sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Käsityömatka Sisiliaan Roccafiorita

Ovi johtaa pieneen BarOne kahvilaan, jossa piti haasteellisen matkan jälkeen ennen seuraavaa ohjelmanumeroa käydä rentoutumassa. Brandy 2 €, josta en kehdannut ottaa kuvaa, mutta ulkopuolella viehko ruukkukasvi pisti kameran laulamaan.


Jännittäviä kohtaamisia vuoristokylän kapeilla kaduilla. Anne istui ikkunapaikalla ja sai napattua kuvat (lupa saatu :))

Toinen bussi peruutti korttelin verran läheiselle torille ja niin pääsimme jatkamaan matkaa.
Ke 23.10. Roccafiorita on pieni vuoristokylä sisämaassa. Matka sinne Saint'Alessiosta on vain n. 19 km, mutta isolla bussilla todella haasteellista matkantekoa taisi vierähtää vähän yli tunti. Normaaleja turistimatkoja ei kylään juurikaan tehdä, mutta Carmelon suhteilla sekin onnistui.



Muut kuvasivat kappelin edessä tärkeän pyhimyksen patsasta, mutta minua kiinnosti mahtavat kalliot ja ylhäällä mielenkiintoisen näköinen muodostelma. Mikähän se on?

Lähikuva paljasti, että muodostelma on kaadettu puu, josta kaarna on hioutunut pois aikojen saatossa. Ihan omaa arvailua, kun ei parempaa tietoa paljastunut.




100 -vuotiaalle ei kiire minnekään.

Mitäköhän rukoilijasirkka tutkii?

Mispelipuu kukkii, puun hedelmät ovat syötäviä

Mimosa täynnä nuppuja

Seuraavaksi pääsimme seuraamaan perinteistä sisilialaista tapaa valmistaa ricotta tuorejuustoa. Ricotta tarkoittaa uudelleen keitetty. Ensin lampaan maito ja juoksutin  lämmitetään 40 asteiseksi. Kerätään siivilään ja valutetaan, lisätään suolaa, jolloin sitä voi syödä tuorejuuston tapaan. Juuston voi maustaa myös esim. etikalla, sitruunalla ym. Sen jälkeen kattilaan lisätään maitoa ja juoksutinta ja hetkeksi laitetaan viikunapuun oksia antamaan makua. Lämmitetään kiehuvan kuumaksi. Syödään. Sen voi myös paistaa uunissa tai kuivata.


Viikunapuun oksia ricottajuuston "maustamiseen"

Ensimmäinen keitos lämmitetään n. 40 asteiseksi.

Vähän eksotiikkaa kehiin. Lämpimään keitokseen voi vielä upottaa karvaisen käden ja kauhoa sillä juustomassaa siivilään. Osa porukasta ei suostunut näytöksen jälkeen maistamaan juustoa. Minusta se oli hyvää.

Kun maitoa on lisätty ja juustoseos lämmitetään n. 80 asteeseen ei enää pikkukätöstä kärsi laittaa kuumaan nesteeseen. Siinä vaiheessa jo käytettiin kauhaa :) Tässä tulikuuman ricottan maistiaisia.

Vaiherikkaan päivän jälkeen pääsimme ruokailemaan.

Nyt annokset olivat inhimillisen kokoisia.

Nämä ovat siis kaikki yhden henkilön annoksia.

Jälkiruualle on aina tilaa, etenkin kun on lemoncelloa palan painikkeena.

Annen ja mun huone Eli-hotellissa

Siivooja oli asetellut yöpuvun kauniisti.

Edellisen päivän paluumatkan kuvista jäi tämä: liikkuvasta bussista Etnan kuvaaminen on tosi haasteellista. Siellä se tupruttaa. Piti face-kavereille lähettä kuva matkalta.

lauantai 21. joulukuuta 2019

Käsityömatka Sisiliaan Floridia


Ti 22.10. Floridia



Hotellilta bussipysäkille on matkan varrella kauniita pihoja. Erikoisen kaunis amaryllis pääsi lähikuvaan.

Floridia sijaitsee noin parin tunnin ajon päässä Saint'Alessiosta. Matkaohjelmassa oli kulttuuriperintökohde Museo Etnografico 'Nunzio Bruno' ja käsityökoulu Accademia di Ricamo työnäytöksineen.

