tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulukorttitrauma

Jouluaattona sain tekstiviestin: ”Ei tullut edes joulukorttia”, aiheutti minussa jouluoksennusreaktion. Olin nimittäin päättänyt, että tänä vuonna en lähetä ensimmäistäkään joulukorttia. Olen eräänlainen sosiaalinen erakko, kapinallinen ja vastarannankiiski. Inhoan kaikenlaisia ulkopuolisia paineita ja kaupallisia pakotteita. Mietin, miksi minun pitäisi lähetellä kerran vuodessa kortteja henkilöille, joita en koskaan tapaa. Ja sellaisia, joita tapaan joko livenä tai somessa muutenkin, mahtavatko olla milläänkään, jos nyt tässä lopullisesti ilmoitan, että minun joulukorttini ovat nyt mennyttä aikaa. Postikaan ei ole enää sitä, mitä se on ennen ollut. Tärkeä viestien ja lähetysten välittäjä. Olen jopa itse joutunut hoitamaan postin virkaa, palauttamalla väärin tulleita lähetyksiä, joissa on ihan oikea osoite, mutta silti ne ovat ohjautuneet minun laatikkooni. Maksullista ruohonleikkuuta ja vanhusten ulkoiluttajia postille sopivaan aikaan! Postilaatikoiden sijoittelua postille sopivaan paikkaan! Pitäköön tunkkinsa!

Ymmärrän toki henkilöitä, joille joulukorttien lähettäminen on tärkeä jouluun kuuluva traditio. Ja onhan kyllä aika kivaa niitä itsekin saada. Pyydän tässä myös julkisesti anteeksi korttien valmistajilta karkeaa epäsosiaalisuuttani.

Se, mihin tänä jouluna ajattelin kortti- ja postimerkkirahat käyttää kiehtoi mieltäni. En oikein jaksa uskoa rahalahjoitusen perillemenoon, mutta jos itse teen jotain, mistä pidän ja se osoitetaan oikeaan kohteeseen, niin mikäpä ettei! Päivälehdestä sain kuulla projektista, jossa neulotaan Suomen 100-vuotisjuhlavuonna syntyville vauvoille sinivalkoisia sukkia synnytyssairaaloihin ympäri Suomen. Käsityöihmisenä hanke on mielestäni osallistumisen arvoinen. Ilmoitin facebookissa kavereilleni, että mun joulukorttini on nyt tässä:


Ennen vuoden vaihdetta olen neulonut 9 sukkaparia ja homma jatkuu koko ensi vuoden joulukuun alkuun asti.

Niille rakkaille, jotka eivät ole sosiaalisessa mediassa viestini ei tietenkään mennyt perille. Kun joulukortteja alkoi lappaa postilaatikkooni, sain valtavia tunnontuskia, kun en ollut edes heille lähettänyt joulukorttia. Nyt täytyy tämä virhe korjata jollakin tavalla. Ehdotuksia!

Minulla oli jo muutamana vuonna ollut joulunhylkimisreaktio. Joulukortteja lähetin vain ”pakosta ja painostuksesta” rauhoittaakseni huonoa omaatuntoani. En halunnut käydä edes kaupoissa, kun kaikki tekopirteät joulurallatukset ärsyttivät. Vasta, kun muutama vuosi sitten tajusin RaskastaJoulua 
-projektin Tulkoon Joulu -esityksen ajattelin, että jess nyt on joululauluissa särmää. Tykkäsin. Sen jälkeen olen käynyt kolmessa eri Raskasta Joulua -konsertissa vuosittain. Ehkä nuo kolme konserttia riittää osaltani, koska minulla on jo cd- ja dvd-levyjä, joita voin rauhassa katsella ja kuunnella kotona. Vanhalle henkilölle suurten hallien massa-esitykset eivät ole SE -juttu. Vaikka tykkään noista kavereista ja heidän musiikistaan, niin mölyävä katsomo on meikäläiselle vähän liikaa.

Joulukin alkoi tuntua jälleen ihan siedettävältä, kunhan saan itse valita, miten sen vietän ja mitä teen ihan vapaaehtoisesti. Yritän löytää rohkeutta toteuttaa tuota visiotani välittämättä painostuksista. Joulukortteja en enää lähettele – ehkä. Varaan kuitenkin itselleni oikeuden yksipuoliseen muutokseen.


12 kommenttia:

  1. Oivallinen juttu ja ah niin tuttu! Noin se korttirumba meni omassakin taloudessani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etkö sinäkään Vanhus enää kirjoittele? Kerran aikaisemmin olen jo käynyt henkien taistelua tuosta kirjoittamattomuudesta, mutta silloin taas sorruin. Nyt aattelin pysyä päätöksessäni, ainakin vuoden :D

      Poista
  2. No voi sun kanssas, Vallaton, puhut asiaa! Mä niin tajuan, mutta itte kummiskin aina ne kortit ja joulukirjeet väsään, kun on niin mukava niitä myös saada. Nehän ovat minitaidetta! En kyllä suostu sitä murehtimaan, onko jollekin jäänyt kortti laittamatta, otan iloisena vastaan, mitä tulee. Ja kun ei taidot taivu sukiksi tai muuksi, tuun aina tänne ihaileen, mitä muut osaa.
    Mitä, meinaatkos leffakerhoon vielä tulla? Syksyn leffoista jäi hyvä maku, vain yksi inhokki osui olemaan. Toivottelenpa tässä mainiota uutta vuotta saman tien ja ihan ilman korttia. (Postille kyllä olis mullakin terveisiä...)
    *toivoo Pissismummo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla alkaa jo olla laatikkokaupalla joulukortteja, kun olen sellainen hölmö, etten sitten mitään raaskisi heittää pois. Joku uusiokäyttö niille pitäisi keksiä, mutta en mä tiedä. Turhauttaa vaan niin kovasti.

