Maa-artisokkasipsit

Naamakirjassa kuulin maa-artisokkasipseistä, vesi herahti kielelle. Päätin kokeilla. Maa-artisokat nostan yleensä vasta keväällä ja istutan ylimääräiset takaisin penkkiin.

Säilytän sadevettä tynnyreissä pitkälle syksyyn, koska valkosipulin, työvälineiden ja saappaiden pesu on ulkona erittäin kätevää. Olin kuitenkin ensilumen aikaan tyhjentänyt kaikki vesisaavit, koska sato oli pääosin korjattu. Maa oli todella märkää savilöllöä ja maa-artisokkia tuskin tunnisti saven seasta. Ensimmäisten multien pesuun piti hakea saunasta vettä.

Löysin netistä ohjeen, jota hieman kummastelin. 2 rkl vettä, 3 rkl öljyä ja suolaa. Miksi 2 rkl vettä? Maa-artisokat tummuvat aika nopeasti, että ymmärrän oikein hyvin, että ne voi kuorimisen jälkeen laittaa veteen, mutta mitä tekemistä kahdella ruokalusikallisella on? En ymmärrä. Viisaammat saavat valistaa.

Toisessa ohjeessa käskettiin ripotella sitruunamehua kuorituille ja viipaloiduille lastuille. Minusta se ohje kuulosti sopivalta. Sitten pyöritin sipsit oliiviöljyssä ja ripottelin pinnalle hieman suolaa. Paisto-ajoissakin oli eroja, kuten myös uuneissa. Yhdessä ohjeessa oli 180 ° kiertoilmauunissa 20 – 30 min ja toisessa 125 ° uunissa 50 – 60 min.

Huuhdo ja...	...kuori maa-artisokat. Laita ne puhtaaseen veteen, etteivät tummu
sitruunamehussa ja oliiviöljyssä pyöritellyt viipaleet	Tässä toisessa pellillisessä paksumpia siivuja.

mandoliinin ohuempi leikkausasento	mandoliinin paksumpi leikkausasento
ohkaiset maa-artisokkasipsit jäivät hieman nahkeiksi	Ihan mielettömän herkullisia maa-artisokkasipsejä

Minulla uunin lämpötila oli n. 160° ja aikaa meni 50 – 60 min. Kannattaa tarkkailla, etteivät sipsit pala. Tein kaksi pellillistä, joista toiseen laitoin erittäin ohkaisia lastuja ja toiseen vähän paksumpia. Käytin mandoliinin eli vihannesleikkurin kumpaakin puolta testimielessä. Ohkaisempia oli tosi työlästä viipaloida, paksut valmistuivat helposti. Yllättäen ensimmäisen pellillisen ohkaiset sipsit jäivät hieman nahkeiksi. Paksummista viipaleista tuli rapeampia ja osa pääsi tummumaan ehkä liikaakin (paloivat paikoitellen. Suomentajan huom.). Kaikki olivat kyllä tosi herkullisia. Pitääkin muistaa keväällä tehdä tätä herkkua lisää.

Lisätty seuraavana aamuna

Herkkävatsaisille varoituksen sana: Maa-artisokka saattaa aiheuttaa ilmavaivoja harvoin käytettynä, mutta vaiva häviää säännöllisesti käytettynä.

Heräsin seuraavana yönä kauheaan tykistökeskitykseen. Vatsaani kipristeli ja ajattelin saaneeni osuman. Sitten muistin mummoni ohjeen: ”Ei saa pierua pidättää, antaa sen tulla lurittaa, niinkuin sitä itseään huvittaa.” Niin sitten annoin tulla täydeltä laidalta ja olo helpottui hetkeksi. Kovaa nipistelyä kesti ehkä tunnin verran, mutta vaimeni sitten pieniin jälkijäristyksiin.

Olen ennenkin huomannut, että esim. maa-artisokkakeiton nauttiminen saa vatsassa pientä myllerrystä aikaan. Nyt söin illalla aika mätön sipsejä ja vielä ennen nukkumaan menoa söin yhden persimonin, kun ne ovat kaupassa nyt edullisimmillaan. Ai niin, pyöräytin vielä illalla mikrossa omena-kaura-kaneliherkkua vaniljakastikkeen kera. Siinä ilmeisesti hedelmä- ja rypälesokeri saivat aikaan aikamoisen keskityksen. Jos en olisi noudattanut mummoni ohjetta, hilluisin varmaan makuuhuoneen katossa kuin kaasuilmapallo.