Museo Etnografico 'Nunzio Bruno'


Ajattoman hienoja kenkälestejä

Hunajan puserruskone



Käynti museoon

Vanhoja ruukkuja ja astioita

Nyt en ole varma, viekö tämä linkki kuviin, joissa Keravan opistoston käsityömatkalaiset vierailivat Nunzio Brunon etnografisessa museossa. Kuvat löytyvät Facebookista Amici di Nunzio Bruno -sivulta 23.10.2019. Lopuksi maittava ruokatarjoilu, tietenkin, naturalmente :)

Käsityökoulu Accademia di Ricamossa kirjailutyö tehdään1800-luvun tekniikalla poljettavalla ompelukoneella vapaalla kädellä ohjaten. Kirjailut tehdään suoraan halutulle kankaalle ja suurissa töissä kirjailu yhdistetään taitavasti omepelemalla esim. verhoon. Kuva oikealla alhaalla.



Naisten asusteita

Kirjailtu tamburiini on voittanut Palermossa kansainvälisen kirjontatyön palkinnon.

Pitsimäinen kuvio syntyy ompelemalla kuvio ensin tiuhaan mallin mukaan. Saksilla leikataan ylimääräinen kangas pois. Menetelmä vaatii paljon aikaa ja huolellisuutta.



Hieno kuvio on tehty käsittääkeni vasemman kuvan tekniikalla ja liitetty verhoon erikseen ompelemalla. Verhon vieressä kehystettynä verhon mallikuvio.



maanantai 16. joulukuuta 2019

Käsityömatka Sisiliaan Roccalumera


Ma 21.10.2019 Roccalumera

Illalla Saint'Alession linna on valaistu, mutta aamulla se on muuten vain upea kohotessaan kohti taivasta. Aurinko on juuri nousemassa, mutta en onnistunut saamaan siitä kunnon kuvaa.



Bussia odottaessa muutama kuva kauniista Thunbergiasta suomalainen nimi ehkä kellosusanna.


Salvatore Quasimodo

Kaunis portti Salvatore Quasimodon museoon

Mantelilikööri- ja hunajamaistiaiset

Salvatoren perhe, keskellä runoilijan lapsuuskuva
Roccalumera sijaitse n. 10 km päässä Saint'Alessiosta. Salvatore Quasimodo on italialainen runoilija (1901-1968), joka sai kirjallisuuden Nobel palkinnon vuonna 1959. Ihan tuntematon suuruus hän on minulle, mutta Parco letterario Salvatore Quasimodo on Roccalumeran ylpeys ja paikka sinänsä mielenkiintoinen museoineen. Salvatoren perheen koti tuhoutui Messinan maanjäristyksessä 1908. Perhe muutti Roccalumeraan, jossa isä toimi junanlähettäjänä. Siksi varmaan kirjailijan tuotannosta on kerätty aineistoa mm. vanhaan ruosteiseen junaan. Puistossa sijaitsevassa museossa näimme filmin ja kuulimme tarinaa perheestä.


Taitavat kirjontatyöt tehdään käsin

...mallin mukaan

Työnäyte


Aah, ruokaisia arancineja, italialaisia riisipalloja, joissa täytteenä voi olla esim. riisiä, jauhelihaa, vihanneksia, tomaattia, juustoja ym
Museon työpajassa taitavat naiset esittivät meille välimerellistä kirjontataitoa. Saimme maistaa mantelilikööriä, söimme maittavan lounaan lämpimine leipineen juomana talon viinejä. Etenkin täyttävän herkulliset arancinit suorastaan sulivat suussa.


Puiston pihalla kasvaa mm. johanneksenleipäpuu

Johanneksenleipäpuun kukkia

La Torre Saracena di Roccalumera. Salvatore oli niin kiintynyt lapsuutensa kotipaikan torniin, että kirjoitti sille oman runon

Tornin sisäänkäynti


Vesiposti tornin vieressä, jossa

mielenkiintoinen vesihana
Keravan opiston "kuuluisa" joukko pääsi jopa paikalliseen sanomalehteen
Iltaohjelmassa puolet porukasta pääsi valmistamaan paikallisessa ravintolassa makarooneja.  Kun makaroonit olivat valmiit, tuli toinen ryhmä yhteiselle illalliselle.

Pastataikina valmistumassa



Meidän ahkeria naisia makarooneja pyörittelemässä metallipiikin ympärille. Sitten makaroonit irroitetaan piikistä varovasti ja laitetaan kuivahtamaan ilmavasti.

Pääsin ravintolan keittiöön kuvaamaan omistajaperhettä ja valmistamiemme makaroonien keittämistä (siitä ei kuvaa :)

Ja sitten päästiin taas syömään ensin alkupaloja

sitten itse tehtyjä makarooneja. Ja kylläpä maistuivatkin!

Eikä siinä kaikki. Lisää ruokaa tuotiin, ettei vain nälkä pääsisi yllättämään