      Mulla jäi aika monta kertaa leffakerhokäyntiä väliin. Sitten sitä vain laiskistui. En ehkä tule nyt kevätkaudella, kun mun seuralaiset lopetti. Yksin on niin kurja lähteä lumiselle, liukkaalle ja pimeälle baanalle. Mulle on hyviä leffoja tallenteina lopuksi elämää, vaikka onhan se ihan eri juttu katsoa isolta valkokankaalta. Ja se, mistä olen elokuvakerhossa tykännyt, on se, ettei siellä kukaan syö ja rapistele. Inhottaa sellainen mättö, mitä normaaleissa elokuvissa joutuu kuuntelemaan :) Ja sitten se kännykkäkielto on myös tosi hyvä, ettei edes niitä viestejä kesken elokuvaa katsota.

      Poista
  3. Kaunis ajatus nuo sukat. Varmasti ilahduttavat pienokaisen saaneita, ainakin itseäni ilahdutti kovin, kun vuosi sitten oma vauvani sai synnäriltä lahjaksi neulotun sini-valkoraitaisen pipon. Mukavia vuoden viimeisiä päiviä ja onnellista uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiiu kommentistasi! Noihin pikkusukkiin jää koukkuun, niitä on niin mukava neuloa ja pienessä työssä voi kokeilla kaikkea kivaa uutta ja muistella, mitä joskus on ollut osaavinaan. Kiva kuulla, jos saajatkin ilahtuvat. Tietää, ettei ihan hukkaan mene kaunis ajatus.

      Poista
  4. Mulla on aina joulun alla iso stressi joulukorteista, niistä kirjoittamattomista, siitä selviän nykyään lahjoittamalla rahaa hyväntekeväisyyteen. Ja kun en oikein edes piittaisi saadakaan joulukortteja, kun niissä ei oikeastaan lue mitään. Yllätyskortit ovat ihania, kun joku pääsee yllättämään kortilla. Sain eilen tekstarin, että oli outoa, kun minulta tuli joulukortti ja muina vuosina olen ilmoittanut tekeväni niiden summalla lahjoituksen vähävaraisille lapsiperheille ja ettei sitten osattu minullekaan laittaa korttia, kun olen ilmoittanut hyväntekeväisyydestäni. Hei haloo...jos minä laitan hyväntekev.omia joulukortti- ja postarirahojani, niin oikeuttaako se olemaan lähettämättä mulle, heh. No, leikki leikkinä, yllätyin vain. Toki joulukorttien saaminen romahti heti isosti, kun ilmoitin laittavani hyväntekev. noh, ensi jouluna ilmoitan aina yhteydenpidoissani, että turha odotella kortteja. Pidän aina joulupuotia joulun alla, niin ei siinä tahdo aikaa löytyä ylimääräisiin töihin. Jotenkin nyt jäi multa levy päälle, mutta pidetään me kiinni siitä, että meillä on oikeus yksipuolisiin muutoksiin. Hyvää tätä vuotta! (hankala kommentoida, laita se url -kommentointimahdollisuuskin!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, url-kommentointimahdollisuus? Mistäköhän se laitetaan?

      Hyvää alkanutta vuotta, muuten :)

      Poista
    2. No nyt kokeilin, että kuka tahansa voi kommentoida, myös anonyymi. Katsotaan, mitä tapahtuu.

      Poista
  5. Joulu taitaa kirvoittaa monenlaisia traumoja... Minä puolestani en käy jouluostoksilla, koska se on kamalinta mitä tiedän... Ei siksi että olisin pihi. On vain ihan mahdotonta keksiä ostettavaa.
    Sensijaan joulukortti on vuosikymmenet toimittanut lahjan virkaa, kuvanteko kun on ollut niin työ kuin harrastus. Olen itse vedostanut, digiaikana tulostanut taidepaperille. Viime jouluna ekan kerran jätin tulostamisen Ifolorille :) Niinpä jäi aikaa käsin kirjoittaa (kaamealla käsialallani) jokaiselle tervehdys ja ajatella tuokio kutakin ystävää tai omaista. Se olikin ainoa jouluaskareeni, sillä jo vuosia on tullut hypättyä kotijoulu yli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi rakas-Marjatta, sieluni sisko! Tunnen olevani etuoikeutettu saadessani olla ystäväsi, jolle joka joulu jaksat kirjoittaa persoonallisen joulutervehdyksen. Niistä näkee, että olet nähnyt vaivaa ja ne ihanat kuvat, jotka itse olet kamerallasi tallentanut ilahduttavat aina suunnattomasti mieltäni. Aivan kuin olisin saanut olla mukana jännittävissä kokemuksissasi. Jos sanot käsialaasi kaameaksi, et ole kyllä kaameaa käsialaa nähnytkään. Kaunista ja rakasta on se. Kiitokset vielä ystäväni, kaikista ihanista muistoista!

      Poista
    2. Kiitos kultainen kauniista sanoista :)

      Poista