Lainaan tässä vielä otteen Toivo Rautavaaran kirjasta Miten luonto parantaa Kansan parannuskeinoja ja luontaislääketiedettä (1980): ”Maa-artisokka Helianthus tuberosus. Tämä auringonkukan sukulainen ei yleensä Suomen ilmasto-oloissa kuki lainkaan, mutta kasvaa rehevästi. Sen maanalaiset mukulat ovat erittäin sopivia sokeritautisille, koska niissä ei ole tärkkelystä, joka ruoansulatuksessa muuttuisi rypälesokeriksi, vaan inuliinia, joka hajoaa hedelmäsokeriksi. Tämä hiilihydraatti ei vaadi insuliinia, vaan kulkeee maksan kautta.

Amerikkalaiset tutkijat Farnworth ja Segelman ovat kokeissaan havainneet, että maa-artisokka kuten auringonkukka alentaa veren sokeria ja on senkin vuoksi sopivaa sokeritautisille. Myös laihduttajille kasvia voi suosittaa, koska se ei aiheuta insuliinireaktiota, joka nopeasti siirtää rypälesokerin soluihin rasvaksi.”

Maa-artisokan kukkia ja marja-aronioita 18.9.2014. Meinaan vain, että kyllä kukkii Suomessakin

Sipsejä on vieläkin vähän jäljellä, mutta syön loput vasta elokuvakerhon jälkeen varmuuden vuoksi.

Syksyn kukkasipuli-istutuksia

Syksyllä on keväällä kukkivien sipulikukkien istutusaika. Nyt, kun ei enää ole pihalle niin paljon asiaa, ehdin vihdoin muistella syysistutuksia. Pirilän Kukkatalossa oli mielestäni edullisia tulppaanien sipuleita. Minulla on hyviä kokemuksia lummetulppaaneista ja niitä sitten päätin kokeilla kadun puolen projektiini. Koska niitä suositeltiin jopa kivikkoryhmiin ja hiekka-multamaahan, oli ostopäätös helppo. Lannoittaa niitä pitäisi ja se ei ole oikein minun juttuni, mutta katsotaan nyt.

Nämä kukkakuvat ovat Pirilän Kukkatalon myyntiesitteestä, enkä ollenkaan usko, että köyhässä maasta niistä tulisi näin kauniita, mutta päätin kuitenkin kokeilla.

Lummetulppaani Tulipa kaufmanniana 'Fashion'

Lummetulppaani Tulipa kaufmanniana 'Johann Strauss'	Lummetulppaani Tulipa kaufmanniana 'Showwinner'
Syreenitulppaani Tulipa bareki 'Lilac Wonder'	Parvitulppaani Tulipa tarda

Tähän tuli kaikkiaan 40 lummetulppaanin sipulia	10 parvitulppaania länsiluiskaan
20 syreenitulppaania itäluiskaan	10 parvitulppaania itäluiskaan

En voinut vastustaa syreenitulppaaneille kirjoitettua myyntipuhetta. Se vetosi minuun: ”Kreetantulppaani kuuluu villitulppaaneihin. Se kasvaa 20-30 cm korkeaksi ja kukkii huhti-toukokuussa liloin kuki. Villitulppaanit eli kasvitieteelliset tulppaanit kukkivat väsymättä vuodesta toiseen kovienkin talvien jälkeen. Viihtyessään herttaiset ja helppohoitoiset pikkutulppaanit leviävät runsaasti ja muodostavat suuria kasvustoja.”

Jos nuo lummetulppaanit eivät viihdy karussa kivikossa, niin tämä myyntipuhe toivottavasti lunastaa lupauksensa: ”Parvitulppaani sopii hyvin kivikkoryhmiin ja muille karuille paikoille. Kasvutapa on rönsyilevä ja mätästävä.”

Tuskin maltan odottaa kevättä :)