatsas

Hevosiakin oli töissä kaivoksessa

Aika vaikuttava oli juhlasali, jossa järjestetään erilaisia tilaisuuksia. Jos juhlasalissa olisi halunnut kuvata veistoksia ym mielenkiintoista, olisi kuvausluvasta pitänyt maksaa muutama ropo. Mulla loppui akku sopivasti, että eipä tarvinnut kuvata siellä.

Onneksi kaivoksesta väki pääsi pienissä erissä ylös maanpinnalle hissillä. Olisi voinut jäädä raput kiipeämättä.

Seuraavana päivänä olikin koko päivä aikaa tutustua käsityöläismessuihin, eli tarina jatkuu.